sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Back in the game

Sinkkuelämän hyviä puolia:

1. Kukaan ei purista hammastahnatuubia väärästä päästä.
2. Tv-kompromissien aika on ohi. Tervetuloa takaisin, romanttiset komediat ja hääohjelmat!
3. Voin lähteä juhlista hyvännäköisen miehen matkaan, jos siltä tuntuu.

Perjantaina tuntui.

Opiskelijabileissä meno oli kohdallaan. Onnistuin pitkästä aikaa juomaan itseni iloisen sosiaaliseen humalaan, jossa kaikki oli mahdollista, fisu hyvää, 90-luvun hitit parasta musiikkia ikinä ja tanssimuuvini suorastaan häikäisevällä tasolla. Tuttuja kasvoja riitti, mutta harmikseni totesin useimpien miespuolisten henkilöiden olevan joko turhan nuoria tai muuten vain ei-niin-makuuni. Jossain vaiheessa iltaa mukaan ilmestyi kuitenkin useampia vanhoja tuttuja, joista huomioni kiinnitti ennen kaikkea itseäni muutamia vuosia vanhempi, melko lailla komea ja mukavana tyyppinä tunnettu teekkarimies. Olemme tunteneet useamman vuoden, muttemme oikeastaan koskaan tehneet sen syvempää tuttavuutta. Yksi syy voi olla sekin, että herra oli alkuvuoteen saakka varattu ja minä puolestani siitä eteenpäin. Kuten tiedämme, tilanne on muuttunut.


En oikeastaan muista, mistä kaikki lähti liikkeelle, mutta yhtäkkiä seisoimmekin baaritiskillä lähempänä kuin yleensä, pidimme kädestä, tanssimme hitaita. Tämäkin herra sattuu asumaan naapurissani, joten aamuyöllä hyppäsimme samaan taksiin yhdessä kolmannen kaverimme kanssa. Kerran blogissakin vilahtanut Humanistikaveri tulkitsi tilanteen erinomaisen hyvin ja livahti kämppäänsä ennen kuin ehdimme edes moita sanoa. Oli varsin helppo päätös jatkaa samaan osoitteeseen miehen kanssa.

Yö oli hyvä. Aamulla ei kaduttanut, ei ainakaan minua. Seuralaisesta en ole aivan varma: seuraavana iltana hän laittoi vielä viestin, jossa toivoi, että jutusta ei kerrota eteenpäin. Lupasin, vaikka siinä vaiheessa asia oli jo muutamien tiedossa. Edellisen illan lähentymisemme ei ollut jäänyt bileissä olijoilta huomaamatta. Ymmärrän kuitenkin toivetta varsin hyvin, sillä yhteinen kaveripiirimme on suuri ja juuri tämäntapaisilla juoruilla on taipumus alkaa elää aivan omaa elämäänsä. 

Voi olla, että juttu jää tähän yhteen yöhön, eikä siinä mitään. Jos toinen yökutsu vielä kävisi, en kuitenkaan sanoisi ei.

Niin tai näin, illasta jäi hyvä mieli. "Helvetin hyvä juttu. Back in the game", sinkkukerhostamme kommentoitiin. Saatan olla samaa mieltä. 


CC-kuva täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti