Hölmö rakkaus

Vai niin, tällaiselta se siis tuntuu. Olla korviaan myöten ihastunut, nimittäin. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, että olin melkein jo unohtaa!

Kuten edellisessä tekstissäni vähän ounastelinkin, viime viikolla tapaamani ruotsalaismuusikko (jonka täten nimeän Ruotsalaismieheksi) osoittautui kiinnostavammaksi kuin kukaan treffikumppanini aikoihin. Mistä lähtisin liikkeelle?

No, perjantaina tosiaan tapasimme toisen kerran. Ei hurjaa draamaa tai vauhdikkaita käänteitä: menimme oluille ja juttelimme. Vaan siinäpä sitä riittikin puhuttavaa! Vaikka otaksumani ei perustu mihinkään tieteelliseen pohjaan, uskaltaisin väittää, että tavallinen treffikeskustelu voidaan jakaa karkeasti kahteen eri luokkaan: 

1) Perustaso. Vastaa kysymyksiin "mitä", "missä" ja "milloin". Mitä opiskelet, missä käyt töissä, milloin muutit tänne? Keskustelu liikkuu arkea lähellä olevien aiheiden ympärillä: työ, opiskelu, asuinpaikka, matkustelu ja harrastukset ovat klassisia ja turvallisia puheenaiheita, joista jokaisella on ainakin jotakin sanottavaa. Tälle tasolle voidaan jäädä pitkäksikin aikaa ilman ongelmia. Perustason tunnuspiirteitä on kuitenkin myös se, että samoista aiheista voisi jutella lähes kenen tahansa tuttavan tai työkaverin kanssa. Jotta juttu syvenisi, se vaatii myös toisen keskustelutason. 

2) Henkilökohtainen taso. Vastaa kysymyksiin "miksi", "miten" ja "millainen". Miksi muutit kaupunkiin X? Miten harrastus Y on vaikuttanut elämääsi? Millaiset suhteet sinulla on perheeseesi? Edistyneemmällä tasolla keskustelu siirtyy asioista ihmisiin ja ilmiöihin – tosiasioista ajatuksiin ja tunteisiin. Tyypillisiä aihepiirejä ovat esimerkiksi perhe, ystävät, ihmissuhteet, politiikka, uskonto, arvot ja asenteet. Keskustelu voi liikkua suurissa ja pienissä kysymyksissä, mutta tunnusomaista on, että näitä asioita ei välttämättä kerrottaisi kenelle tahansa. Tällainen keskustelu voi viedä mukanaan, kadottaaa ajantajun, saada nauramaan ja ehkä itkemäänkin – ja ihastumaan toiseen ihmiseen yhdessä iltapäivässä. 

Niin kävi ainakin minulle. Olutlasien äärellä juttelimme perheidemme sisäisestä dynamiikasta, sisaruskateudesta, entisistä suhteista, parisuhdetta koskevista odotuksistamme ja siitä, millaista on kasvaa pienellä paikkakunnalla. Ei ehkä kuulosta erityisen mielenkiintoiselta näin jälkikäteen kirjoitettuna, mutta minulle tuotti todellisia vaikeuksia ehtiä ajoissa illan toiseen sovittuun tapaamiseen, niin ihanaa olisi ollut vain jatkaa juttua.

Lähtiessämme eri suuntiin mies tuli vielä kutsuneeksi minut illan keikalleen. Olin jo sopinut karaokeillasta kavereideni kanssa, mutta onnistuin houkuttelemaan seurueeni jatkoille keikkabaariin. Kun astuin lavan eteen, Ruotsalaismiehen hymy kuumotti korvanlehdissä asti. Bändin pitäessä taukoa esittelin miehen kavereilleni, ja hienoisen humalatilan rohkaisemana vaihdoimme kielen yllättävänkin sujuvasti ruotsiin. Loppuillasta kukin lähti omaan suuntaansa, mutta sovimme miehen kanssa, että laittaisimme seuraavana iltana yhdessä ruokaa minun luonani. 

Niin tapahtui. Kuinka paljon kivempaa ostoskorin täyttäminen ja sopivan viinin valinta onkaan kahdestaan! Teimme thai-currya, joimme valkoviiniä ja istuimme keittiönpöytäni ääressä kokonaiset viisi tuntia ennen kuin miehen piti lähteä valmistautumaan seuraavaan keikkaan. Ovella sanoimme hyvästit, että pidetään yhteyttä, lisätään Facebookiin, jutellaan WhatsAppissa. Sitten hän oli poissa, tänään jo takaisin Ruotsissa.

Vain neljän tapaamisen jälkeen tiedän Ruotsalaismiehestä enemmän kuin monesta muusta treffikumppanistani kuukausien tapailun jälkeen: parhaat ystävät, sisarusten nimet ja iät (ja ulkonäön, mies esitteli perhekuvia puhelimestaan), vanhempien keskinäiset välit, oman ja bändikavereiden suhtautumisen alkoholiin, lempiviinin. 

Onhan tämä vähän hullua: loppujen lopuksi emme ole tässä vaiheessa mitään muuta kuin jutelleet ja halanneet. Yhden vaivaisen viikon jälkeen olen silti ihastuneempi Ruotsalaismieheen kuin kehenkään muuhun sitten Brittimiehen. Mies pyörii ajatuksissani kesken työpalaverin. Facebookissa selaan läpi kaikki hänen kuvansa ja päivityksensä, syynään vuosien takaisen tyttöystävän tiedot ja palaan jatkuvasti katsomaan profiilikuvia, koska omissa silmissäni mies vain sattuu olemaan niin mielettömän hyvännäköinen. WhatsAppin kilahtelusta on jälleen tullut kaikkojen aikojen paras ääni.

Kun puhelimeen saapuu vielä puoliltaöin "Kram å gonatt!", olen ikionnellinen. Tietysti tiedän, ettei tämä todennäköisesti johda mihinkään sen suurempaan. Juuri nyt se kuitenkin riittää minulle. Juuri se saa minut unelmoimaan, uskomaan ja toivomaan.

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä. 

27. treffikumppanini: ruotsalainen muusikko

Jos ikinä elämässäni olen pohtinut, mitä hyötyä ruotsin kielen opiskelusta on, tässäpä vastaus:

... eli ote ruotsinkielisestä keskustelusta, jota olen tällä viikolla käynyt Tinderissä erään kovasti hurmaavalta vaikuttaneen ruotsalaismiehen kanssa. Vaikka kielitaitoni on päässyt ruostumaan ja ruotsini on melko kankeaa, ei kuitenkaan niin kankeaa, ettenkö olisi onnistunut saamaan treffikutsua ja sopimaan tapaamista ilman sanaakaan englantia!

Voin heti alkuun paljastaa, että kaikkien aikojen neljännet Tinder-treffini olivat kaikin puolin menestys. Jo miehen profiilikuvat nostattivat vatsassa perhosia, etenkin sen jälkeen kun ystäväni T aivan aiheellisesti huomautti, että mies näytti vähän britiltä. Passar mig! Kun mies vieläpä aloitti Tinder-keskustelun täysin oikeaoppisesti toteamalla, että "Du verkar helt utan krussiduller va en fin tjej!" olin saman tien myyty. Jo toisessa viestissä mies ehdotti kahveja, enkä nähnyt mitään syytä kieltäytyä, vaikka hetken ajan mielessä vilahtikin: olisiko kyseessä sittenkin jonkin sortin pelimies? Tyyppi kun vaikutti melkein liian hyvältä ollakseen totta – mutta vain melkein. 

Pelkoni osoittautui turhaksi. Mies vaikutti olevan vilpittömän ilahtunut tapaamisestamme, halasi heti kohdatessamme ja tarjosi kahvit. (Aiheeseen liittymättömänä sivuhuomiona todettakoon, että samassa kahvilassa istuskeli myös Vakitapaus, jonka seuralaisena näytti olevan sama tyttö, jonka kanssa Suomenruotsalaisherralla oli jossain vaiheessa juttua. Pienet on näköjään piirit muillakin kuin minulla!)

Samalla kävi ilmi, että kyseessä olivat miehen ihka ensimmäiset Tinder-treffit. Keskustelu kulki mukavasti – onnekseni enimmäkseen englanniksi, vaikka välillä vaihdoimme pari sanaa myös ruotsiksi. Sain tietää, että mies oli Ruotsissa asuva muusikko, joka oli Suomessa parhaillaan keikkailemassa bändinsä kanssa. Keskustelimme kotipaikkakunnistamme ja perheistämme, työtilanteistamme ja opiskelutaustoistamme. Illan aikana ehdimme käydä läpi myös ruotsalaisia juomatapoja, rikssvenskan ja muminsvenskan eroavaisuuksia ja suomalaista saunakulttuuria. Selityksestäni huolimatta miehelle ei tainnut ihan vielä avautua, mikä on saunavihdan pohjimmaisin tarkoitus. 

Mies oli kohtelias, hauska, ystävällinen. Juuri sellainen, johon voisin kuvitella ihastuvani kertaheitolla. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan niin ei siitäkään tietenkään haittaa ollut, että mies oli hyvännäköinen täsmälleen sillä tavalla, joka vie jalat altani. Tumma parransänki, say no more.

Kahveilta siirryimme vielä oluille, ja eri suuntiin lähtiessämme mies halasi, sanoi viihtyneensä ja kysyi, tapaisimmeko vielä myöhemmin. Tietysti suostuin. Puhelinnumerot olimmekin jo vaihtaneet ennen tapaamista. 

Ja tosiaan: tunnin päästä tapaamme toistamiseen! Olen vähän innoissani, vaikka meillä molemmilla on vielä muutakin ohjelmaa illaksi – ja vaikka tiedostan hyvin, että mies palaa pian takaisin kotiinsa. Oikeaa suhdetta tästä tuskin syntyy, mutta joka tapauksessa on aina hyvä saada muistutus siitä, että joidenkin kanssa kemiat tosiaan voivat kohdata alusta lähtien. Kun se sattuu kohdalle, sen kyllä tietää.

Ystäväni Lääkiskaveri erosi hiljattain pitkäaikaisesta tyttöystävästään ja kävi ensimmäisillä Tinder-treffeillään eron jälkeen. "Ihan mukavaa mut ei ehkä täysin mun tyylinen", kaveri kertoi ja pohti, pitäisikö tavata vielä uudestaan. 

Minulle vastaus oli päivänselvä. Jos jotain olen oppinut niin sen, että vaikka kaikki asiat olisivat järjellä ajateltuna kunnossa mutta jokin sisällä saa miettimään, onko jutussa kuitenkaan lopulta riittävästi aineksia, vastaus on useimmiten ei. 

Jos taas perhoset lentelevät vatsassa vielä ensimmäisen tapaamisen jälkeen, on parempi katsoa, mihin kaikki johtaa, vaikka  järki sanoisi, ettei suuremmalle suhteelle ole mahdollisuuksia. 

Voi hyvin olla, että tänään näemme toisen ja viimeisen kerran. Aion kuitenkin nauttia joka hetkestä!

Uudet kujeet

Nyt se on sitten virallista: minun ja Lääkärin juttu on ohi. En ole erityisen järkyttynyt tai surullinen, tämä ei tullut enää yllätyksenä. Itkin itkuni jo siinä vaiheessa kun Lääkäri sanoi haluavansa pitää taukoa, sillä tiesin kyllä, mitä "tauko" suhteessa useimmiten tarkoittaa. Lopun alku, niin tälläkin kertaa.

Jouluaattona sain neutraalin hyvän joulun toivotuksen, muuten en kuullut Lääkäristä sanaakaan  koko loman aikana. Sitä en myöskään odottanut – oikeastaan koko juttu pyöri mielessäni varsin vähän. Se jo itsessään todisti, etteivät omatkaan tunteeni olleet lopulta juurtuneet kovin syvälle. Jälkiviisaana voin todeta, että juttu ei missään vaiheessa tuntunut aivan oikealta, vaikken osannutkaan selittää, miksi.

Eilen palasin takaisin kaupunkiin, tänään lähetin viestin ja kysyin, haluaako Lääkäri vielä nähdä tai jutella. Hän soitti perään: lyhyt ja jokseenkin kiusallinen puhelu, joka teki todeksi sen, minkä molemmat jo tiesivät. Ei muistella pahalla, oli kuitenkin kiva tutustua, olet mukava tyttö mutta en ollut sittenkään vielä valmis tähän, liirumlaarum.

Vuodatin pari kyyneltä, mutta pohjimmiltaan olo oli puhelun jälkeen lähinnä helpottunut. Nyt tiedän jälleen, missä mennään.

Palasin saman tien takaisin Tinderiin, Suomi24 Treffeihin ja OkCupidiin, koska miksipä ei. Minä en ole kiinni missään menneessä, uusi vuosi tuokoon jälleen uusia tuulia elämääni.

Vuodenvaihteesta puheen ollen – tehdäänpä vielä lyhyt katsaus päättyneeseen vuoteen. Vuonna 2015:

• En onnistunut löytämään parisuhdetta. Yrityksen puutteesta se ei ainakaan jäänyt kiinni, sen sanon. 
• Tapailin kahta miestä (Lukiotuttu ja Lääkäri) säännöllisemmin, molempia kuitenkin alle kahden kuukauden ajan. Toinen juttu päättyi omaan aloitteeseeni, toinen miehen. 
• Sain yhdeksän eri yövierasta, joista ilahduttavin oli vanha tuttu Sijoittaja ja yllättävin ensimmäinen deittikumppanini Rokkipoju. 
• Kävin treffeillä noin seitsemän miehen kanssa. (Parilla kertaa en itsekään ollut aivan varma, olivatko kyseessä varmasti treffit.)
• Tein kansainvälisiä aluevaltauksia käymällä treffeillä muun muassa islantilaisen ja kanadalaisen miehen kanssa. Sen sijaan Brittimiehen kanssa yhteydenpito hiipui vuoden aikana tuntuvasti, mikä puolestaan oli yksi suurimpia surujani. 
• Ylitin aiempia rajojani tekemällä viimein omakätisen aloitteen Tinderissä ja tapaamalla itseäni nuoremman miehen, johon yllätyksekseni menin vielä ihastumaan. Kaikkea sitä!
• Pyörin kolmella eri deittipalstalla: Suomi24 Treffit, Tinder ja OkCupid. Lisäksi liityin Facebookin sinkkuryhmään, tosin toistaiseksi laihoin tuloksin. 
• Onnistuin saamaan mahtavan työpaikan. En onnistunut saamaan graduani loppuun. 
• Surkuttelin sinkkuuttani, mutta iloitsin sitäkin enemmän ystävistäni. Kiitos, T, N ja E, olette korvaamattomia! Myös sinkkukerhomme tarjosi vertaistukea kiitettävän aktiivisesti ja sen jäsenistä tuli entistä läheisempiä ja tärkeitä minulle. 

Yhteenvetona sanoisin, että vuosi 2015 oli hyvä työelämän ja ystävyyden näkökulmasta, tasainen opiskelun ja treffailun kannalta ja laihanlainen rakkauden osalta. Ei mitenkään huono vuosi, muttei välttämättä erityisen ikimuistoinenkaan. 

Nyt kuitenkin uutta kohti. Verkot vesille, silmät auki ja valmiina uusiin seikkailuihin. Antaa palaa, 2016!

CC-kuvat täältä ja täältä.