tiistai 23. syyskuuta 2014

Deittikausi käyntiin

Olen jo kertonut palanneeni jälleen nettideittailun maailmaan, mutta vielä toistaiseksi en ole puhunut tuoreista kokemuksistani juurikaan enempää. Puhutaanpa siis!

Pari viikkoa sitten päätin jälleen liittyä nettideittailijoiden suureen ja jatkuvasti kasvavaan joukkoon. Tinderistä olen kerennyt jo puhuakin, mutta sen lisäksi palasin takaisin vanhaan tuttuun Suomi24 Treffeihin sekä OkCupidiin. Sekä Suomi24:ssa että OkCupidissa profiilini olivat hieman yllätykseksenikin vielä olemassa, joten riitti, että laitoin ne jälleen näkyville myös muille käyttäjille ja viilailin hieman perustietojani ajankohtaisempaan suuntaan. Paluu deittimaailmaan oli helpompi kuin luulinkaan.

Reilut puoli vuotta taukoa, onko mikään muuttunut?


Uskallan väittää, että on – hyvässä ja huonossa. Ehdottomasti suurin pettymykseni oli Suomi24 Treffeihin jossain vaiheessa livahtanut uudistus, jonka myötä ilmaiskäyttäjä saa nykyään keskustella ainoastaan viiden käyttäjän kanssa vuorokaudessa. Aion palata aiheeseen vielä myöhemmin erillisessä postauksessaan, mutta tällä hetkellä sanon vain: älytön asetus, joka varmasti rajoittaa ilmaiskäyttäjien määrää ja heijastuu sitä kautta koko sivuston suosioon. On vaikea pitää yllä mielekästä ja aktiivista keskustelua, kun viestit loppuvat tämän tästä kesken. Myös periaatteeni kaikille vastaamisesta on joutunut koetukselle. Silti itse sivusto on mielestäni edelleen omaan käyttööni toimivin, ja muutamaan kiinnostavampaankin tyyppiin olen törmännyt.

OkCupid on juuri sellainen kuin muistelinkin – sivustona toimiva, mutta suomalaisilta käyttäjämääriltään selvästi monia kilpailijoitaan pienempi. Englanninkielisyytensä vuoksi sivusto on suosittu etenkin ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa, minkä huomaa nopeasti: saamistani viesteistä ehkä yhdeksän kymmenestä on englanniksi. Valitettavan usein huonoksi englanniksi. Noin lähtökohtaisesti en näe ajatusta ulkomaalaisen miehen deittailusta mitenkään mahdottomana, mutta potentiaalisen mieskandidaatin kanssa haluan pystyä jakamaan vähän muutakin kuin jokapäiväisiä kuulumisia, ja se vaatii myös melko lailla peruskoulutasoa parempaa kielenhallintaa. Minuun vetoaa leikittelevä, kekseliäs kielenkäyttö, ja tässä tapauksessa parhaiten pärjää natiivitasoinen tai sitä hipova englanninpuhuja. Useimmat saamani yhteydenotot edustavat kuitenkin valitettavasti tyyliä "hi how r u? ur beutiful, wanna go out sumtime?" Kun olen reilun vuoden verran viestitellyt sukkelasanaisen Brittimiehen kanssa, vaatimukseni ovat... noh, tiukentuneet.

Tinder on Tinder. Aluksi tutustuin jokaiseen profiiliin huolellisesti ennen kuin painoin rastia tai sydäntä, mutta nyt selailusta on tullut nopeampaa ja rutiininomaista, mikä on tietyllä tapaa sääli. Se kuitenkin taitaa kuulua pelin henkeen. Match-pareja on tällä hetkellä noin 150, mutta läheskään kaikkien kanssa en tietenkään ole jutellut. Monien kanssa keskustelunavaukset ovat jääneet kuulumisten tasolle, ja siitä juttu harvemmin lähtee sen suuremmin lentoon. Joukossa on kuitenkin myös yksi ehdottoman virkistävä poikkeus.



Pari viikkoa sitten viestiä laittoi mukavan ja fiksun oloinen tapaus, jonka hyvällä tavalla persoonalliseen profiilitekstiin olin jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Varsin varhaisessa vaiheessa huomasimme, että meillä oli enemmän yhteistä kuin olimme arvanneetkaan: opiskelemme täysin samaa alaa täysin samassa vaiheessa, mikä on jo sinänsä aikamoinen yhteensattuma, sillä tieteenalani on varsin pieni. Kun jatkoimme juttelua, kävi ilmi, että juttukumppani oli edellisenä keväänä asunut pari kuukautta samassa taloyhtiössä kuin minä, aivan naapurissani. Tajusin juuri, että on hyvinkin mahdollista, että olemme törmänneet. Jollakin hassulla tavalla ajatus lämmittää mieltä.

Olen edelleen tottuneempi Suomi24:n pitkiin viesteihin kuin nopeisiin pikaviesteihin, ja se on tuntunut sopivan myös toiselle osapuolelle: kirjoittelemme pikemminkin pitkiä viestejä muutaman kerran päivässä kuin lyhyitä jatkuvasti. Näin ilahduttavia viestejä en ole lähetellyt aikoihin kenenkään (ellen sitten Brittimiehen) kanssa. Hymyilyttää. Jos minulta kysytään, tahtoisin jo ehdottomasti tavata tyypin, sen verran mukavasti juttu tuntuu kulkevan. Asiassa on kuitenkin yksi pieni probleema: tämä herra sattuu asumaan aivan toisessa kaupungissa, parin tunnin matkan päässä. Itse asiassa on aikamoista sattumaa, että ylipäätään löysimme toisemme Tinderistä – oma rajaukseni kun tosiaan on 30 kilometriä. Hyvä kuitenkin, että se tällä kertaa lipsui. Jos juttu sujuisi oikeassakin elämässä näin mukavasti, uskon, että välimatka olisi kyllä selätettävissä. Juna kulkee ja valmistuminen häämöttää molemmilla jo näköpiirissä. Vaan eipä mennä asioiden edelle! Jutellaan ja katsellaan, toivotaan että jompikumpi saa pian hyvän tekosyyn pistäytyä toisen kotikaupungissa.

Ja niin, on minulla yhdet treffitkin jo sovittuna, eri tyypin kanssa tosin. Niistä lisää ensi kerralla!

CC-kuvat täältä ja täältä.

2 kommenttia:

  1. Oliko sulla suuri kynnys lähteä ensimmäistä kertaa ns. nettitreffeille? Itse olen tinderistä sekä okcupidistakin saanut sellaisia tuttavuuksia, jotka haluaisin tavata, mutta suoraan sanottuna olen niin nössö etten meinaa uskaltaa. :D

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa kynnys oli yllättävän matala, tyyppi vaikutti niin kivalta jo etukäteen ettei oikeestaan yhtään jänskättänyt, paitsi ehkä se että tykkääkö se musta vai ei. :) Treffit sovittiin kivaan pubiin keskustassa ja hyvinhän se meni - tän ihan ekan tyypin kans tapailtiinkin lopulta pari kuukautta. Ylipäätään kaikki 14 tähän mennessä tapaamaani tyyppiä ovat olleet täysin normaaleja ja fiksuja miehiä, joten nykyään sokkotreffeille lähtö ei tunnu sen kummemmalta kuin jos rupeaisin opiskelijatapahtumassa juttusille uuden tyypin kanssa. Ei siinä mitään häviä, jos ei voitakaan.

    Ehkä silti sanon, että tietyt jutut on hyvä varmistaa ennakkoon. Toisen pitää olla jo netissä valmis näyttämään selkeästi tunnistettavan kuvansa ja kertomaan itsestään ihan omaehtoisesti ja ilman erillistä kysymystä enemmänkin kuin iän ja silmien värin. Sellainen tietynlainen välitön ja avoin ilmapiiri toisesta täytyy välittyä, että tekee mieli tavata.

    Omaan aavistukseen kannattaa luottaa: jos toinen ihan mistä tahansa syystä vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä, jättäisin itse väliin. Ekat treffit kannattaa myös sopia jonnekin julkiselle paikalle, ihmisten keskellä. Itse suosittelen erityisesti viihtyisää pubia.

    Jos tyyppi alkaa ihan oikeesti vaikuttamaan kiinnostavalta, niin sanon kyllä, että treffeille vain - ei se muuten selviä, sujuuko juttu vai ei! :)

    VastaaPoista