perjantai 4. lokakuuta 2013

Uusilla vesillä: testissä E-kontakti

Nettideittailu-urani otti jokin aika sitten kokeiluaskeleen uuteen suuntaan, kun E-kontaktista otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko kokeilla kyseistä deittipalvelua parin kuukauden ajan. Mikäpä jottei, ajattelin - eipä siinä mitään häviä, jos ei voitakaan. Loin tunnukset, ja äkkiä minulla oli ilmainen jäsenyys normaalisti maksulliselle sivustolle kolmen kuukauden ajaksi.
 
Hetken verran olen nyt tutustellut palveluun ja yrittänyt muodostaa siitä mielipidettäni. Varsin nopeasti selväksi on käynyt, että treffisivustoissakin on eroja: E-kontakti on sekä toiminnoiltaan että käyttäjäkunnaltaan varsin erilainen kuin yleensä suosimani Suomi24 Treffit.
 
Aivan ensimmäisenä huomioni kiinnittyi sivuston ulkoasuun: E-kontakti muistuttaa ehkä enemmän "perinteisen" seuranhakusivuston karikatyyria vaaleanpunaisine ja -sinisine värimaailmoineen ja lukuisine, ehkä osittain hieman sekavine valikkoineen. Design on enemmän vuotta 2005 kuin 2013, ainakin sen jälkeen kun on tottunut Suomi24:n selkeään, graafiseen käyttöliittymään. Harmi kyllä tunnelma jää hieman nuhruiseksi - vaikka toisaalta voi toki olla, että jonkun toisen makuun ulkoasu uppoaa paremmin.
 
Profiilinluonti on kuitenkin helppoa ja sukkelaa, homma on nopeasti hoidettu. Täyteltäviä kohtia ei ole valtaisasti, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta ei. Muutamaa seikkaa jäin kaipaamaan: erityisesti ihannekumppania koskevat valinnat olivat varsin niukat. Valittavana oli lähinnä sukupuoli ja ikäryhmä, joten automaattisesti sivulla ei voi ilmaista edes sitä, miltä alueelta on seuraa etsimässä. Itse olisin halunnut kertoa heti alkuunsa, että etsin tupakoimatonta, lapsetonta, korkeakoulutettua seuraa omalta asuinseudultani. Tähän sivusto ei valitettavasti antanut mahdollisuuksia, vaan kriteerit on kerrottava vasta "vapaassa sanassa".
 

 Profiili saatiin kuitenkin aikaiseksi: sitten vain odottelemaan. Kuten treffisivustoilla yleensäkin, ensimmäisinä päivinä huomiota tuli selvästi eniten. Suomi24:een verrattuna tahti ei ollut valtaisa: siinä missä sain Suomi24:ssä heti ensimmäisinä päivinä muistaakseni noin 80 yhteydenottoa, E-kontaktissa viestejä tuli noin kolmeltakymmeneltä henkilöltä. Toisaalta jälkimmäisessä voi viestien lisäksi laittaa myös "flirttejä" eli lyhyitä, automaattisia viestejä osoitukseksi kiinnostuksesta - niitä olen saanut parisenkymmentä.
 
Määrällähän ei tunnetusti ole väliä, jos laatu korvaa sen. Tässä suhteessa joudun kuitenkin harmi kyllä sanomaan, että ainakaan toistaiseksi yhteydenottajat eivät oikeastaan ole olleet aivan sitä, mitä olen hakemassa, vaikka kriteereiksi annettaisiin ainoastaan "kaksikymppinen, korkeakoulutettu, ihan kivan näköinen, suurin piirtein sujuvaa tekstiä kirjoittava mies". Suurin osa yhteydenottajista on ollut kolmi- tai nelikymppisiä, vaikka olen kyllä profiilissani ilmaissut selvästi omat ikärajani. Ylivoimaisesti suurin osa miehistä on ollut perus- tai ammattikoulutaustaisia, vaikka etsin mieluiten akateemista, vähintään korkeakoulutettua tapausta. Kirjoitustaidoilla tuntuu olevan tapana kohota koulutuksen myötä, joten saamani yhteydenotot ovat edustaneet enimmäkseen linjaa "moi mitäs sun lauantai iltaan?:)"
 
En haluaisi olla näin niuho: varmasti mukavia, rehellisiä ja jämptejä miehiä monikin. Uskon, että maksullinen palvelu todella vähentää tietyssä määrin kokeilijoiden ja onnenonkijoiden määrää: suurin osa on tuntunut ihan aidosti hakevan itselleen vakavaa seuraa. Sekin on sivuston kunniaksi sanottava, että seksiehdotteluja on tullut todella vähän, ehkä kaksi eivätkä nekään mitenkään erityisen törkeitä - melko kömpelöitä kylläkin. Niin kuitenkin on, että en ole etsimässä ainoastaan "ihan kivaa" tai periaatteessa luotettavan ja mukavan oloista tyyppiä - miehessä täytyy olla vielä jotain enemmän, jotta harkitsisin edes treffejä.
 



 Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että E-kontaktissa on kuitenkin myös monia hyviä toimintoja, jotka kätevöittävät nettideittailua. Erityisesti kuva-albumisysteemiä pidän varsin käyttökelpoisena: omat kuvat on mahdollista laittaa kansioon, jonne antaa "avaimen" vain niille henkilöille, joille itse tahtoo. Näin kuvan voi siis halutessaan pitää suurelta yleisöltä piilossa mutta paljastaa kuitenkin näppärästi kiinnostavammille tyypeille. On myös mahdollista laittaa vain profiilikuvansa esille kaikille ja henkilökohtaisempia otoksia sitten niille, jotka ovat aidosti kiinnostavan ja luotettavan oloisia tyyppejä. Lisäksi on hyvä, että profiilikuvan on oltava aidosti selkeä ja tunnistettava: ei enää utuisia siluetteja kaukaisuudessa tai peilistä heijastuvan salamavalon peittämiä päitä.
 
Varsin kätevä on myös "surffaile näkymättömästi" -toiminto, jolla voi käydä katsomassa käyttäjiä ilman että siitä jää heille itselleen merkintää. Nettideittimaailmassahan jo pelkkä profiilivierailu saatetaan joskus katsoa lieväksi kiinnostuksen osoitukseksi, joten eri profiileja voi olla hyödyllistä selailla näkymättömänä, ellei ole varma, että kohdalle sattuvat tyypit olisivat kuitenkaan aivan omaan makuun. Sopii myös tuttavien stalkkaamiseen! ;) Itse olen törmännyt Suomi24:ssä silloin tällöin oikean elämäni tuttuihin, ja en yksinkertaisesti kehtaa avata heidän profiilejaan, sillä siitä jäisi välittömästi jälki näkyville.
 
Tämänastisen lyhyehkön kokemukseni perusteella sanoisin, että E-kontaktissa on monia hyviä toimintoja, mutta käyttäjäkunta painottunee hieman vanhempaan ikäluokkaan. Luulen, että useimmilla kaksikymppisillä seuranhaku ei vielä ole niin kiireinen juttu ja toisaalta taloustilanne välttämättä niin hyvä, että seuranhausta oltaisiin valmiita maksamaan - ei ainakaan heti ensialkuun, kuten E-kontaktin tapaisilla sivustoilla on tehtävä, jos haluaa nähdä edes saapuneet viestit. Hakupalvelunkaan avulla en vielä ole onnistunut bongaamaan kovinkaan montaa potentiaalista tapausta, kun taas Suomi24 Treffeissä koulutettuja, sopivan ikäisiä ja sopivalla alueella olevia miehiä on vähintään sadoittain.
 



 Kun molemmilla sivustoilla väitetään olevan käyttäjiä yli satatuhatta, täytyy päätellä, että oman ikäluokkani suppea tarjonta kompensoituu vanhempien ikäluokkien runsaudella. Voi olla, että neli- tai viiskymppisen kokemus sivustosta olisi huomattavan erilainen kuin omani. Mene ja tiedä: tästä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.
 
Luulisin myös, että E-kontaktissa nuoren, fiksun ihmisen voi olla yllättävänkin helppoa nousta ylitse muiden: jos minuun ottaisi yhteyttä kiva, akateeminen kaksikymppinen mies, kynnykseni vastata hänelle positiivisesti olisi luultavasti huomattavasti matalampi kuin Suomi24:ssä, jossa tarjonta ja kilpailu on suurempaa.
 
Vielä tämänhetkisellä kokemuksella väittäisin, että Suomi24 Treffien tarjonta vastaa paremmin omia makumieltymyksiäni kuin E-kontaktin miehet. Näin nopeasti en kuitenkaan luovuta: aion silti kurkkia sivustoa aktiivisesti - kukapa tietää, ehkä mielenkiintoinenkin tapaus sattuu vielä vastaan? Yksikin riittää, jos oikein osuu kohdalleen.

 
E-kontakti-jäsenyyteni on blogin kautta sponsoroitu.

 
Kuvat: We Heart It

7 kommenttia:

  1. En oikein aina ymmärrä tuota "pitää olla korkeakoulutausta"-meininkiä. Anteeksi vaan, mutta se useimmiten vain naurattaa.

    Ymmärrän toki sen, että haluaa käydä sivistyneitä keskusteluita miehen kanssa jne. Mutta onko tämä nyt sitten joku syy? Minä ainakin haluan, että miehen kanssa on ensisijaisesti hyvä henkilökemia, eli tulemme toimeen hyvin ja että miehellä on tunneälyä. Kun on tunneälyä, osaa käyttäytyä ja pystyy luultavammin rakentamaan jokseenkin kestävän parisuhteen. Ei sillä korkeakoulututkinnolla ole mitään käyttöä ainakaan omissa silmissäni, paitsi jos olisin työnantaja.

    Kannattaa pitää optiot avoinna eikä sulkea niin tiukasti mahdollisia hyviä vaihtoehtoja pois. Jos amikset kirjoiteleekin "moi, mitä kuuluu?"-viestejä niin ihan yhtä lailla se korkeakouluheppu saattaa olla sosiaalisesti kyvytön nörtti treffeillä.

    Itse olen ainakin mielettömän tyytyväinen siihen, että oma poikaystävä on ihan "tavallinen" duunari. Hän pitää huolta itsestään, osaa käyttäytyä ja kunnioittaa kanssaihmisiä. Toisekseen omaa mahtavan tunneälyn, ja mikä parasta, ei ole urakomeetta. Ja mikä onkaan hienompaa, kuin poikaystävä joka ei ole koko aikaa töissä vaan voi viettää enemmän aikaa kanssani. Koska se, kuinka paljon elämästä on aikaa nauttia ilman suorittamista, on asia mikä ainakin minulle merkitsee :).

    p.s Opiskelen itse korkeakoulussa

    VastaaPoista
  2. Tarkoitukseni ei tietenkään ole väittää, että vain korkeakoulutetut voisivat olla hyvää seuraa tai parisuhdeainesta. Tietenkään asia ei ole niin! :)

    Tässä puhun ainoastaan ihan omista, täysin henkilökohtaisista mieltymyksistäni. Olen oppinut tuntemaan oman miesmakuni sen verran hyvin, että uskallan suoraan väittää, että hyvä koulutus vain yksinkertaisesti viehättää minua, enkä usko, että asialle on paljonkaan tehtävissä. Tahdon, että miehellä on kunnianhimoa ja älyä, sanavalmiutta ja kirjallista lahjakkuutta, yleissivistystä ja pyrkimystä ennemmin ajattelutyöhön kuin käsillä tekemiseen.

    Minua ei haittaa, jos mies ei osaa korjata autoa tai rakentaa taloa, mutta jos hän ei tiedä, mihin aikoihin toinen maailmansota päättyi tai pysty katsomaan kanssani englanninkielisiä sarjoja ilman tekstitystä, asiassa on aika paljon sulattelemista.

    En sano, ettei amismieskin voisi olla kaikkea tätä: fiksu, sivistynyt, kunnianhimoinen ja kirjallisesti lahjakas. Olen kuitenkin pyörinyt nyt nettideittipalstoilla sen verran pitkään, että olen vain omin silmin todennut, että kaikki ne, joiden viestit ovat minua millään lailla sykähdyttäneet, ovat käyneet kouluja hieman pitemmälle.

    Toistaiseksi kukaan kymmenestä "nörttihepusta" jonka olen tavannut treffeillä ei ole ollut sosiaalisesti kyvytön - kaikki ovat olleet varsin mukavaa seuraa. Tietysti koulutus sinällään ei vielä ole mikään valttikortti, jos ihminen ei muuten iske.

    Eri ihmisillä on eri maut. Siitä kertoo jo sekin, että itselleni "urakomeetta" olisi nimenomaan unelmamies siinä missä sinulle negatiivinen juttu. Toki on tärkeää, että aikaa ehditään viettää yhdessä, mutta tällä hetkellä kokisin itse hieman ongelmaksi, jos mies tahtoisi viettää illat pääasiassa kotosalla kanssani - omakin elämänrytmini on kuitenkin tällä hetkellä sellainen, etten juuri koti-iltoja vietä.

    Myös hyvät ystäväni ovat joskus todenneet, etteivät oikein pystyisi kuvittelemaan minua duunarimiehen kanssa - siitä huolimatta, että heillä itsellään sellaiset olisikin. En tuomitse muiden valintoja, ja olen aivan omin silmin nähnyt, että vähemmälläkin koulutuksella voi olla ihana, hauska, sydämellinen ja fiksu ihminen. :) Vakavampaa parisuhdetta ajatellen olen kuitenkin itse jäänyt kaipaamaan vielä jotain - en voi alkaa suhteeseen vain "ihan kivan" tyypin kanssa, jos jokin ei kuitenkaan aivan pohjimmiltaan sytytä. Se olisi lopulta väärin sekä itseäni että toista kohtaan.

    VastaaPoista
  3. Joo, ajattelinkin että nuo ovat vasta-argumenttisi. Yritän nyt kuitenkin hieman yksinkertaistaa sanomaani. Kaikissa miehissähän (kuin myös naisissa) on omat vikansa. Sinä eliminoit aika monta hyvää potentiaalista vaihtoehtoa sillä, ettet edes katso muiden kuin korkeakoulutettujen perään. ajattelet löytäväsi miehen, joka on"täydellinen".
    Entä jos joku mies ajattelisi sinusta "ihan kiva kun on korkeasti koulutettu, mutta ulkonäkökriteerini/ikä/elämäntapa/luonne eivät ole juuri sitä mitä mina haen. Taidanpa skipata koko ihmiseen tutustumisen".

    Olen todennut niin monta kertaa lähipiirissäni sen, että kun ihminen rakastuu, niin siinä ei kauheasti järjen ääni vaikuta. Ja kun sinulle niin käy, niin veikkaan että saat juuri sellaisen "kasvattajan" itsellesi, mitä et "missään nimessä halunnut" ;).

    VastaaPoista
  4. En minä täydellistä miestä etsi, mutta kaikista oleellisimmat kriteerini liittyvät nimenomaan siihen, osuvatko ajatukset yksiin - riittääkö keskusteltavaa ja väiteltävää niin arkisista asioista kun vaikkapa politiikasta, historiasta tai uskonnosta.

    Jos riittää ja miehellä todella on älyä ja kunnianhimoa, en missään tapauksessa sulje silmiäni muiltakin kuin korkeakoulutetuilta miekkosilta. Mikäli juttua tuntuu riittävän tuntikausiksi ja tyyppi saa minut nauramaan ja ihastumaan, en minä häntä pelkän opiskelutausta takia torju. Vielä toistaiseksi en kuitenkaan ole kokenut aivan tällaisia fiiliksiä "duunarimiesten" kanssa - jos niin käy, olen tietysti valmis miettimään asennoitumistani uudelleen.

    Minusta on aivan ehdottoman oikein, että jos ulkonäköni, ikäni, elänmäntapani tai luonteeni ei ole sitä mitä mies oikeasti haluaa, hän ilmoittaa asian suoraan, siirtyy eteenpäin eikä yritä väkisin. Tunneasioissa omaa itseäänkin voi olla yllättävän vaikeaa muuttaa - suhde ei toimi pelkästään järjellä ja tahdolla. Minulle koulutusasia ei siis ole niinkään järki- kuin tunnekysymys.

    Omasta puolestani sopisi tietysti aivan ehdottoman hyvin, että kuvioihin ilmestyisi niin uskomattoman ihana mies, että kaikki kriteerit ja vaatimukset menettäisivät hänen kohdallaan merkityksensä. :)

    VastaaPoista
  5. Tässä kun esitellään deittipalveluita, tuli mieleeni suositella erästä, jonka itse olen todennut hyväksi, nimittäin palvelua OkCupid.com. Sivusto on englanninkielinen, mutta sieltä löytyy paljon suomalaisia. OkCupidissa tuntuu olevan enemmän minun tyyppisiäni ihmisiä kuin esimerkiksi Suomi24 Treffeistä. Pidän siitä, että OkCupidissa voi keskustella pidempien viestien lisäksi Facebook-tyyppisesti pikaviesteillä. Lisäksi profiilin täyttäminen on mukavaa, koska kysyttävät kohdat innostavat kertomaan itselleen tärkeiksi kokemia asioista. Profiiliaan täydentääkseen voi vastailla sellaisiin kysymyksiin, jotka kokee keskeisiksi, ja sillä tavalla vähän suodattaa kiinnostavia profiileja. OkCupidista on mahdollista ostaa jotakin lisäpalveluita, mutta ne eivät ainakaan ennen olleet mitenkään välttämättömiä.

    VastaaPoista
  6. Paljon kiitoksia vinkistä, Jenny!
    Tuota OkCupidia en ole koskaan tainnut tulla miettineeksikään, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta - ennen kaikkea jos maksullisuus ei ole mitenkään pakollinen juttu. Viime aikoina olen ollut vähän laiska Suomi24 Treffienkin suhteen, mutta voi hyvin olla, että uusi palvelu toisi uutta puhtia tähän touhuun. Pidetään mielessä, ehkäpä testaankin! :)

    VastaaPoista
  7. Hauska oli kyllä lukea näitä kirjoituksia, vaikka tovi on aikaa mennyt. Ei se nettideittailun ideologia oo paljoa muuttunut vaikka palveluita ja sovelluksia on tullut vuosien varrella lisää. :)

    VastaaPoista