Ympäri mennään

Vanha suola janottaa. Totta joka sana, tuli huomattua viikonloppuna.

Oikeita eksiäni, siis entisiä seurustelukumppaneitani, en kaipaa edes hetkittäin. Eroilla on ollut syynsä, enkä ole unohtanut niitä. Asia erikseen ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat käväisseet elämässäni nopeammin - entiset treffituttavuudet ja jatkoseuralaiset saattavat edelleen palata kuvioihin silloin kuin sitä vähiten odottaa.

Niin ainakin tänä viikonloppuna. Lauantaina vietettiin vuoden viimeisiä isompia juhlia, ja odotukset illalle olivat korkealla. Kollega ei toiveistani huolimatta ilmestynyt paikalle, mutta Sijoittaja ja Vakitapaus ilmestyivät. Heidänkään kanssaan en kuitenkaan lopulta ehtinyt juuri jutella, sillä jatkoille saapui myös eräs suomenruotsalainen herrasmies, jota tapailin epäsäännöllisen säännöllisesti noin vuosi sitten. Hauska, suloinen, kaikin puolin sympaattinen ja puoleensavetävä tyyppi, ainakin jos minulta kysytään. Nallekarhumainen hänkin, nyt kun asiaa mietin.

Kovin vakavaksi juttu ei koskaan edennyt - lähinnä siihen pisteeseen, että tapanamme oli lähteä juhlista samaan osoitteeseen ja ihmiset tiesivät sen. Muuten näimme varsin harvoin, eikä minkäänlaisesta sitoutumisesta voi puhua. Emme päässeet keskusteluissa kovinkaan syvälle tasolle, ja jossain vaiheessa juttu jäi paikalleen. Silti ehdin ihastua. 

Tapailu päättyi, kun samainen herra ilmaisi eräiden juhlien jälkeen, että tahtoo jatkaa kotiin mieluummin yksin. Hetken aikaan olin hieman hajalla, vaikka loppu olikin ollut aavistettavissa jo pitkään. 

Silläkin uhalla, että tämä alkaa kohta kuulostaa Salkkareilta, paljastan: Suomenruotsalaisherra asuu yläkerrassani. Muutenkin liikumme jonkin verran samoissa piireissä, joten vaikka juttu päättyi, emme pystyneet välttelemäänkään toisiamme.
 

Parin ensimmäisen kuukauden ajan kohtaamiset olivat hieman vaivaannuttavia. Törmäsimme kuitenkin jatkuvasti, ja jossain vaiheessa aloimme taas vaihtaa pari sanaa, kysellä kuulumisia kun toinen tuli rappukäytävässä vastaan.

Nyt syksyn aikana juttelu on käynyt entistä luontevammaksi, ja juhlissa olemme muutamaan kertaan keskustelleet pidemminkin. Viimeksi pari viikkoa sitten iloitsin kaverilleni, kuinka mukavaa on, että pystymme taas olemaan ihan luontevasti kavereita. 

Kavereita, niinpä niin. Lauantaina unohduimme jälleen juttelemaan pitemmäksi aikaa. Istuin pöydänreunalla ja Suomenruotsalaisherra seisoskeli edessäni, melkoisen lähellä näin jälkeenpäin ajatellen. Muistikuvat ovat aavistuksen verran utuiset, mutta jossain vaiheessa taisimme kumpikin tajuta, että emme edelleenkään pidä toisiamme ihan pelkkinä kavereina. 

Taksi vei samaan osoitteeseen, sain yökutsun yläkertaan. Aamulla Suomenruotsalaisherra laittoi minulle kunnon aamupalaa, croissanttia ja kaikkea. Olin yllättynyt ja yllättävän onnellinen illan ja yön käänteistä. Kumpaakaan ei tuntunut millään lailla harmittavan.

En edelleenkään laita toiveitani siihen, että tästä jotain elämää suurempaa kehkeytyisi, mutta en myöskään pistäisi pahakseni, jos päädyn yläkertaan vielä uudemmankin kerran. 

Nähtäväksi jää. Joulun lähestyessä kuviot hiljenevät, ja ainakaan ennen uuttavuotta tiedossa tuskin on kovinkaan paljon uusia käänteitä. Ihan kivakin niin - välillä tekee hyvää vain olla ja rauhoittua, viettää aikaa perheen ja ystävien parissa ilman sen suurempaa draamaa. 

Jollain tapaa minua jaksaa huvittaa, että koko loppusyksynä en oikeastaan ole löytänyt ketään uutta - ainoastaan vanhat tuttavuudet ovat yksi kerrallaan palanneet uudelleen elämääni. Ympäri mennään, yhteen tullaan.


CC-kuvat täältä ja täältä.

Kolmastoista deittini: leppoisa nallekarhu

Aikaisemmin totesin, että deittipalstoilla on jälleen tullut vastaan muutama kiinnostavan oloinen tapaus. Yhden kanssa saimmekin sovittua eiliseksi pikaiset treffit.
 

Aivan suoralta kädeltä en välttämättä olisi veikannut, että mies on juuri minun tyyppiäni. Kyseessä oli hieman vanhempi, tekniikan alan töitä tekevä insinööri. Ulkomuoto ihan hyvällä tavalla nallekarhumainen, olemus jollain tapaa kypsempi kuin monen aikaisemman samaa ikäluokkaa edustaneen treffituttavuuden. Rennon ja reilun oloinen kaveri.
 

Miehen tapa kirjoittaa viestejä oli varsin tiivis, eikä hän paljastanut elämästään etukäteen oikeastaan kovinkaan paljon. Jollain tapaa kirjoitustyyli oli kuitenkin harkittu ja veikeä, selvästi joukosta erottuva. Ennakkofiilikseni oli positiivisen puolella, ja ilokseni huomasin, että sisälukutaitoni on edelleen kunnossa: treffikumppani paljastui varsin sympaattiseksi ja hauskaksi mieheksi.
 

Tapasimme suoraan töiden jälkeen keskustassa yksien merkeissä. Jo pitkän aikaa olen valitellut, että treffit kuluvat yleensä aika saman kaavan mukaan, työ- tai opiskeluasioista puhuessa. Ei kuitenkaan tällä kertaa! Toki kävimme hieman läpi elämän pääkuvioita, mutta fiilis oli selvästi keskustelevampi kuin monilla aiemmilla treffeillä - vain ehkä kahden tai kolmen tyypin kanssa juttelu on sujunut heti ensimmäisellä tapaamisella yhtä luontevasti kuin nyt. Puheenaiheet eivät jääneet tarkasti mieleen, mutta juttelimme muun muassa mökkeilystä ja murteista, joulunvietosta ja perheistä. Muistan nauraneeni ja muistan toisen osapuolen nauraneen. Minulla oli oikeasti hauskaa, ei ainoastaan ihan mukavaa. Uskallan väittää, että nämä olivat parhaat treffini sitten alkusyksyn gourmet-illallisen.
 

 Molemmilla oli vielä loppuillaksi ohjelmaa, joten yhdet jäivät tällä kertaa yksiin, mutta reipas tunti meni niin vikkelästi, että pitempäänkin olisimme varmasti viihtyneet.
 

Hyvästellessämme mies totesi muitta mutkitta, että "eiköhän vielä nähdä", eikä se ollut varsinaisesti edes kysymys. Olin samaa mieltä. Jollain tapaa taidan tykätä tuollaisesta välittömyydestä: jos molemmilla selvästi on kivaa, mitäpä sitä sen kummemmin jahkailemaan.
 

Miehelläkin taisi olla ihan hyvät fiilikset, sillä illalla sain vielä tekstarin. Ei mitään sen ihmeellisempää, sanoi vain että vaikutin kivalta tytöltä ja toivotteli hyviä öitä. Hymyilytti kuitenkin heti. Näin toimii herrasmies.
 

Sinkkukerholtakin tuli heti positiivista palautetta. "On kyllä siisteintä oikeesti että jollakin nettideittailu toimii noin hienosti. Sä oot jotenki upeesti masteroinu sen", yksi kaverini totesi. Ehkä niin - kolmestatoista tavatusta tyypistä täydet kolmetoista on ollut kaikin puolin mukavia miehiä, vaikka kaikki eivät olekaan sytyttäneet enemmän kuin kaverina. Tietysti se yksi oikea on vielä löytämättä - masteroinnista voi ehkä puhua vasta sen jälkeen.
 

Yritämme tavata vielä ennen joululomia. Eiköhän aikaa sen verran löydy. First things first.
 

 

Muista kuvioista sen verran, että Vakitapaus on ollut tavallista hiljaisempi eikä ottanut minuun minkäänlaista yhteyttä koko viikonloppuna - harvinaista jo sinänsä. Vähän jo aloin epäillä, että koko homma on hiipumassa, mutta pitäisi vain muistaa, että on meillä aiemminkin ollut kausia jolloin näemme vähän harvemmin, eikä mikään ole silti muuttunut. Eilen sain taas viestin tutusta numerosta, otin glögikutsun vastaan. Joulukukkani kukkii jo komeasti.
 

PS. Hah, sisäisiä ristiriitoja havaittu! Blogini kuvauksessa totean varsin selkeästi, etten syty "nallekarhuille"! Mutta taidan tarkoittaa sillä ennemminkin sitä, että en syty tyypeille, jotka kuvailevat itse itseään sillä sanalla. Noin yleensä ottaen nalleissa ei toki ole mitään vikaa.

CC-kuvat täältä ja täältä.

Välitilassa

Miesrintamalta ei mitään uutta. 

Vakitapauksen suhteen huomasin pari päivää sitten kummallisen jutun. Emme olleet nähneet perjantain jälkeen, siis viiteen päivään. Se tuntui yllättävän pitkältä ajalta. Kun sitten taas tapasimme, juttua olisi tullut vaikka kuinka, koko viikon edestä. Olen jollain hassulla tavalla alkanut tottua Vakitapauksen läsnäoloon - ruvennut luottamaan siihen, että on ihminen, jolle voin säännöllisesti päivittää arjen pieniä kuulumisia. Tarvitsen häntä, ihan vain ystävänä ja juttukaverinakin. 

Tajusin myös, että jos jompikumpi meistä alkaa mihinkään vakavampaan, päivärytmini muuttuvat aika paljonkin. Niin käy oikeastaan joka tapauksessa, sillä Vakitapaus muuttaa pois talosta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka olen koko ajan tiedostanut, ettei tämä voi jatkua näin ikuisuuksiin, ajatus siitä, ettei Vakitapaus enää jonain päivänä olekaan vakitapaus, on yllättävän kurja.

Olen viime aikoina alkanut nähdä unia Vakitapauksesta muiden tyttöjen kanssa. Tiedän kyllä, että hänellä on muitakin kuvioita, ihan kuten itsellänikin. Pääasiassa kuvittelen olevani asian kanssa ihan sinut, mutta unet kertovat kyllä muusta - jossain sisimmässäni asia taitaa kuitenkin vaivata minua. Olen mustasukkainen, vaikkei minulla oikeastaan olisi syytä eikä oikeutta olla. Viimeksi viikko sitten Vakitapaus oli avautunut kaverilleni eräästä tutusta tytöstä, jonka seuraan oli kuulemma joku yö päätynyt. Tänään juttelin kyseisen kaverin kanssa parkkipaikalla pitkään miehistä ja elämästä, ja kuinka ollakaan, Vakitapaus sattui kävelemään juuri samaan aikaan ohi. Moikkaus oli varsin jäätävä. Vakitapaus aavisti takuulla, että tieto tytöstä oli kulkenut eteenpäin minullekin.

En tiedä. Kaikki pyörii paikallaan. 

Eilen vietin iltaa jälleen juhlatunnelmissa. Eräs puolituttu herra piti varsin ansiokkaasti seuraa, hauskuutti, tarjosi shotteja jotka jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä voinut jättää väliinkin. Ei kuitenkaan mitään kaveruutta kummempaa, ainakaan omalta osaltani: tyyppi on pari vuotta itseäni nuorempi ja kaiken lisäksi eksäni kaveri. Mukavaa seuraa, joka tapauksessa.

Samalla tutustuin toiseenkiin tyyppiin, jonka kanssa juttelu sujui vähintäänkin mukavasti. Illan kuluessa pyörimme jatkuvasti yhdessä, tanssimme, juttelimme, nauroimme. Kiinnostavan oloinen tapaus, ihan hyvännäköinenkin. Vastoin parempaa tietoa olisin ehkä väittänyt, että hän yritti aivan selvästi iskeä minua. 

Paremman tiedon sain puolivälissä iltaa: herra on kuulemma kihloissa, vaikka sormusta ei sormessa näkynytkään. Sepä siitä sitten. 

Loppuillasta shotit alkoivat tuntua siinä määrin, että minusta ei joka tapauksessa olisi ollut yöseuraksi yhtään kellekään. Kaverini piti huolta, istui vieressä, huolehti että pääsen turvassa kotiin. Kihlattukin oli kuulemma yrittänyt jatkuvasti tulla avukseni, mutta kaverini oli häätänyt hänet pois. Ehkä parempi niin.

Ihme haahuilua.

CC-kuvat täältä ja täältä.