Täydellisen Tinder-kuvan valinta

Olen huomannut, että moni päätyy blogiini etsiessään tarkempia tietoja Tinderistä ja sen käytöstä. Siinä missä yksittäistä postaustani luetaan yleensä noin 100–300 kertaa, parin vuoden vuoden takaista Tinderin alkeet -kirjoitustani on luettu tähän mennessä yli 41 000 kertaa. Tinder siis selvästi kiinnostaa – ja myös askarruttaa – googlailijoita.

Siksipä ajattelinkin vastata omasta puolestani kysymykseen, jota moni aloitteleva ja ehkä kokeneempikin Tinder-deittailija varmasti pohtii: Millainen on hyvä Tinder-profiilikuva? Profiilikuvan valintaa olen sivunnut blogissani jo vuosia sitten, mutta tuolloin pohdin aihetta lähinnä perinteisempien nettideittisivustojen näkökulmasta.

Tinderissä kuvan merkitys on kuitenkin vielä suurempi: moni käyttäjä ei välttämättä edes vilkaise profiilitekstiä tai muita tietoja, vaan päätös tehdään hyvin nopeasti ensimmäisen kuvan perusteella. Itsekin myönnän syyllistyväni tähän. Ellei ensimmäinen kuva vakuuta, en vilkaisekaan tietoja tai muita kuvia vaan pyyhkäisen profiilin kylmästi vasemmalle. 

Ei siis ole aivan se ja sama, millaisen otoksen palveluun itsestään laittaa: parhaimmillaan tai pahimmillaan kuvavalinta voi ratkaista, pyyhkäiseekö elämäsi rakkaus sinut vasemmalle vai oikealle. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen! Omaan profiilikuvaan voi nimittäin vaikuttaa varsin paljon. Enkä puhu nyt ulkonäöstä: omia kasvonpiirteitä tai vartaloa on vaikea muuttaa tuosta vain, mutta uskallan väittää, että hyvän profiilikuvan pystyy ottamaan käytännössä kuka tahansa. Ilme, tilanne, kuvanlaatu, vaatetus, muut kuvassa olijat – nämä ja monet muut seikat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, onko oma profiilikuva hitti vai huti.

Oma empiirinen kokemukseni perustuu ennen kaikkea miesten profiileihin, joten seuraavat vinkkini on suunnattu erityisesti heille. Samoja ohjenuoria voi kuitenkin soveltaa melko pitkälti myös naisiin. Kyseessä on tietysti vain yhden akateemisen, noin 25-vuotiaan, vakavaa seuraa etsivän kaupunkilaisnaisen näkemys, ja makuja on monia muitakin. Tinderiä selaillessani uskallan silti väittää, että moni hyötyisi, kun pysähtyisi edes hetkeksi tarkastelemaan profiilikuvaansa hieman tarkemmalla silmällä. Profiilikuvasi edustaa muiden silmissä sitä, mitä haluat itsestäsi sanoa. Millaisen tarinan kuvasi kertoo?

Vinkit koskevat ennen kaikkea ensimmäistä profiilikuvaa, joka on ensimmäinen asia, mitä muut Tinder-käyttäjät sinusta näkevät. Samoja linjoja kannattaa kuitenkin soveltaa myös muihin otoksiin.

Ennen tarkempia yksityiskohtia tiivistettäköön vielä yhteen:

Paras profiilikuva on hyvälaatuinen otos, jossa sinä (ja vain sinä) näyt tunnistettavasti, lähietäisyydeltä, niin että kasvot ja silmät näkyvät ja ilme on neutraali tai positiivinen.

Siitä päästäänkin liikkeelle!

Vältä näitä

eli asiat, jotka saavat pyyhkäisemään profiilin vasemmalle

• Liian kaukaa kuvattu. Profiilikuvasi tarkoitus on näyttää, millainen tyyppi mobiiliverkon toisessa päässä on. Jos kuvassa näkyy pelkästään kaukaisuudessa seisova, tunnistamaton tumma hahmo auringonlaskun valossa, vasemmalle menee, olipa auringonlasku sitten kuinka hieno hyvänsä. Tinderistä etsitään ihmisiä, ei maisemia.

• Tunnistamaton. Sukua edelliselle. Moni tuntuu kuvittelevan, että sukellusmaski, moottoripyöräkypärä tai halloween-naamio ovat pätevä asuste, joka kertoo harrastuksesta tai huumorintajusta. Mieti kuitenkin vielä: kasvot ovat nimenomaan se, mitä potentiaalinen Tinder-match haluaa sinusta nähdä.

• Aurinkolasit. Ei ihan yhtä suuri synti kuin edelliset, mutta silmät ovat asia, johon ihminen kiinnittää ensimmäisenä huomionsa. Jos ne on peitetty heti ensimmäisessä kuvassa, mielenkiinto laskee. Muissa kuvissa aurinkolasit voivat olla ihan ok, mutta itse en lähtisi treffeille ihmisen kanssa, joka on peittänyt silmänsä jokaisessa kuvassa.

• Huono laatu. Rakeiset, sumuiset, tärähtäneet, hämärät ja räikeään vastavaloon otetut profiilikuvat tekevät huonon vaikutelman ja saavat kysymään, onko itse tyyppikään lopulta kovin skarppi. Hyvälaatuisuus ei tarkoita ammattikuvaajan ottamia studio-otoksia: nykyään millä tahansa älypuhelimella saa vähintään keskiverron lopputuloksen, kunhan valitsee paikan oikein. Siis: ei puolihämäriä baareja ja valjuja kylpyhuoneita taustaksi.

• Aggressiivinen, ylimielinen tai masentunut ilme. Kasvoilta välittyvä ilme on yksi tärkeimpiä viestejä, ja jos ilmeesi sanoo: ”Vihaan sua!” tai ”Olen epätoivoinen, otan kenet vain”, vastapuoli tuskin hurraa ilosta. Myöskään ylimielisen halveksuva katse ei saa sukkia pyörimään jaloissa – kuten ei myöskään etenkään naisten suosima vanha klassikko, duckface.

• Aseet ja kansainväliset käsimerkit. Voisi kuvitella, ettei tätä tarvitsisi erikseen edes  mainita, mutta niin vain vastaan on tullut profiileita, joissa mies tähtää kuvaajaa ja samalla kuvan katsojaa kiväärillä, pistoolilla tai keskisormella. Siinä voi hetken verran miettiä, mikä on kuvan viesti.

• Muut ihmiset. Profiilikuvassa  tärkeintä on yksi ihminen, ja se olet sinä. Muut kannattaa jättää suosiolla pois, ellei kuvasta käy esimerkiksi valaistuksen vuoksi välittömästi selväksi, kenestä on kyse. Jos profiilikuvassa möllöttää kolme nuortamiestä, mistä tinderöijä tietää, kenen profiilista on kyse? Ja jos mies poseeraa naisseurassa tai toisin päin, vielä pahempi: vaikka kyseessä olisi siskosi, katsoja ei sitä tiedä. Pahinta ovat eksän kanssa otetut yhteiskuvat, joista eksä on rajattu pois niin että kuvasta huomaa edelleen selkeästi, että kainalossa on toinen nainen/mies. Lasten paikka ei ole Tinderissä, ainakaan tunnistettavasti. Myöskään kaveria/kummia/mummia ei ole reilua ottaa mukaan omaan Tinder-kuvaan kysymättä lupaa. Toki muiden päät voi peittää, minkä jotkut fiksusti tekevätkin, mutta helpoin ratkaisu on laittaa kuvia, joissa olet sinä ja vain sinä. 

• Ilman paitaa. Miehet ilman paitaa: ei, ei ja ei. Sixpackilla tai tynnyrillä, superhaballa tai spagettikäsillä – sama se. Omiin silmiini salipullistelukuvat kertovat lähinnä pinnallisuudesta tai sen kaltaisesta urheilullisuudesta, jolla peitetään älyllisiä puutteita. Tämä väite jakanee mielipiteitä, sillä sixpack-kuvilla on epäilemättä tykkääjänsäkin ja pullistelijoihin mahtunee ihan hyviäkin tyyppejä. Jos tavoitteena on löytää sopiva biitsikissa tai väliaikaista sänkyseuraa, paidattomuus voi hyvinkin toimia. Jos etsinnässä on kuitenkin syvällisempi, älykkäisiin keskusteluihin ja yhteiseen ajatusmaailmaan perustuva ihmissuhde, neuvoisin välttämään – tyylistä tai hyvästä tilannetajusta paidattomuus ei erityisemmin viesti. Sama pätee naisten bikini- ja peppuselfiekuviin.

• Tupakka ja alkoholi. Jos kuvissasi näkyy tupakka, varaudu siihen, että yhä useampi painaa rastia. Tupakka kun ei ole nykyään enää yhtä siisti juttu kuin yläasteen seiskaluokalla. Alkoholin kanssa raja on häilyvämpi – lasi skumppaa tai viiniä tai laatuolut oikeassa tilanteessa voi toimia, Koff-tölkki kädessä tai lärvilautanen edessä ei niinkään.

• Esineet ja asiat. Vaikka olisit maailman suurin Jokerit-fani, vaikka ikkunastasi olisi mielettömät merinäkymät ja vaikka haluaisit jakaa myös Tinder-tuttavien kanssa kerrassaan mahtavan nettimeemin, hillitse itsesi: käyttäjät haluavat nähdä kuvissa nimenomaan sinut, eivät lätkälogoa tai maisemakuvia.

• Vanhat kuvat. Älä käytä kuvia, joissa et näytä enää nykyiseltä itseltäsi. Vaikka ne johtaisivat matchiin, totuus tulisi ilmi viimeistään treffailuvaiheessa, joten miksi peitellä sitä? Vuosi tai pari sinne tai tänne ei välttämättä ole paha asia, jos ulkonäkö ei muuten ole muuttunut, mutta esimerkiksi vaate-, hius- ja silmälasityyli muuttuvat ajan mukana ja vievät vanhan kuvan vetoa. Etenkin silmälaseissa vanhentunut kehysmalli antaa helposti kuluneen, nörtähtävän vaikutelman.

• Yksipuolisuus. Profiilikuvissa toisto ei kannata. Yksi ainut kuva on parempi vaihtoehto kuin kuusi kuvaa samalla ilmeellä, samalla rajauksella ja samalla kuvakulmalla. Jos haluat laittaa kuvia enemmän, huolehdi siis siitä, että ne ovat keskenään riittävän erilaisia ja lisää vain yksi kuva yhdestä tilanteesta. Jos olet pyytänyt ystävääsi ottamaan sinusta kivoja profiilikuvia syksyisellä puistonpenkillä, kuva toimii kerran. Kolme hieman eri kulmasta kuvattua puistonpenkkikuvaa vaikuttaa lähinnä hölmöltä. Ja vaikka yksi sporttikuva voikin olla kiva, käsitys persoonasta jää yksipuoliseksi, jos kaikissa kuvissa ollaan vain sukeltamassa, laskuvarjohyppäämässä, vuorikiipeilemässä ja juoksemassa maratonia.

• Filtterit ja kuvanmuokkaus. Jos osaat hienosäätää kirkkautta ja kontrastia ja tehdä rajauksesta vähän skarpimman, kaikin mokomin. Selkeästi näkyvät filtterit kannattaa kuitenkin jättää välistä: useimmiten ne huonontavat kuvanlaatua ja tekevät lopputuloksesta suttuisemman ja geneerisemmän. Ihoa tasoittava kauneusfiltteri toimii vain tiettyyn pisteeseen asti ja menee helposti överiksi. Snapchatin koirankorvafiltterit ovat jo menneen talven lumia ja estävät näkemästä, miltä oikeasti näytätkään. Prisma-sovelluksen käytön voisi kieltää profiilikuvissa kokonaan. Usko pois: se tuo profiiliisi enemmän massateini- ja white trash -viboja kuin sielukasta taiteellisuutta.

• Seksuaaliset vihjaukset. Ellet ole etsimässä vain yhden yön seuraa (ja toisinaan silloinkin), seksuaalisia vihjauksia kannattaa välttää. Ei ylös vedettyä paidan helmaa tai alas valutettuja olkaimia, ei silmäniskuja ja huulten puremista, ei koskaan kuvaa, jossa näkyy vain vartalosi ilman päätä, sillä tällaisen kuvan keskeisin viesti on: haluan pelkkää seksiseuraa. Omassa sängyssä otetut, usein vähävaatteiset selfiet menevät samaan mauttomuuden kategoriaan.

Suosi näitä

eli asiat, jotka todennäköisemmin johtavat  matchiin

• Hymy ja positiivinen ilme. Kenties tehokkain keino saada tykkäys: kiva hymy kiinnittää heti huomion ja luo positiivisen kuvan sinusta. Hymyn puuttuessa myös neutraali, kohteliaan avoin ilme toimii hyvin.

• Hyvälaatuisuus. Tarkka, hyvin rajattu, riittävästi valaistu kuva tekee automaattisesti paremman vaikutukset kuin hämärä suttu. Hyvä tarkennus (tarkasti näkyvä hahmo, sumeampi tausta) luo erityisen hyvän vaikutelman. 

• Harrastukset, elävän elämän tilanteet. Persoonallisuutesi saa näkyä kuvissa. Jos tykkäät soittaa kitaraa, laita kuva sinusta soittamassa kitaraa. Jos viihdyt akateemisissa juhlissa, laita kuva sinusta frakissa tai iltapuvussa. Jos tykkäät retkeillä, laita kuva itsestäsi luontopolulla tai nuotiota sytyttämässä. Luonnolliset tilanteet ovat kivoja ja kiinnostavia ja kertovat sinusta lisää, antavat syyn aloittaa keskustelun.

Mieti vielä

eli asioita, jotka voivat toimia – tai sitten ei

• Huumori on vaarallinen laji. Vaikka viime syksyn crossdressing-bileet ja työväenopiston vartalonmaalauskurssi olisivat olleet hauskin juttu ikinä, erikoiset asut ja pilailukuvat eivät välttämättä avaudu sivullisille. Ilveilyt, irvistelyt ja tekoviikset voivat olla hauska juttu tuttujen kesken, mutta kun tuntematon ihminen tutustuu profiiliisi kymmenen sekunnin ajan, ovatko nämä se asia, jonka haluat itsestäsi ensimmäisenä nostaa esille? Parhaimmillaan erikoisasut kiinnittävät huomion ja antavat syyn aloittaa keskustelu – pahimmillaan saavat pyyhkäisemään ohi, kun kuva ei oikein aukea tai tyyppi vaikuttaa oudolta.

• Lemmikit. Lemmikit kuvissa voivat olla sekä uhka että mahdollisuus. Kun kuvassa on söpö kissa tai koira, ainakin itse myönnän tykkääväni profiilista matalammalla kynnyksellä. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät erityisemmin pidä eläimistä ja saattavat pyyhkäistä ohi, vaikka lemmikki ei edes kuuluisi profiilikuvan omistajalle. Joskus valinnat ovat pienestä kiinni: itse rakastan terriereitä mutta pelkään isoja koiria. Erityisesti saksanpaimenkoirille ja niiden kanssa poseeraaville miehille annan aina ja kaikkialla rastin, ansaitusti tai ei. Yleissääntönä sanoisin: jos omistat lemmikin, se tulee joka tapauksessa mukana paketissa, joten sen voi hyvin ottaa mukaan kuviinkin. Poseeraamalla lainalemmikin kanssa otat sen riskin, että karkoitat eläinkammoisia kauemmas. Esimerkiksi käärme kaulassa tuntuu olevan suosittu Aasian-reissaajien poseeraus, joka saattaa herättää myös vastenmielisyyttä.

• Kulkupelit.  Autot ja moottoripyörät profiilikuvissa herättävät ristiriitaisia fiiliksiä. Uudella autolla tai moottoripyörällä rehvastelu ei vetoa useimpiin naisiin, joten jos välttämättä haluat ottaa kulkupelin mukaan kuvaasi, rajaat samalla potentiaalisia matchejasi. Jos toisaalta olet moottoripyöräharrastaja henkeen ja vereen, kuva ajopelistä voi myös auttaa löytämään samanhenkisiä kumppaneita. Kuva pelkästä kulkuneuvosta ilman kuljettajaa itseään ei useinkaan vie juttua eteenpäin.

Jäikö jotain pois listasta? Oletko eri mieltä? Kerro se kommenteissa!

CC-kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

NAU – uusi Tinder, muttei mitään sinne päinkään

Jotain uutta auringon alla! Alkuviikosta korviini kantautui huhuja uudesta mobiilisovelluksesta, joka herätti ainakin itsessäni saman tien mielenkiinnon. Helsingissä ja Kööpenhaminassa päämajaansa pitävä NAU tarjoaa täydellisen vastauksen tällekin sinkkutytölle tuttuun kysymykseen: "Mitä tekisin illalla?"

Idea on lyhyesti tämä: seuraa ja puuhaa vailla oleva henkilö voi luoda tapahtuman, jonka lähistöllä olevat ihmiset näkevät ja johon he voivat osallistua mukaan. Sama toisin päin: tekemistä etsivä voi myös selata edessä olevia tapaamisia ja ilmoittautua, jos suunnitelma ja paikka kuulostavat houkuttelevalta. Yhdet huurteiset olutpubissa? Seuraa lenkkipolulle? Kaveriksi kahvilaan? Kaikki käy! Tapahtumalle asetetaan alkamisajankohta, johon mennessä mukaan ehtii liittyä.

Tapahtuman tekijä voi itse määritellä, jakaako tapahtuman vain sovellusta käyttäville tuttavilleen vai julkisesti ja avoimesti kaikille halukkaille.  Näin ollen NAUta voi käyttää näppäränä keinona järjestää spontaaneja kahvitteluja tai lounaita kavereiden kanssa. Yhtä lailla sillä voi tutustua myös täysin uusiin ihmisiin. 

Miksi puhun otsikossani Tinderistä? Selvää on, että tämän sovelluksen ainoa ja ensisijainen tarkoitus ei välttämättä ole deittailu: sokkotapaamisia ei ainakaan tässä vaiheessa voi laittaa koskemaan vain tietynlaisia ihmisiä, joten julkisiin miitteihin voi tulla mukaan kuka vain lähistöllä oleva. Siitä huolimatta näen sovelluksessa myös paljon tutustumispotentiaalia: kynnys uusien tyyppien tapaamiseen vaikuttaa matalalta, ja pienessä porukassa juttu saattaa luistaa paljon luontevammin kuin kahdenkeskisillä treffeillä. Jos kipinöitä ei kenenkään kanssa olekaan, onpahan saanut lounasseuraa tai mukavan kahvitteluhetken. 

Tinderiä ja NAUta yhdistää myös tietynlainen mutkattomuus: ei liikaa kommervenkkejä vaan simppeli käyttöliittymä, joka johtaa tuloksiin (eli matcheihin tai miitteihin) varsin nopeasti, vain muutamalla klikkauksella. Siinä missä Tinder on madaltanut kynnystä nettideittailuun, NAUlla on uskoakseni potentiaalia madaltaa kynnystä tavata täysin uusia ihmisiä. En näe lainkaan pahana asiana. 

Tässä vaiheessa NAU on vasta aivan alkumetreillään, joten käyttäjäkunta on vielä pieni. Tapaamisia on kuitenkin jo järjestetty aivan onnistuneesti, enkä näe mitään syytä, miksi sovellus ei lähtisi leviämään suuremmankin yleisön suosioon. Uusia ihmisiä! Spontaaneja tapaamisia! Ja tietysti näppärä keino tavoittaa kaveritkin. 

En ole itse osallistunut vielä mihinkään NAU-aktiviteettiin, joten tässä vaiheessa en osaa kommentoida käytännön toteutusta sen tarkemmin. Käsittääkseni osallistujien kesken on kuitenkin käytössä jonkinlainen chat-mahdollisuus, jonka avulla on mahdollista keskustella tapaamisen tarkemmista yksityiskohdista. Tähän minun pitää vielä perehtyä paremmin. Lisäksi minua kiinnostaisi tietää, voiko tapahtuman järjestäjä tosiaan vaikuttaa osallistujiin tai edes heidän lukumääräänsä millään lailla. Vielä sovelluksen alkuvaiheessa avoin osallistuminen saattaa toimia, mutta entäpä jos suosio kasvaa ja kahveille haluaakin yhtäkkiä osallistua 20 ihmistä? Ainakin tähän toivon jonkinlaista vaikutusmahdollisuutta – ellei nyt niin ainakin tulevaisuudessa.

Joka tapauksessa ajatus kuulostaa hyvältä, ja olen sovelluksesta totta puhuen aika innoissani. Saattaapa hyvinkin olla, että järjestän joku päivä tapaamisen itsekin. Rennolla mielellä, ilman sen suurempia tavoitteita. Aina kiva tavata uusia tyyppejä, ja jos juttu luistaisi jonkun kanssa erityisen hyvin niin sehän olisi pelkkää plussaa!

Deitti–suomi–deitti-sanakirja

Neittideittailu-urani aikana olen huomannut, että treffipalveluissa piilee aivan omanlaisensa erikoissanasto. Yksinkertaisten sanojen takana on paljon enemmän kuin ensialkuun näyttää, mutta kun viestejä oppii tulkitsemaan, on huomattavasti helpompi karsia pois tapaukset, joiden kanssa yhteistä tulevaisuutta ei todennäköisesti ole luvassa. 

Joku toinen saattaa toki tulkita sanoja varsin toisellakin tapaa ja olla ihan oikeassa, mutta tässä omat tulkintani muutamista deittimaailmassa usein vastaan tulevista lausahduksista.

"Haen luotettavaa seuraa." = Haluan pettää ilman että vaimo/tyttöystävä saa tietää.

"Minulla ei ole alkoholiongelmia, en käytä huumeita ja luottotietoni ovat kunnossa." = Lähipiirissäni tällaisia ongelmia on.

"Vihaan valehtelua, pettämistä, selkäänpuukottamista, paskan puhumista, sovittujen juttujen perumista ja nalkuttamista." = Olen yhä katkera eksälleni.

"Olen aluksi ujo, mutta kun tutustutaan paremmin niin juttua riittää." = Ei kannata toivoa liikoja ekoilta treffeiltä. 

"Etsin urheilullista naista." = (Useissa tapauksissa:) Etsin hoikkaa naista.

"Lihavat yh-mammat, itsekeskeiset narsistit ja isin rahoilla elävät hienohelmat, älkää vaivautuko." = Olen luonteeltani pahansuopa. Ei kannattaisi vaivautua muidenkaan.

"Jaa, mitähän tähän nyt alkuun laittaisi. Olen huono kertomaan itsestäni, mutta oon siis tällainen ihan perus jantteri, tykkään käydä salilla ja näin." = Älä odota säkenoivää keskusteluyhteyttä.

"Olen nuorekas." = Olen paljon vanhempi kuin toivoisit, mutta haluaisin nuoren naisen ja kuvittelen näyttäväni parikymppiseltä. 

"Etsin seikkailua." = En etsi mitään vakavaa.

Kuulostinkohan nyt itse jotenkin katkeralta? Ehkä, mutta se ei ollut tarkoitukseni. En yritä sanoa, että kaikkien deittikumppanien kaapeissa piilisi ikäviä luurankoja. Kunhan opettelee tulkitsemaan tiettyjä varoitusmerkkejä, on kuitenkin paljon helpompi löytää joukosta oikeat aarteet – heitäkin nimittäin on!

Onko vastaan tullut muita kiertoilmauksia, joita olisi hyvä osata tulkita?

Deittikausi käyntiin

Olen jo kertonut palanneeni jälleen nettideittailun maailmaan, mutta vielä toistaiseksi en ole puhunut tuoreista kokemuksistani juurikaan enempää. Puhutaanpa siis!

Pari viikkoa sitten päätin jälleen liittyä nettideittailijoiden suureen ja jatkuvasti kasvavaan joukkoon. Tinderistä olen kerennyt jo puhuakin, mutta sen lisäksi palasin takaisin vanhaan tuttuun Suomi24 Treffeihin sekä OkCupidiin. Sekä Suomi24:ssa että OkCupidissa profiilini olivat hieman yllätykseksenikin vielä olemassa, joten riitti, että laitoin ne jälleen näkyville myös muille käyttäjille ja viilailin hieman perustietojani ajankohtaisempaan suuntaan. Paluu deittimaailmaan oli helpompi kuin luulinkaan.

Reilut puoli vuotta taukoa, onko mikään muuttunut?

Uskallan väittää, että on – hyvässä ja huonossa. Ehdottomasti suurin pettymykseni oli Suomi24 Treffeihin jossain vaiheessa livahtanut uudistus, jonka myötä ilmaiskäyttäjä saa nykyään keskustella ainoastaan viiden käyttäjän kanssa vuorokaudessa. Aion palata aiheeseen vielä myöhemmin erillisessä postauksessaan, mutta tällä hetkellä sanon vain: älytön asetus, joka varmasti rajoittaa ilmaiskäyttäjien määrää ja heijastuu sitä kautta koko sivuston suosioon. On vaikea pitää yllä mielekästä ja aktiivista keskustelua, kun viestit loppuvat tämän tästä kesken. Myös periaatteeni kaikille vastaamisesta on joutunut koetukselle. Silti itse sivusto on mielestäni edelleen omaan käyttööni toimivin, ja muutamaan kiinnostavampaankin tyyppiin olen törmännyt.

OkCupid on juuri sellainen kuin muistelinkin – sivustona toimiva, mutta suomalaisilta käyttäjämääriltään selvästi monia kilpailijoitaan pienempi. Englanninkielisyytensä vuoksi sivusto on suosittu etenkin ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa, minkä huomaa nopeasti: saamistani viesteistä ehkä yhdeksän kymmenestä on englanniksi. Valitettavan usein huonoksi englanniksi. Noin lähtökohtaisesti en näe ajatusta ulkomaalaisen miehen deittailusta mitenkään mahdottomana, mutta potentiaalisen mieskandidaatin kanssa haluan pystyä jakamaan vähän muutakin kuin jokapäiväisiä kuulumisia, ja se vaatii myös melko lailla peruskoulutasoa parempaa kielenhallintaa. Minuun vetoaa leikittelevä, kekseliäs kielenkäyttö, ja tässä tapauksessa parhaiten pärjää natiivitasoinen tai sitä hipova englanninpuhuja. Useimmat saamani yhteydenotot edustavat kuitenkin valitettavasti tyyliä "hi how r u? ur beutiful, wanna go out sumtime?" Kun olen reilun vuoden verran viestitellyt sukkelasanaisen Brittimiehen kanssa, vaatimukseni ovat... noh, tiukentuneet.

Tinder on Tinder. Aluksi tutustuin jokaiseen profiiliin huolellisesti ennen kuin painoin rastia tai sydäntä, mutta nyt selailusta on tullut nopeampaa ja rutiininomaista, mikä on tietyllä tapaa sääli. Se kuitenkin taitaa kuulua pelin henkeen. Match-pareja on tällä hetkellä noin 150, mutta läheskään kaikkien kanssa en tietenkään ole jutellut. Monien kanssa keskustelunavaukset ovat jääneet kuulumisten tasolle, ja siitä juttu harvemmin lähtee sen suuremmin lentoon. Joukossa on kuitenkin myös yksi ehdottoman virkistävä poikkeus.

Pari viikkoa sitten viestiä laittoi mukavan ja fiksun oloinen tapaus, jonka hyvällä tavalla persoonalliseen profiilitekstiin olin jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Varsin varhaisessa vaiheessa huomasimme, että meillä oli enemmän yhteistä kuin olimme arvanneetkaan: opiskelemme täysin samaa alaa täysin samassa vaiheessa, mikä on jo sinänsä aikamoinen yhteensattuma, sillä tieteenalani on varsin pieni. Kun jatkoimme juttelua, kävi ilmi, että juttukumppani oli edellisenä keväänä asunut pari kuukautta samassa taloyhtiössä kuin minä, aivan naapurissani. Tajusin juuri, että on hyvinkin mahdollista, että olemme törmänneet. Jollakin hassulla tavalla ajatus lämmittää mieltä.

Olen edelleen tottuneempi Suomi24:n pitkiin viesteihin kuin nopeisiin pikaviesteihin, ja se on tuntunut sopivan myös toiselle osapuolelle: kirjoittelemme pikemminkin pitkiä viestejä muutaman kerran päivässä kuin lyhyitä jatkuvasti. Näin ilahduttavia viestejä en ole lähetellyt aikoihin kenenkään (ellen sitten Brittimiehen) kanssa. Hymyilyttää. Jos minulta kysytään, tahtoisin jo ehdottomasti tavata tyypin, sen verran mukavasti juttu tuntuu kulkevan. Asiassa on kuitenkin yksi pieni probleema: tämä herra sattuu asumaan aivan toisessa kaupungissa, parin tunnin matkan päässä. Itse asiassa on aikamoista sattumaa, että ylipäätään löysimme toisemme Tinderistä – oma rajaukseni kun tosiaan on 30 kilometriä. Hyvä kuitenkin, että se tällä kertaa lipsui. Jos juttu sujuisi oikeassakin elämässä näin mukavasti, uskon, että välimatka olisi kyllä selätettävissä. Juna kulkee ja valmistuminen häämöttää molemmilla jo näköpiirissä. Vaan eipä mennä asioiden edelle! Jutellaan ja katsellaan, toivotaan että jompikumpi saa pian hyvän tekosyyn pistäytyä toisen kotikaupungissa.

Ja niin, on minulla yhdet treffitkin jo sovittuna, eri tyypin kanssa tosin. Niistä lisää ensi kerralla!

CC-kuvat täältä ja täältä.

Tinderin alkeet

Vaikka vielä alkuviikosta lupailin odottavani vielä pari viikkoa ennen kuin alan jälleen harkita nettideittailua, näin tässä nyt kuitenkin kävi: liityin Tinderiin. 

Kyseinen deittipalvelu on viimeisen vuoden sisällä pyörinyt ihmisen ja median huulilla siihen tahtiin, etten usko, että Tinder on enää kellekään aivan tuntematon nimi. Koska blogini alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin kertoa nimenomaan nettideittailusta ja deittisivustoista, ehkä pieni esittely ei tee pahaa. Tässäpä siis pikabriiffaus Tinderin saloihin!

Mikä? Tinder on mobiililaitteilla toimiva deittipalvelu, joka hyödyntää laitteiden paikkatietoja ja esittelee toisiaan lähellä olevia ihmisiä toisilleen. Palveluun rekisteröityminen hoituu Facebookin avulla, ja FB-profiilista Tinder nappaa etunimen, iän, valokuvat, yhteiset kaverit sekä kiinnostuksen kohteet. Nykyään muille käyttäjille voi myös halutessaan näyttää opiskelu- ja työpaikkansa. Nimi ja ikä näkyvät lähtökohtaisesti kaikille, mutta Facebookiin lataamistaan kuvista käyttäjä voi itse valita, mitkä näyttää profiilissaan. Facebookissa tieto Tinderin käyttämisestä ei näy millään tavoin ulkopuolisille. Virallinen sovellus on tällä hetkellä saatavilla vain Apple- ja Android-tuotteisiin, mutta myös Windows-puhelimiin eli käytännössä Nokioihin on olemassa epävirallinen sovellus nimeltä 6tin. Ainakin omassa puhelimessani se toimii kuitenkin melko kankeasti, joten Nokian omistajana olen suosiolla käyttänyt sovellusta lähinnä iPadillani.

Miten se toimii? Käyttäjä määrittelee, minkä ikäistä seuraa etsii ja kuinka monen kilometrin säteeltä. Tämän jälkeen hän saa nähtäväkseen yksi kerrallaan niiden henkilöiden profiilit, jotka täyttävät omat kriteerit – ja joiden kriteereihin myös itse sopii.  Profiilissa on nähtävillä yhdestä kuuteen kuvaa, etunimi, ikä, maksimissaan 500 merkin pituinen kuvausteksti, mahdollinen opiskelu- ja/tai työpaikka sekä yhteiset kaverit ja kiinnostuksenkohteet. Jokaisen profiilin kohdalla on kaksi valintaa, rasti tai sydän – siis hylkääminen tai tykkäys. Samaa virkaa toimittavat myös pyyhkäisy vasemmalle (hylkäys) tai oikealle (tykkäys). 

Valitsemalla hylkäämisen profiili poistuu näkyviltä lopullisesti ja peruuttamattomasti, joten kannattaa olla tarkkana! Kerran poistettu profiili tulee näkyville uudestaan ainoastaan jos jompikumpi käyttää maksullista perumisominaisuutta tai poistaa välissä käyttäjätilinsä ja lisää sen uudelleen. Tykkääminen puolestaan ei automaattisesti johda mihinkään, mutta jos myös toinen osapuoli on painanut sydäntä oman profiilin kohdalla, Tinder ilmoittaa maagiset sanansa: It's a match! Tämän jälkeen matchit näkyvät omassa, erillisessä luettelossaan ja heidän kanssaan voi aloittaa keskustelun. Viestien lähettämiselle ei ole rajoitteita, ja mikäli tyyppi ei jostain syystä sitten tunnukaan oikealta, hänet voi poistaa listaltaan helposti yhdellä näpäytyksellä. Tämän jälkeen viestejä ei enää voi saada eikä profiilia nähdä.

Kenelle se on tarkoitettu? Syitä käyttää Tinderiä on varmasti yhtä monia kuin käyttäjiäkin. Yksi hakee pysyvää elämänkumppania, toinen juttuseuraa, kolmas lomaromanssia ja neljäs pelkkää harmitonta hupia. Jotain palvelusta kertoo yleisesti käytetty ilmaus "pelata Tinderiä". Palveluun voi liittyä kuka tahansa yli 17-vuotias Facebook-käyttäjä, mutta lähtökohtaisesti kyseessä toki on jonkinlainen seuranhaku, enkä ainakaan itsellä katsoisi kauhean hyvällä varatun ihmisen Tinder-profiilia. Toisaalta olen jo nytkin törmännyt erimerkiksi valokuvaajiin, jotka etsivät palvelusta kuvattavia. Laidasta laitaan siis mennään. 

Millainen profiili toimii parhaiten? Tälle aiheelle aion omistaa vielä tulevaisuudessa postauksen tai vaikka useammankin, mutta omalla lyhyellä kokemuksellani sanoisin, että tärkeintä on ehdottomasti hyvälaatuinen ja edustava kuva tai mielellään useampikin. Pinnallista, sanoo varmasti moni, ja tottahan se tavallaan onkin – mutta toisaalta kuvalla on aina ollut suuri merkitys myös perinteisemmissä nettideittipalveluissa. Sen kieltäminen on itsensä huijaamista ja hölmöyttä. Kuvan lisäksi lisäpisteitä ropisee nokkelasta ja tiiviistä kuvaustekstistä, joka kertoo käyttäjästä jotakin persoonallista. Pituus ja kotipaikkakuntakin on parempi kuin ei mitään, mutta satojen ja tuhansien profiilien joukosta erottuu taatusti helpommin, kun tekstissä on jotain, mikä jää mieleen, oli se sitten osuva lainaus, huvittava pieni huomio tai hyvin muotoiltu kuvaus siitä, kuka oikein on miehiään tai naisiaan. Palataan aiheeseen, kunhan olen tehnyt kenttätutkimusta vähän runsaammin!

Muuta? Aikojen saatossa Tinderiin on tullut lisäominaisuuksia, jotka ovat enimmäkseen maksullisia. Ostamalla Tinder Plus -tilin (tilausajasta riippuen 4,58–9,99 e/kk) käyttäjä voi kumota edellisen pyyhkäisynsä sekä vaihtaa sijaintiaan, jolloin profiileita voi selata haluamastaan paikasta ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa Tinderiin tuli myös tykkäysraja: 12 tunnin aikana tykkäyksiä voi antaa noin sata, mikä ainakin omalla kohdallani on täysin riittävästi – mutta jos joku haluaa niitä enemmän, maksullisella versiolla se onnistuu. Lisäksi käyttöön on tullut Super Like -ominaisuus, jolla kiinnostuksensa voi ilmaista erityisen selvästi. Valitsemalla supertykkäyksen oma tykkäys tulee toiselle käyttäjälle heti näkyviin, vaikka tämä ei olisikaan tykännyt vielä omasta profiilista. Tavallisella käyttäjätilillä supertykkäyksiä saa yhden päivässä, maksullisella enemmän. Kehitys kehittyy, ja oletettavaa on, että uusia ominaisuuksia ilmestyy myös jatkossa. 

 Tinder in real life. Ehkä näin!

Koska oma Tinder-urani on vielä melko lyhyt, kovin kattavaa arviota en vielä tässä vaiheessa mene sovelluksesta antamaan. Voin kuitenkin sanoa, että parin päivän kokemukseni on toistaiseksi ollut positiivinen. Vaikka olen ollut omasta mielestäni kohtalaisen kriittinen ja tykännyt ehkä joka viidennestätoista tyypistä, matchien määrä on jo nyt noin 120. Sekin on sellainen määrä miehiä, että lienee parempi tutustua nyt ensin näihin tapauksiin kuin tykätä enää kovin paljon useammista. Hurja määrä kertoo myös palvelun suosiosta: varovaisestikin arvioiden olen tässä vaiheessa klikannut ainakin tuhatta profiilia, vaikka ikähaitarini on kahdeksan vuotta ja etsintäsäde kolmekymmentä kilometriä. Toki toisaalla Suomessa ihmispaljous on pienempi ja niin on myös potentiaalisten kumppaneiden määrä, mutta onhan tämä nyt aika hurjaa. Profiileista ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Omiakin tuttavia on tullut vastaan jo useampia, ja tarkkana saa olla, ettei vahingossa mene tykkäämään tyypistä, jonka tuntee jo oikeastikin ja tietää yhteensopimattomaksi.

Keskusteluja ei tietenkään ole käynnissä sataakahtakymmentä – toistaiseksi olen jutellut ehkä viidentoista tyypin kanssa. Hyvästä keskustelutaktiikasta ja parhaista keinoista päästä kivoille treffeille en vielä osaa sanoa mitään, mutta yhden vinkin voin sanoa jo heti alkuunsa: jos suinkin mahdollista, aloita keskustelu jollakin muulla avauksella kuin moikkauksella ja kuulumisten kyselyllä. Nämä on nähty jo kahdessa päivässä, enkä jaksaisi enää kertoa kaikille, mitäs minun iltaani. Aina löytyy muunkinlainenkin puheenaihe ja keskustelunavaus, aina!

Ehkä Facebook-rekisteröitymisen vuoksi Tinderissä moni tuntuu olevan esillä avoimemmin ja suoremmin kuin muissa deittipalveluissa. Moni paljastaa sukunimensä tai siihen johdattavan Instagram-tilinsä heti alussa, ja kuvissa on aika avoimestikin esillä omia kavereita, perhettä tai lapsia. Toteamus ei ole uusi enää muuta kuin itselleni, mutta Tinder todella vaikuttaa tehneen nettideittailusta salonkikelpoista toimintaa, jota ei tarvitse hävetä tai nolostella. Omaa profiilia ei tarvitse salata kavereilta, vaan päinvastoin profiileita saatetaan selailla porukalla yhdessäkin. Vaikka itse suhtaudun vähän skeptisesti esimerkiksi kaverikuviin, joista monien julkaisemiseen on tuskin kysytty lupaa kaverilta, kaiken kaikkiaan suunta on ehdottomasti oikea. Netti on tätä päivää, joten miksipä ei nettideittailukin!


Edit. Tietoja päivitetty ajan tasalle 23.12.2015. 

Kuva täältä.

Lisää verkkoja vesille: testissä OkCupid

Heipparallaa ja hellät tunteet! Pitkästä aikaa ajattelin taas palata blogin varsinaiseen teemaan eli nettideittailuun. Olen nimittäin tässä hiljalleen tehnyt uuden mielenkiintoisen aluevalloituksen. 

Reipas kuukausi sitten eräs lukijani vinkkasi minulle deittisivustosta, johon en aikaisemmin ollut törmännytkään: OkCupid oli minulle täysin uusi tuttavuus.

Aika erinomainen tuttavuus, uskallan nyt reilun kuukauden kokemuksella väittää. Pitkään kuvittelin Suomi24 Treffejä fiksuimmaksi ja monikäyttöisimmäksi ilmaiseksi treffisivustoksi suomalaista seuraa hakevalle. Väärässä olin!

Syy siihen, etten itse liittynyt OkCupidiin jo aikaisemmin on se, että oletin sivuston olevan täysin ulkomainen - arvelin, että tavallisia parikymppisiä suomalaismiehiä on sen kautta aivan turha etsiä. Väärässä olin taas! Toki sivusto on kansainvälinen, ja käyttäjiä on ympäri maailmaa. Tekniikka on kuitenkin sen verran fiksu, että jos ilmoittaa hakevansa seuraa lähiseudulta, palvelu myös näyttää seuraa lähiseudulta eikä yritä tarjota minulle turkkilaisia tai amerikkalaisia herrasmiehiä. 

 

Jollekin tietysti saattaa olla pieni kompastuskivi, että sivusto on täysin englanninkielinen - esittelytekstejä myöten. Lähes jokainen suomalainenkin on kirjoittanut tekstinsä kolmannella kotimaisella. Ensin se hämmensi hieman, mutta sitten tajusin, että asiasta on paljon hyötyäkin. Liekö englannin vai jonkin muun vaikutusta, mutta OkCupidissa tuntuu olevan aivan poikkeuksellisen fiksua ja sanavalmista väkeä. Mielenkiintoisia, ajatuksella tehtyjä profiileja on huomattavasti enemmän kuin Suomi24:ssä, E-Kontaktista puhumattakaan. Yllätyksekseni huomasin itsekin, ettei profiilitekstin laatiminen englanniksi nyt erityisen vaikeaa ollut - oikeastaan pidän OkCupid-profiilistani ehkä jopa enemmän kuin Suomi24:n vastaavasta.

Monella deittisivustolla on jos jonkinlaisia mätsäysprosentteja. En yleensä ole luottanut niihin kovinkaan paljon, mutta tässäkin tapauksessa OkCupid on positiivinen yllätys. Homma ei perustu pelkästään pariin satunnaiseen kysymykseen, vaan lukemattomiin "valitse vaihtoehdoista" -kysymyksiin, joita käyttäjä voi täytellä oman mielensä mukaan niin paljon kuin ikinä jaksaa. Mitä enemmän täyttää, sitä enemmän mätsäysprosentti kertoo. Samalla toisten vastauksia lukiessa saa oikeastikin aika hyvän käsityksen tämän ajatuksista.

"Onko äänestäminen sinusta tärkeää?" 

"Tapailetko vain ihmisiä, joilla on hyvä kroppa?" 

"Valitsisitko loppuelämäksesi ennemmin unelmatyön vai sielunkumppanin?"

"Ohjaako selviytymisvietti mielestäsi kaikkia ihmisen päätöksiä?" 

Tämänkaltaiset ja toki myös keveämmät kysymykset valottavat oikeastikin aika hyvin, millainen maailmankatsomus toisella käyttäjällä on. Olen pystynyt selvittämään heti kättelyssä, että mies ei ole minun tyyppiäni, jos hän on pitänyt homoseksuaalisuutta syntinä, kertonut polttavansa säännöllisesti pilveä tai todennut, ettei koskaan aio hankkia lapsia. Muun muassa nämä kysymykset tulisivat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vastaan, joten parempi että ennemmin. 

Jotain mätsäysprosentin paikkansapitävyydestä kertoo se, että aivan ensimmäisenä palvelu suositteli minulle ei enempää eikä vähempää kuin... omaa eksääni! Eikä siis mitä tahansa treffituttavuutta vaan miestä, jonka kanssa kuitenkin asuin kaksi vuotta yhdessä. Vaikka tiemme toki jossain vaiheessa erosivatkin, ajatuksemme todellakin kohtasivat monella tavalla. Aika hienoa, että nettideittipalvelu osaa sanoa sen saman tien!

Muutenkin sivusto on varsin monipuolinen ja teknisesti sujuva. Jonkinlainen botti laskeskelee yhteensopivaisuuksia ja ehdottelee mahdollisia treffikumppaneita, jotka ihan oikeastikin vaikuttavat yleensä ottaen kiinnostavilta. Chat-tyyppisten online-viestin lähettäminen on mahdollista. Sivusto kertoo myös, kuinka aktiivisesti toinen osapuoli vastailee viesteihin - ominaisuus, jonka luulisin ilahduttavan erityisesti miehiä. Netissä valitetaan usein, kuinka naiset eivät vastaa, mutta OkCupidissa näkee jo etukäteen, jos vastapuolella ei ole ollut tapana laitella viestiä takaisin. Vastapuoli todennäköisesti tietää tämän itsekin ja senpä vuoksi siis vastaakin helpommin kuin ehkä muissa palveluissa. Kätevää!

Hakutoiminto on toisaalta varsin monipuolinen, mutta toisaalta ihmisten löytäminen perustuu varsin paljon sivuston itsessään antamiin suosituksiin. Jos jostain on annettava miinusta, sellainen on ehkä se, että viestejä tulee selvästi vähemmän kuin Suomi24:ssä, ja lähettäjistä varsin suuri osa on ties kuinka kaukaa, vaikka kuinka ilmoittaisi hakevansa Suomessa asuvaa miestä. Toisaalta käyttäjät ovat huomattavan hyväkäytöksisiä, ja pakkeihinkin vastataan yleensä hymyillen ja hyvänonnentoivotuksin. Ilmapiiri on jollakin tapaa mukava ja asiallinen, huomioiva ja kohtelias. Suosittelen!

 

Olen viime aikoina ollut hieman passiivinen niin tämän kuin muidenkin sivustojen suhteen, mutta nyt olen hieman taas mietiskellyt tilannettani ja tullut siihen tulokseen, että ei se ota jos ei annakaan. 

Vakitapauksen kanssa juttu tuskin koskaan vakavoituu - jos oikeasti olisimme rakastuneita, miksi hukkaisimme niin valtavan monta iltaa ja tilaisuutta vain kaverillisesti istuskellen? Brittimies on Briteissä ja mitään sen vakavampaa ei kuvioissa ole hetkeen ollutkaan. 

Niinpä olen sopinut nyt ensimmäiset OkCupid-treffini! Tyyppi on kaikin puolin fiksun ja mukavan oloinen ja tuntuu ajattelevan asioista huomattavan samalla tavoin kuin minä. Kauppispoika taas sattumalta - onko nettideittailu jotenkin erityisen suosittu kauppatieteilijöiden keskuudessa vai osaavatko he vain markkinoida itseään hyvin?

 

Kovin paljon muuta en vielä tyypistä tiedä, mutta tulevan viikonlopun jälkeen osaan ehkä sanoa enemmän. Hyvillä mielin mennään!

Creative Commons -kuvat täältä, täältä ja täältä.

Uusilla vesillä: testissä E-kontakti

Nettideittailu-urani otti jokin aika sitten kokeiluaskeleen uuteen suuntaan, kun E-kontaktista otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko kokeilla kyseistä deittipalvelua parin kuukauden ajan. Mikäpä jottei, ajattelin - eipä siinä mitään häviä, jos ei voitakaan. Loin tunnukset, ja äkkiä minulla oli ilmainen jäsenyys normaalisti maksulliselle sivustolle kolmen kuukauden ajaksi.
 

Hetken verran olen nyt tutustellut palveluun ja yrittänyt muodostaa siitä mielipidettäni. Varsin nopeasti selväksi on käynyt, että treffisivustoissakin on eroja: E-kontakti on sekä toiminnoiltaan että käyttäjäkunnaltaan varsin erilainen kuin yleensä suosimani Suomi24 Treffit.
 

Aivan ensimmäisenä huomioni kiinnittyi sivuston ulkoasuun: E-kontakti muistuttaa ehkä enemmän "perinteisen" seuranhakusivuston karikatyyria vaaleanpunaisine ja -sinisine värimaailmoineen ja lukuisine, ehkä osittain hieman sekavine valikkoineen. Design on enemmän vuotta 2005 kuin 2013, ainakin sen jälkeen kun on tottunut Suomi24:n selkeään, graafiseen käyttöliittymään. Harmi kyllä tunnelma jää hieman nuhruiseksi - vaikka toisaalta voi toki olla, että jonkun toisen makuun ulkoasu uppoaa paremmin.
 

Profiilinluonti on kuitenkin helppoa ja sukkelaa, homma on nopeasti hoidettu. Täyteltäviä kohtia ei ole valtaisasti, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta ei. Muutamaa seikkaa jäin kaipaamaan: erityisesti ihannekumppania koskevat valinnat olivat varsin niukat. Valittavana oli lähinnä sukupuoli ja ikäryhmä, joten automaattisesti sivulla ei voi ilmaista edes sitä, miltä alueelta on seuraa etsimässä. Itse olisin halunnut kertoa heti alkuunsa, että etsin tupakoimatonta, lapsetonta, korkeakoulutettua seuraa omalta asuinseudultani. Tähän sivusto ei valitettavasti antanut mahdollisuuksia, vaan kriteerit on kerrottava vasta "vapaassa sanassa".
 

 Profiili saatiin kuitenkin aikaiseksi: sitten vain odottelemaan. Kuten treffisivustoilla yleensäkin, ensimmäisinä päivinä huomiota tuli selvästi eniten. Suomi24:een verrattuna tahti ei ollut valtaisa: siinä missä sain Suomi24:ssä heti ensimmäisinä päivinä muistaakseni noin 80 yhteydenottoa, E-kontaktissa viestejä tuli noin kolmeltakymmeneltä henkilöltä. Toisaalta jälkimmäisessä voi viestien lisäksi laittaa myös "flirttejä" eli lyhyitä, automaattisia viestejä osoitukseksi kiinnostuksesta - niitä olen saanut parisenkymmentä.
 

Määrällähän ei tunnetusti ole väliä, jos laatu korvaa sen. Tässä suhteessa joudun kuitenkin harmi kyllä sanomaan, että ainakaan toistaiseksi yhteydenottajat eivät oikeastaan ole olleet aivan sitä, mitä olen hakemassa, vaikka kriteereiksi annettaisiin ainoastaan "kaksikymppinen, korkeakoulutettu, ihan kivan näköinen, suurin piirtein sujuvaa tekstiä kirjoittava mies". Suurin osa yhteydenottajista on ollut kolmi- tai nelikymppisiä, vaikka olen kyllä profiilissani ilmaissut selvästi omat ikärajani. Ylivoimaisesti suurin osa miehistä on ollut perus- tai ammattikoulutaustaisia, vaikka etsin mieluiten akateemista, vähintään korkeakoulutettua tapausta. Kirjoitustaidoilla tuntuu olevan tapana kohota koulutuksen myötä, joten saamani yhteydenotot ovat edustaneet enimmäkseen linjaa "moi mitäs sun lauantai iltaan?:)"
 

En haluaisi olla näin niuho: varmasti mukavia, rehellisiä ja jämptejä miehiä monikin. Uskon, että maksullinen palvelu todella vähentää tietyssä määrin kokeilijoiden ja onnenonkijoiden määrää: suurin osa on tuntunut ihan aidosti hakevan itselleen vakavaa seuraa. Sekin on sivuston kunniaksi sanottava, että seksiehdotteluja on tullut todella vähän, ehkä kaksi eivätkä nekään mitenkään erityisen törkeitä - melko kömpelöitä kylläkin. Niin kuitenkin on, että en ole etsimässä ainoastaan "ihan kivaa" tai periaatteessa luotettavan ja mukavan oloista tyyppiä - miehessä täytyy olla vielä jotain enemmän, jotta harkitsisin edes treffejä.
 

 Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että E-kontaktissa on kuitenkin myös monia hyviä toimintoja, jotka kätevöittävät nettideittailua. Erityisesti kuva-albumisysteemiä pidän varsin käyttökelpoisena: omat kuvat on mahdollista laittaa kansioon, jonne antaa "avaimen" vain niille henkilöille, joille itse tahtoo. Näin kuvan voi siis halutessaan pitää suurelta yleisöltä piilossa mutta paljastaa kuitenkin näppärästi kiinnostavammille tyypeille. On myös mahdollista laittaa vain profiilikuvansa esille kaikille ja henkilökohtaisempia otoksia sitten niille, jotka ovat aidosti kiinnostavan ja luotettavan oloisia tyyppejä. Lisäksi on hyvä, että profiilikuvan on oltava aidosti selkeä ja tunnistettava: ei enää utuisia siluetteja kaukaisuudessa tai peilistä heijastuvan salamavalon peittämiä päitä.
 

Varsin kätevä on myös "surffaile näkymättömästi" -toiminto, jolla voi käydä katsomassa käyttäjiä ilman että siitä jää heille itselleen merkintää. Nettideittimaailmassahan jo pelkkä profiilivierailu saatetaan joskus katsoa lieväksi kiinnostuksen osoitukseksi, joten eri profiileja voi olla hyödyllistä selailla näkymättömänä, ellei ole varma, että kohdalle sattuvat tyypit olisivat kuitenkaan aivan omaan makuun. Sopii myös tuttavien stalkkaamiseen! ;) Itse olen törmännyt Suomi24:ssä silloin tällöin oikean elämäni tuttuihin, ja en yksinkertaisesti kehtaa avata heidän profiilejaan, sillä siitä jäisi välittömästi jälki näkyville.
 

Tämänastisen lyhyehkön kokemukseni perusteella sanoisin, että E-kontaktissa on monia hyviä toimintoja, mutta käyttäjäkunta painottunee hieman vanhempaan ikäluokkaan. Luulen, että useimmilla kaksikymppisillä seuranhaku ei vielä ole niin kiireinen juttu ja toisaalta taloustilanne välttämättä niin hyvä, että seuranhausta oltaisiin valmiita maksamaan - ei ainakaan heti ensialkuun, kuten E-kontaktin tapaisilla sivustoilla on tehtävä, jos haluaa nähdä edes saapuneet viestit. Hakupalvelunkaan avulla en vielä ole onnistunut bongaamaan kovinkaan montaa potentiaalista tapausta, kun taas Suomi24 Treffeissä koulutettuja, sopivan ikäisiä ja sopivalla alueella olevia miehiä on vähintään sadoittain.
 

 Kun molemmilla sivustoilla väitetään olevan käyttäjiä yli satatuhatta, täytyy päätellä, että oman ikäluokkani suppea tarjonta kompensoituu vanhempien ikäluokkien runsaudella. Voi olla, että neli- tai viiskymppisen kokemus sivustosta olisi huomattavan erilainen kuin omani. Mene ja tiedä: tästä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.
 

Luulisin myös, että E-kontaktissa nuoren, fiksun ihmisen voi olla yllättävänkin helppoa nousta ylitse muiden: jos minuun ottaisi yhteyttä kiva, akateeminen kaksikymppinen mies, kynnykseni vastata hänelle positiivisesti olisi luultavasti huomattavasti matalampi kuin Suomi24:ssä, jossa tarjonta ja kilpailu on suurempaa.
 

Vielä tämänhetkisellä kokemuksella väittäisin, että Suomi24 Treffien tarjonta vastaa paremmin omia makumieltymyksiäni kuin E-kontaktin miehet. Näin nopeasti en kuitenkaan luovuta: aion silti kurkkia sivustoa aktiivisesti - kukapa tietää, ehkä mielenkiintoinenkin tapaus sattuu vielä vastaan? Yksikin riittää, jos oikein osuu kohdalleen.

 

E-kontakti-jäsenyyteni on blogin kautta sponsoroitu.

 

Kuvat: We Heart It