Onni onnettomuudessa

"I was involved in a car crush yesterday."

Viimeinen viikko on ollut rankka, kaikin tavoin. Olen eronnut Opettajasta ja vaihtanut viimeiset sanat ja tavarat hänen kanssan, ahdistunut opiskelujen paljoudesta ja päälle painavasta gradusta sekä järjestellyt niin tiiviisti tapahtumia, että kotona olen ollut joka ilta hyvä jos yhdeksältä tai yhdeltätoista. Kämppä on sekasorrossa, univajetta ties kuinka ja olo edelleen hieman epätodellinen. 

Kaikista pahimman kolauksen sain kuitenkin torstaina – tai olisin voinut saada.

Pakitetaanpa vähän taaksepäin. Blogissani olen kertonut aika paljonkin Brittimiehestä, jonkinasteisesta kaukoihastuksestani, jonka kanssa olemme viestitelleet tiiviisti ja nähneetkin kerran sitten kesän 2013, jolloin tapasimme ensimmäistä kertaa ollessani reissussa Lontoossa. Nykyään Brittimies asuu Saksassa, mutta siitä huolimatta onnistuimme keväällä näkemään, kun molemmat satuimme juuri samana viikonloppuna käymään Lontoossa – jos se nyt sattumaa oli. Näimme aluksi päivällä kahvilassa, minkä jälkeen Brittimies kutsui vielä minut ja ystäväni illalla järjestettäviin yksityisbileisiin. Kattoterassi Kensingtonin yllä oli huikea, ja niin oli iltakin. Tuolloin olin tietysti vielä yhdessä Opettajan kanssa, eikä mitään sopimatonta tapahtunut: istuimme ja juttelimme, ei sen kummempaa. Silti ainakin kaverini väittivät, että Brittimies vaikutti hirvittävän rakastuneelta, eivätkä omatkaan fiilikseni pelkästään kaverillisia olleet, vaikken tietysti sillä hetkellä voinut asiaa ilmaista.

Olemme edelleen viestitelleet, ja viime aikoina puheeksi on taas noussut se mahdollisuus, että Brittimies tulisi nyt syksyllä viikonlopuksi kotikaupunkiini. Houkutteleva ajatus, vaikken tiedä, saammeko todella sen toteutettua. 

Uutisiin erostani hän vastasi kauniisti kuin mikä:

"You can live safe in the knowledge that you deserve a lot more and a lot better. We both know that. –– You are surrounded by people who love you and who will always be there for you. You are an amazing and special person and if anybody can't appreciate that then that's their problem and their loss because everybody else does. You are wonderful."

Ja sen jälkeen hän kertoi joutuneensa kolariin. Lomareissulla Italiassa auto oli tullut stop-merkin takaa satasta kylkeen, molemmat autot romuttuivat täysin. Ihmiset huusivat, poliisi saapui, kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Jollakin ihmeellisellä tavalla kaikki osapuolet selvisivät kuitenkin vahingoittumattomina, ja siitä olen hirvittävän kiitollinen. Alan vasta nyt kunnolla tajuta, että on vain sattuman onnekkaasta oikusta kiinni, että Brittimies on kunnossa. Tuollaisessa tilanteessa mitä vain olisi voinut tapahtua. 

Eron ja poikaystävän menetyksen kestän. Brittimiehen menetystä en kestäisi. 

Onneksi, onneksi kaikki päättyi kuitenkin tällä kertaa hyvin. Kiitos, kohtalo. 

CC-kuvat täältä ja täältä.