Täydellisen Tinder-kuvan valinta

Olen huomannut, että moni päätyy blogiini etsiessään tarkempia tietoja Tinderistä ja sen käytöstä. Siinä missä yksittäistä postaustani luetaan yleensä noin 100–300 kertaa, parin vuoden vuoden takaista Tinderin alkeet -kirjoitustani on luettu tähän mennessä yli 41 000 kertaa. Tinder siis selvästi kiinnostaa – ja myös askarruttaa – googlailijoita.

Siksipä ajattelinkin vastata omasta puolestani kysymykseen, jota moni aloitteleva ja ehkä kokeneempikin Tinder-deittailija varmasti pohtii: Millainen on hyvä Tinder-profiilikuva? Profiilikuvan valintaa olen sivunnut blogissani jo vuosia sitten, mutta tuolloin pohdin aihetta lähinnä perinteisempien nettideittisivustojen näkökulmasta.

Tinderissä kuvan merkitys on kuitenkin vielä suurempi: moni käyttäjä ei välttämättä edes vilkaise profiilitekstiä tai muita tietoja, vaan päätös tehdään hyvin nopeasti ensimmäisen kuvan perusteella. Itsekin myönnän syyllistyväni tähän. Ellei ensimmäinen kuva vakuuta, en vilkaisekaan tietoja tai muita kuvia vaan pyyhkäisen profiilin kylmästi vasemmalle. 

Ei siis ole aivan se ja sama, millaisen otoksen palveluun itsestään laittaa: parhaimmillaan tai pahimmillaan kuvavalinta voi ratkaista, pyyhkäiseekö elämäsi rakkaus sinut vasemmalle vai oikealle. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen! Omaan profiilikuvaan voi nimittäin vaikuttaa varsin paljon. Enkä puhu nyt ulkonäöstä: omia kasvonpiirteitä tai vartaloa on vaikea muuttaa tuosta vain, mutta uskallan väittää, että hyvän profiilikuvan pystyy ottamaan käytännössä kuka tahansa. Ilme, tilanne, kuvanlaatu, vaatetus, muut kuvassa olijat – nämä ja monet muut seikat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, onko oma profiilikuva hitti vai huti.

Oma empiirinen kokemukseni perustuu ennen kaikkea miesten profiileihin, joten seuraavat vinkkini on suunnattu erityisesti heille. Samoja ohjenuoria voi kuitenkin soveltaa melko pitkälti myös naisiin. Kyseessä on tietysti vain yhden akateemisen, noin 25-vuotiaan, vakavaa seuraa etsivän kaupunkilaisnaisen näkemys, ja makuja on monia muitakin. Tinderiä selaillessani uskallan silti väittää, että moni hyötyisi, kun pysähtyisi edes hetkeksi tarkastelemaan profiilikuvaansa hieman tarkemmalla silmällä. Profiilikuvasi edustaa muiden silmissä sitä, mitä haluat itsestäsi sanoa. Millaisen tarinan kuvasi kertoo?

Vinkit koskevat ennen kaikkea ensimmäistä profiilikuvaa, joka on ensimmäinen asia, mitä muut Tinder-käyttäjät sinusta näkevät. Samoja linjoja kannattaa kuitenkin soveltaa myös muihin otoksiin.

Ennen tarkempia yksityiskohtia tiivistettäköön vielä yhteen:

Paras profiilikuva on hyvälaatuinen otos, jossa sinä (ja vain sinä) näyt tunnistettavasti, lähietäisyydeltä, niin että kasvot ja silmät näkyvät ja ilme on neutraali tai positiivinen.

Siitä päästäänkin liikkeelle!

Vältä näitä

eli asiat, jotka saavat pyyhkäisemään profiilin vasemmalle

• Liian kaukaa kuvattu. Profiilikuvasi tarkoitus on näyttää, millainen tyyppi mobiiliverkon toisessa päässä on. Jos kuvassa näkyy pelkästään kaukaisuudessa seisova, tunnistamaton tumma hahmo auringonlaskun valossa, vasemmalle menee, olipa auringonlasku sitten kuinka hieno hyvänsä. Tinderistä etsitään ihmisiä, ei maisemia.

• Tunnistamaton. Sukua edelliselle. Moni tuntuu kuvittelevan, että sukellusmaski, moottoripyöräkypärä tai halloween-naamio ovat pätevä asuste, joka kertoo harrastuksesta tai huumorintajusta. Mieti kuitenkin vielä: kasvot ovat nimenomaan se, mitä potentiaalinen Tinder-match haluaa sinusta nähdä.

• Aurinkolasit. Ei ihan yhtä suuri synti kuin edelliset, mutta silmät ovat asia, johon ihminen kiinnittää ensimmäisenä huomionsa. Jos ne on peitetty heti ensimmäisessä kuvassa, mielenkiinto laskee. Muissa kuvissa aurinkolasit voivat olla ihan ok, mutta itse en lähtisi treffeille ihmisen kanssa, joka on peittänyt silmänsä jokaisessa kuvassa.

• Huono laatu. Rakeiset, sumuiset, tärähtäneet, hämärät ja räikeään vastavaloon otetut profiilikuvat tekevät huonon vaikutelman ja saavat kysymään, onko itse tyyppikään lopulta kovin skarppi. Hyvälaatuisuus ei tarkoita ammattikuvaajan ottamia studio-otoksia: nykyään millä tahansa älypuhelimella saa vähintään keskiverron lopputuloksen, kunhan valitsee paikan oikein. Siis: ei puolihämäriä baareja ja valjuja kylpyhuoneita taustaksi.

• Aggressiivinen, ylimielinen tai masentunut ilme. Kasvoilta välittyvä ilme on yksi tärkeimpiä viestejä, ja jos ilmeesi sanoo: ”Vihaan sua!” tai ”Olen epätoivoinen, otan kenet vain”, vastapuoli tuskin hurraa ilosta. Myöskään ylimielisen halveksuva katse ei saa sukkia pyörimään jaloissa – kuten ei myöskään etenkään naisten suosima vanha klassikko, duckface.

• Aseet ja kansainväliset käsimerkit. Voisi kuvitella, ettei tätä tarvitsisi erikseen edes  mainita, mutta niin vain vastaan on tullut profiileita, joissa mies tähtää kuvaajaa ja samalla kuvan katsojaa kiväärillä, pistoolilla tai keskisormella. Siinä voi hetken verran miettiä, mikä on kuvan viesti.

• Muut ihmiset. Profiilikuvassa  tärkeintä on yksi ihminen, ja se olet sinä. Muut kannattaa jättää suosiolla pois, ellei kuvasta käy esimerkiksi valaistuksen vuoksi välittömästi selväksi, kenestä on kyse. Jos profiilikuvassa möllöttää kolme nuortamiestä, mistä tinderöijä tietää, kenen profiilista on kyse? Ja jos mies poseeraa naisseurassa tai toisin päin, vielä pahempi: vaikka kyseessä olisi siskosi, katsoja ei sitä tiedä. Pahinta ovat eksän kanssa otetut yhteiskuvat, joista eksä on rajattu pois niin että kuvasta huomaa edelleen selkeästi, että kainalossa on toinen nainen/mies. Lasten paikka ei ole Tinderissä, ainakaan tunnistettavasti. Myöskään kaveria/kummia/mummia ei ole reilua ottaa mukaan omaan Tinder-kuvaan kysymättä lupaa. Toki muiden päät voi peittää, minkä jotkut fiksusti tekevätkin, mutta helpoin ratkaisu on laittaa kuvia, joissa olet sinä ja vain sinä. 

• Ilman paitaa. Miehet ilman paitaa: ei, ei ja ei. Sixpackilla tai tynnyrillä, superhaballa tai spagettikäsillä – sama se. Omiin silmiini salipullistelukuvat kertovat lähinnä pinnallisuudesta tai sen kaltaisesta urheilullisuudesta, jolla peitetään älyllisiä puutteita. Tämä väite jakanee mielipiteitä, sillä sixpack-kuvilla on epäilemättä tykkääjänsäkin ja pullistelijoihin mahtunee ihan hyviäkin tyyppejä. Jos tavoitteena on löytää sopiva biitsikissa tai väliaikaista sänkyseuraa, paidattomuus voi hyvinkin toimia. Jos etsinnässä on kuitenkin syvällisempi, älykkäisiin keskusteluihin ja yhteiseen ajatusmaailmaan perustuva ihmissuhde, neuvoisin välttämään – tyylistä tai hyvästä tilannetajusta paidattomuus ei erityisemmin viesti. Sama pätee naisten bikini- ja peppuselfiekuviin.

• Tupakka ja alkoholi. Jos kuvissasi näkyy tupakka, varaudu siihen, että yhä useampi painaa rastia. Tupakka kun ei ole nykyään enää yhtä siisti juttu kuin yläasteen seiskaluokalla. Alkoholin kanssa raja on häilyvämpi – lasi skumppaa tai viiniä tai laatuolut oikeassa tilanteessa voi toimia, Koff-tölkki kädessä tai lärvilautanen edessä ei niinkään.

• Esineet ja asiat. Vaikka olisit maailman suurin Jokerit-fani, vaikka ikkunastasi olisi mielettömät merinäkymät ja vaikka haluaisit jakaa myös Tinder-tuttavien kanssa kerrassaan mahtavan nettimeemin, hillitse itsesi: käyttäjät haluavat nähdä kuvissa nimenomaan sinut, eivät lätkälogoa tai maisemakuvia.

• Vanhat kuvat. Älä käytä kuvia, joissa et näytä enää nykyiseltä itseltäsi. Vaikka ne johtaisivat matchiin, totuus tulisi ilmi viimeistään treffailuvaiheessa, joten miksi peitellä sitä? Vuosi tai pari sinne tai tänne ei välttämättä ole paha asia, jos ulkonäkö ei muuten ole muuttunut, mutta esimerkiksi vaate-, hius- ja silmälasityyli muuttuvat ajan mukana ja vievät vanhan kuvan vetoa. Etenkin silmälaseissa vanhentunut kehysmalli antaa helposti kuluneen, nörtähtävän vaikutelman.

• Yksipuolisuus. Profiilikuvissa toisto ei kannata. Yksi ainut kuva on parempi vaihtoehto kuin kuusi kuvaa samalla ilmeellä, samalla rajauksella ja samalla kuvakulmalla. Jos haluat laittaa kuvia enemmän, huolehdi siis siitä, että ne ovat keskenään riittävän erilaisia ja lisää vain yksi kuva yhdestä tilanteesta. Jos olet pyytänyt ystävääsi ottamaan sinusta kivoja profiilikuvia syksyisellä puistonpenkillä, kuva toimii kerran. Kolme hieman eri kulmasta kuvattua puistonpenkkikuvaa vaikuttaa lähinnä hölmöltä. Ja vaikka yksi sporttikuva voikin olla kiva, käsitys persoonasta jää yksipuoliseksi, jos kaikissa kuvissa ollaan vain sukeltamassa, laskuvarjohyppäämässä, vuorikiipeilemässä ja juoksemassa maratonia.

• Filtterit ja kuvanmuokkaus. Jos osaat hienosäätää kirkkautta ja kontrastia ja tehdä rajauksesta vähän skarpimman, kaikin mokomin. Selkeästi näkyvät filtterit kannattaa kuitenkin jättää välistä: useimmiten ne huonontavat kuvanlaatua ja tekevät lopputuloksesta suttuisemman ja geneerisemmän. Ihoa tasoittava kauneusfiltteri toimii vain tiettyyn pisteeseen asti ja menee helposti överiksi. Snapchatin koirankorvafiltterit ovat jo menneen talven lumia ja estävät näkemästä, miltä oikeasti näytätkään. Prisma-sovelluksen käytön voisi kieltää profiilikuvissa kokonaan. Usko pois: se tuo profiiliisi enemmän massateini- ja white trash -viboja kuin sielukasta taiteellisuutta.

• Seksuaaliset vihjaukset. Ellet ole etsimässä vain yhden yön seuraa (ja toisinaan silloinkin), seksuaalisia vihjauksia kannattaa välttää. Ei ylös vedettyä paidan helmaa tai alas valutettuja olkaimia, ei silmäniskuja ja huulten puremista, ei koskaan kuvaa, jossa näkyy vain vartalosi ilman päätä, sillä tällaisen kuvan keskeisin viesti on: haluan pelkkää seksiseuraa. Omassa sängyssä otetut, usein vähävaatteiset selfiet menevät samaan mauttomuuden kategoriaan.

Suosi näitä

eli asiat, jotka todennäköisemmin johtavat  matchiin

• Hymy ja positiivinen ilme. Kenties tehokkain keino saada tykkäys: kiva hymy kiinnittää heti huomion ja luo positiivisen kuvan sinusta. Hymyn puuttuessa myös neutraali, kohteliaan avoin ilme toimii hyvin.

• Hyvälaatuisuus. Tarkka, hyvin rajattu, riittävästi valaistu kuva tekee automaattisesti paremman vaikutukset kuin hämärä suttu. Hyvä tarkennus (tarkasti näkyvä hahmo, sumeampi tausta) luo erityisen hyvän vaikutelman. 

• Harrastukset, elävän elämän tilanteet. Persoonallisuutesi saa näkyä kuvissa. Jos tykkäät soittaa kitaraa, laita kuva sinusta soittamassa kitaraa. Jos viihdyt akateemisissa juhlissa, laita kuva sinusta frakissa tai iltapuvussa. Jos tykkäät retkeillä, laita kuva itsestäsi luontopolulla tai nuotiota sytyttämässä. Luonnolliset tilanteet ovat kivoja ja kiinnostavia ja kertovat sinusta lisää, antavat syyn aloittaa keskustelun.

Mieti vielä

eli asioita, jotka voivat toimia – tai sitten ei

• Huumori on vaarallinen laji. Vaikka viime syksyn crossdressing-bileet ja työväenopiston vartalonmaalauskurssi olisivat olleet hauskin juttu ikinä, erikoiset asut ja pilailukuvat eivät välttämättä avaudu sivullisille. Ilveilyt, irvistelyt ja tekoviikset voivat olla hauska juttu tuttujen kesken, mutta kun tuntematon ihminen tutustuu profiiliisi kymmenen sekunnin ajan, ovatko nämä se asia, jonka haluat itsestäsi ensimmäisenä nostaa esille? Parhaimmillaan erikoisasut kiinnittävät huomion ja antavat syyn aloittaa keskustelu – pahimmillaan saavat pyyhkäisemään ohi, kun kuva ei oikein aukea tai tyyppi vaikuttaa oudolta.

• Lemmikit. Lemmikit kuvissa voivat olla sekä uhka että mahdollisuus. Kun kuvassa on söpö kissa tai koira, ainakin itse myönnän tykkääväni profiilista matalammalla kynnyksellä. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät erityisemmin pidä eläimistä ja saattavat pyyhkäistä ohi, vaikka lemmikki ei edes kuuluisi profiilikuvan omistajalle. Joskus valinnat ovat pienestä kiinni: itse rakastan terriereitä mutta pelkään isoja koiria. Erityisesti saksanpaimenkoirille ja niiden kanssa poseeraaville miehille annan aina ja kaikkialla rastin, ansaitusti tai ei. Yleissääntönä sanoisin: jos omistat lemmikin, se tulee joka tapauksessa mukana paketissa, joten sen voi hyvin ottaa mukaan kuviinkin. Poseeraamalla lainalemmikin kanssa otat sen riskin, että karkoitat eläinkammoisia kauemmas. Esimerkiksi käärme kaulassa tuntuu olevan suosittu Aasian-reissaajien poseeraus, joka saattaa herättää myös vastenmielisyyttä.

• Kulkupelit.  Autot ja moottoripyörät profiilikuvissa herättävät ristiriitaisia fiiliksiä. Uudella autolla tai moottoripyörällä rehvastelu ei vetoa useimpiin naisiin, joten jos välttämättä haluat ottaa kulkupelin mukaan kuvaasi, rajaat samalla potentiaalisia matchejasi. Jos toisaalta olet moottoripyöräharrastaja henkeen ja vereen, kuva ajopelistä voi myös auttaa löytämään samanhenkisiä kumppaneita. Kuva pelkästä kulkuneuvosta ilman kuljettajaa itseään ei useinkaan vie juttua eteenpäin.

Jäikö jotain pois listasta? Oletko eri mieltä? Kerro se kommenteissa!

CC-kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Vinkkejä ensimmäisille treffeille: Q&A

Kun takana on sokkotreffit 38 eri netissä tavatun tuttavuuden kanssa, voisin ehkä hiljalleen väittää, että ensimmäiset treffit alkavat olla itselleni melko lailla tuttu konsepti. En hermoile tai stressaa ensitapaamista kovinkaan paljon, sillä kokemus on osoittanut, että peruskaava on yleensä varsin sama: kevyttä jutustelua ja tutustumista useimmiten ruuan tai juoman äärellä.

Monille muille sokkotreffien kulku ei kuitenkaan ole välttämättä aivan yhtä selvä. Niinpä päätin koota yhteen muutamia aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Treffikokemukset ovat tietysti henkilökohtaisia, ja joku muu voisi vastata aiheeseen toisinkin – ja toki toisenlaisista ikä- ja sukupuoliasetelmista käsin. Uskallan silti väittää, että näilläkään perusajatuksilla ei mene aivan metsään.

Vastaukset koskevat ennen kaikkea nettideittailua, mutta sopivat toki osittain myös muuhun deittailuun etenkin niissä tapauksissa, joissa toinen osapuoli ei ole vielä entuudestaan kovin tuttu.

Luvassa on melkoinen mammuttipostaus, mutta toivottavasti se valaisee ainakin jollekin hieman sitä, mistä ensimmäisissä treffeissä on kysymys.

Q: Milloin toista kannattaa pyytää treffeille?
A: Mahdollisimman pian sen jälkeen kun keskustelu on selvästi lähtenyt luistamaan ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta tutustumaan. Tämä riippuu paljon ihmisestä ja keskustelusta, mutta itse olen sopinut treffeistä usein noin 3–5 pidemmän viestin (etenkin OkCupidissa, Suomi24 Treffeissä ym.) tai parin illan aktiivisen / vajaan viikon verkkaisemman pikaviestittelyn (etenkin Tinderissä ym.) jälkeen. Perinteisemmillä deittisivustoilla treffeille voi periaatteessa pyytää jo vaikka ensimmäisessä viestissä, jos molemmat ovat kertoneet itsestään profiilissaan laajasti ja pyyntöä on pohjustettu pidemmällä, monipuolisella viestillä. Tällöin pyyntö vaatii kuitenkin jo jonkinlaista varmuutta siitä, että kyseessä on todellinen match: varmempaa on katsoa ensin, kiinnostuuko toinen ylipäätään vastaamaan.

Tinderissä en pyytäisi ketään ulos vielä ensimmäisessä viestissä vaan vasta sitten, kun viestejä on lähetetty useampi ja vaikuttaa siltä, että keskustelu todella sujuu. Liikaa ei kuitenkaan kannata odottaa: puolikin viikkoa alkaa olla pitkä aika, jos viestejä on vaihdettu päivittäin, ja harvemmallakin keskustelutahdilla pari viikkoa on omasta mielestäni ehdoton maksimi, jos juttu on kuitenkin jatkunut aktiivisesti koko ajan.


Q: Mikä on paras paikka ensimmäisille treffeille?
A: Tästä voi olla muutakin mieltä, mutta omien kokemusteni mukaan paras paikka ensimmäisille treffeille on viihtyisä pubi, mikäli molemmat juovat alkoholia. Kahvilakaan ei ole huono vaihtoehto, mutta siinä huono puoli on se, että toisin kuin pubissa, kahvilassa ei ole tapana tilata toisia. Jos juttu luistaa, pubissa ensitreffeillä voi vierähtää kolmekin tuntia – kahvilassa puolitoista tuntia on melko lailla maksimi, ja sen jälkeen on kehiteltävä sitten muuta tekemistä, jos haluaa treffien vielä jatkuvan.

Myös ravintola voi sopia treffipaikaksi, mutta ainakin itse olen kokenut, että oluen tai kahvien äärellä on hieman helpompi jutella ensimmäisen kerran. Ainakin nuorempien ihmisten keskuudessa on myös hyvä huomioida, että ensimmäisen treffipaikan ei ole syytä olla kovin kallis ja fiini, joten fine diningit siirtäisin suosiolla vasta siihen vaiheeseen, kun ollaan nähty ainakin kerran tai pari jo aiemmin.

Muita vaihtoehtoja ensimmäisille treffeille on lähteä kävelylle tai käydä yhdessä vaikkapa näyttelyssä, ulkoilmatapahtumassa tai muussa aktiviteetissa, jossa keskusteleminen on mahdollista. Treffiaktiviteettia miettiessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että ensimmäisten treffien tarkoituksena on ennen kaikkea tutustua toiseen ihmiseen, joten vaikka esimerkiksi urheilulliset aktiviteetit sopisivat molempien persoonaan, kannattaa miettiä, pystyykö esimerkiksi keilailun tai seinäkiipeilyn lomassa todella juttelemaan toiselle sujuvasti ja keskeytyksettä. Samasta syystä erityisen huono idea ensimmäisille treffeille on mennä elokuviin: vaikka leffa olisi hyvä, sen aikana on paha tutustua toiseen kovinkaan paljon enempää, elleivät leffaa todella edellä esimerkiksi kahvit.

Vielä yksi huomio: ensimmäiset treffit on pääsääntöisesti syytä sopia julkiselle paikalle ihan jo turvallisuussyistä. Vaikka en itse ole koskaan törmännyt deittikumppaneihin, jotka eivät olisi sitä, mitä väittävät, kyse on periaatteesta, josta kannattaa pitää kiinni. Mikään ei tietenkään estä jatkamasta iltaa vaikka suoraan toisen luokse, jos kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta ennen kuin toista tuntee, ei välttämättä ensimmäisenä kannata hypätä auton kyytiin tai kolkutella kotiovella, ellei keskustelu ole jatkunut poikkeuksellisen pitkään ja luottamus ehtinyt syntyä jo aiemmin – eikä ehkä siltikään. Fiksu treffikumppani ymmärtää tämän myös itse.

Q: Pitääkö miehen tarjota?
A: Tämä kysymys jakaa varmasti mielipiteitä, ja kyse on myös kulttuurisista eroista: vaikkapa Yhdysvalloissa vastaus olisi "kyllä" huomattavasti todennäköisemmin kuin Suomessa. Oma kantani on, että miehellä ei ole minkäänlaista velvoitetta tarjota, mutta etenkin ensimmäisillä treffeillä se on mukava pieni ele, joka osoittaa, että kyse ei ole vain kahden kaveruksen kahvitteluhetkestä. Tässä puhun siis lähinnä yhdestä kahvista tai juomasta: jos ilta jatkuu pitempään ja mies on vaikkapa maksanut ensimmäisen oluen, on ihan kohtuullista, että nainen hakee seuraavat. Yhtä lailla kohtuullista on, että molemmat maksavat lähtökohtaisesti kaiken omasta pussistaan.

Oma oletukseni on se, että molemmat maksavat erikseen, joten jos joku haluaa tarjota, se vaatii toiselta pientä oma-aloitteisuutta. Käytännössä tarjoaminen onnistuu helpoimmin silloin, kun mies tilaa ensin itse oman kahvinsa tai juomansa ja voi maksamisen yhteydessä kysyä naiselta, mitä tämä haluaa. Jos nainen maksaa ensin, kysymys siitä, tulevatko tilaukset yhteen vai erikseen, esitetään hänelle, ja tässä tilanteessa vastaan ainakin itse hyvin nopeasti, että erikseen.

Se, että toinen ei tarjoudu maksamaan puolestani, ei ole koskaan miinus itsessään. Itse asiassa lupaavimmat deittailusuhteeni ovat muistini mukaan alkaneet yleensä tilanteista, joissa molemmat ovat maksaneen osansa. Itse saattaisin miehenä ajatella asiaa jopa pienenä testinä: jos nainen loukkaantuisi siitä, että mies ei tarjoa vain sen vuoksi että sattuu olemaan mies, en välttämättä pitäisi juttua kovin potentiaalisena. Tasa-arvo  on ihan jees myös tässä asiassa.

Yhden poikkeuksen maksamiseen mainitsen: jos toinen kutsuu toisen jo alkuvaiheessa johonkin aivan tiettyyn, selvästi fiinimpään paikkaan, velvollisuus maksamisesta lankeaa hänelle. Jos molemmat juttelevat yhdessä, että olisipa kiva testata kaupungin uusi meksikolainen, tilit menevät tasan – jos toinen ehdottaa suoraan treffejä tulevana lauantaina ravintola tässä-ja-tässä, maksuvelvollisuus syntyy sitä suuremmin, mitä kalliimmasta paikasta on kyse. Kun eräs treffikumppanini taannoin pyysi minua toisilla treffeillä pieneen, tunnelmalliseen ja varsin kalliiseen fine dining -paikkaan, oletin alusta saakka, että hän tarjoaa – muussa tapauksessa olisin todennäköisesti joutunut kieltäytymään koko treffeistä, opiskelija kuin olin. Tässä tapauksessa väärinkäsityksiltä vältytään tietysti parhaiten käymällä keskustelu jo etukäteen.

Q: Mitä laitan päälleni?
A: Päälle kannattaa laittaa siistit, mukavat vaatteet, joita käyttäisi mielellään muutenkin. Pynttäytyä ei tarvitse: tavallisilla treffeillä naiselta ei vaadita mekkoa, korkoja ja juhlameikkiä, ja miehellä puku ja kravatti ovat ehdottomasti liikaa, elleivät ne ole muutenkin arkiasu työn vuoksi. Toisaalta on hyvä arvostaa toista sen verran, ettei myöskään heitä päälleen kuluneimpia kollareitaan sai säntää treffeille suoraan juoksulenkiltä. Hupparit ovat omissa silmissäni aina pieni miinus, vaikka toisten tyyliin ne ehkä kuuluvatkin. Tärkeää on toki huomioida myös tilanne: jos treffit on sovittu urheilupuistoon, pukeutuminen on luonnollisesti eri kuin cocktail-baarissa tavattaessa.


Q: Pitääkö toiselle viedä tuomisia?
A: Tv:ssä näkee ehkä joskus, että mies tuo naiselle treffeille kukkia tai suklaata. En tiedä, miettiikö joku tätä vakavissaan, mutta selvennyksenä sanottakoon: toiselle ei pidä eikä kannatakaan vielä treffeille mitään ylimääräistä. Ensimmäisellä kohtaamisella se tuntuisi ainakin itsestäni vähän kiusalliselta yliyrittämiseltä, niin paljon kuin kukista ja suklaasta pidänkin.


Q: Kuinka tervehtiä toista?
A: Kättely ja oman nimen kertominen on ensimmäisillä treffeillä varmin tapa, jonka kanssa ei juuri voi mennä metsään. Jos ennalta on juteltu jo pidempään tai yhteys tuntuu jostakin syystä erityisen vahvalta, myös halaus saattaa tulla tietyissä tapauksissa kyseeseen, mutta täysin vieraan ihmisen kanssa se saattaa olla vähän liikaa.

Ekojen treffien päätteeksi halaus on sen sijaan hyvinkin toimiva ele, etenkin jos haluaa tavata vielä toisenkin kerran. Se, että lähdetään vain eri suuntiin tai, mikä vielä pahempaa, kätellään uudestaan, on melko selvä sanaton viesti siitä, että toisia treffejä ei tule.

Suudelmaa kannattaa harkita vain siinä tapauksessa, että molemmat ovat viihtyneet silminnähden poikkeuksellisen hyvin toistensa seurassa. Omalla kohdallani ensimmäiset kohtaamiset ihanan Brittimiehen ja tähän saakka ainoan nettitreffipoikaystäväni Opettajan kanssa päättyivät suudelmaan, ja se tuntui hurjan oikealta. On kuitenkin niitäkin kertoja, kun minulle melko lailla merkityksetön herra on aivan tavallisten ensitreffien päätteeksi yhtäkkiä päätellyt, että kielikontakti sopisi tilanteeseen. Voin kertoa: kiusallista molemmille.

Jos tuntuu, että jotakin romanttista hommassa voisi olla, mutta ei ole vielä niin varma toisen tunteista, mies voi halauksen yhteydessä suikata suukon ohimolle tai päälaelle. Silloin ele ei mene liian henkilökohtaiseksi, mutta osoittaa kuitenkin, että kiinnostusta on.


Q: Mistä voisimme keskustella?
A: Ensimmäisten treffien keskustelunaiheista ei kannata stressata etukäteen liikaa: keskustelua ei kannata suunnitella vaan mennä vain sen mukaan, mihin se luonnollisesti ajautuu. Hyviä ja turvallisia aiheita ja keskustelunavauksia ovat esimerkiksi oma opiskelu- ja työtausta, kotiseutu, perhe, harrastukset, matkustaminen, ruuanlaitto ja lemmikit. Jos yhteistä tuntuu olevan enemmänkin, keskustelu voi hyvin ajautua omien mielenkiinnon kohteiden mukaan esimerkiksi elokuviin, kirjallisuuteen, peleihin, urheiluun, asumiseen tai jopa politiikkaan ja ihmissuhteisiin.

Tärkeää on kuunnella toista ja lähteä mukaan keskustelunavauksiin, joita toinen antaa. Treffit eivät ole yhtä kuin työhaastattelu: kysymyksellä pääsee toki keskustelun alkuun, mutta jos treffit alkavat muistuttaa lähinnä suullista tenttiä, jatkomahdollisuudet ovat lähellä nollaa. Kun toinen kertoo itsestään jotain, keskity siihen, mitä hän sanoo ja tartu aiheeseen: pahinta on keskustelu, jossa toinen yrittää kertoa itsestään ja elämästään jotakin keskeistä ja mielenkiintoista, ja toinen toteaa aina vain "okei" ja siirtyy seuraavaan aiheeseen. Muista myös, että olet tullut tapaamaan toista, et hoitamaan omia asioitasi: puhelin pois ja katse treffikumppaniin.

Q: Mitä puheenaiheita pitää vältellä?
A: Jos todellinen sielunkumppani löytyy, kaikesta pitäisi tietysti pystyä puhumaan, mutta on aiheita, joita ei välttämättä kannata lyödä pöytään heti ensimmäisillä treffeillä. Omaa suhde- ja deittihistoriaa voi sivuta hieman, mutta eksistä en lähtisi keskustelemaan missään muodossa, hyvässä enkä pahassa. Myös muut negatiiviset, selkeästi henkilökohtaiset kokemukset kannattaa pitää pois ensimmäisistä keskusteluista: vaikeaa lapsuuttaan ei kannata purkaa ennen kuin toinen on ehtinyt tutustua edes omaan aikuisuuteen.

Sairaudet ja terveydentila ovat niin ikään herkkä aihe, jota ei kannata lähteä retostelemaan ja jolla ei varsinkaan kannata vitsailla. Jos omassa terveydentilassa on jotakin erityistä, jonka haluaa avoimesti kertoa, se on tietysti ok, mutta kovin yksityiskohtaisiin kuvauksiin ei heti kättelyssä kannata lähteä – eikä myöskään udella toiselta henkilökohtaista sairaushistoriaa.

Myös raha on aihe, johon en sukeltaisi kovin syvälle ensimmäisillä enkä vielä toisillakaan treffeillä: palkkataso tai käsilaukun arvo eivät olet aiheita, jotka sopisivat keskusteluun, ellei halua antaa itsestään poikkeuksellisen pinnallista kuvaa. Pätee myös negatiivisesti: jos toinen valitsee ruokalajinsa sen perusteella, missä on paras hinta-määräsuhde ja kommentoi jatkuvasti, kuinka kallista kaikki on, se on ainakin itselleni melkoinen turn-off.

Politiikka ja uskonto ovat aiheita, jotka ovat mielestäni sen verran olennaisia, että niistä voi hyvin keskustella jo alkuvaiheessa, jos juttu tuntuu sujuvan muuten, mutta tietynlainen hienovaraisuus on hyvä pitää mielessä. Ennen kuin tietää toisen uskonnollista tai poliittista taustaa ja ajatusmaailmaa, ei kannata naureskella kokoomusnuorille, vihervassareille tai lestadiolaisille – enkä toki sano, että pilkkaaminen kannattaisi myöhemminkään. Ylipäätään negatiiviset kommentit muista ihmisistä, kohdistuivatpa ne sitten ulkonäköön, ajatusmaailmaan tai tekoihin, on parempi pitää itsellään. Pätee elämään myös yleensä.

Ehkä ilmeinen mutta silti mainitsemisen arvoinen tabu ensimmäisillä treffeillä on myös seksi. Itse jättäisin treffit hyvin todennäköisesti viimeisiksi, jos toinen alkaisi äkkiä udella mieltymyksiäni, kokemuksiani ja toiveitani tai kertoa omistaan, vaikka sitten kuinka asiallisessa sävyssä tahansa. Tästä aiheesta useimmilla ei ole tapana puhua ihmisille, joita ei tunne hyvin, ja tähän joukkoon lukeutuu ehdottomasti myös ensimmäisten treffien deittikumppani.

Q: Mikä on sopiva aika ottaa yhteyttä treffien jälkeen?
A: Milloin vain, jos treffit ovat olleet onnistuneet. "Kolmen päivän sääntö" (ts. toiseen tulisi ottaa yhteyttä vasta kolme päivää ensimmäisten treffien jälkeen) ja muut vastaavat viritykset ovat täyttä huuhaata. Silloin kun treffit ovat onnistuneet, toiselle on sallittua ja suotavaakin laittaa viestiä vaikka jo samana iltana tai viimeistään seuraavana: onnistuneimmilla treffeilläni seuraavat tapaamiset on usein sovittu jo hyvinkin pian, ja jos treffeistä ehtii kulua puolikin viikkoa ilman että kumpikaan sanoo toiselleen mitään, tulkitsen sen yleensä merkiksi siitä, ettei kiinnostus sittenkään ole kovin suurta puolin tai toisin. Jos siis tekee mieli ottaa yhteyttä toiseen – ota!


Onnea siis matkaan ja hauskoja treffejä! Jäikö mieleen vielä muita kysymyksiä tai oletko eri mieltä vastauksista? Kerro se kommenteissa!


CC-kuva täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä. 

Minä, laastari?

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kävin hiljattain varsin varteenotettavilla treffeillä mukavan ja sympaattisen oloisen Tinder-deitin kanssa. Vaikka tapaaminen oli omasta mielestäni onnistunut, toiset treffit eivät kuitenkaan millään tuntuneet järjestyvän, ja vaikka jatkoimme jonkinlaista yhteydenpitoa, välejämme hiersi jokin, jota en aivan osannut nimetä. Eilen se sitten selvisi: mies laittoi viestin ja sanoi suoraan, että oli kokenut vaikean eron vain pari kuukautta sitten eikä sittenkään oikein ollut onnistunut irtautumaan jutusta. Ensimmäinen ajatukseni ei ollut "Yhyy, voi ei!" vaan lähinnä "Hohhoi, joko taas?"

Ei nimittäin ollut aivan ensimmäinen kerta, kun lupaava alku tyssääkin siihen, että mies on kaikesta huolimatta liian kiinni eksässään tai jossakin muussa elämänsä naisessa. Niin kävi Lääkärin kanssa, niin kävi keväisen deittiseuralaiseni kanssa ja nyt niin kävi jälleen yhden miehen kanssa – kaikki tämä vain reilun puolen vuoden sisään. 

Ärsyttävää ja turhauttavaa. Miesten kunniaksi sanottakoon toki se, että he kaikki kertoivat tilanteestaan rehellisesti ja suoraan ennen kuin juttu ehti edetä kovin pitkälle – hyvä niin, reilua toimintaa. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin ihmetyttää, miksi miehet ylipäätään pyytelevät minua treffeille, jos eivät vielä ole onnistuneet irrottamaan ajatuksiaan edellisestä suhteestaan. Saattaisin ymmärtää, jos väittäisin itse etsiväni vain kivaa kahviseuraa ilman sen vakavampia suunnitelmia, mutta niinhän asia ei ole: kaikissa deittimaailman profiileissani teen varsin selväksi, että etsin elämäni miestä, en kepeää pikaseuraa enkä varsinkaan vielä haavojaan nuolevaa, särkyneen sydämensä kanssa kipuilevaa laastarinetsijää.

Vaikka tiedän itsekin, että kestäviäkin suhteita voi syntyä suoraan edellisen loputtua (tai pahimmillaan tietysti jo sitä ennen), olen alkanut tulla siihen lopputulokseen, etten enää jaksa tätä. En ole kiinnostunut kuulemaan takana olevasta rankasta erosta ja hiljattaisesta erilleenmuutosta tai totuttelemaan yhteisiin tapoihin, jotka eivät kuulu minulle ja miehelle vaan miehelle ja jollekin näkymättömälle, ääneen lausumattomalle menneisyyden varjolle. Ei enää valmiiksi varattuja sängyn puolia, ei kysymyksiä siitä, miksi pidän hiuksiani niin tai näin (eli toisin kuin eksä) tai miksi nukun näin tai noin (eli toisin kuin eksä).

Ehkä minun pitäisi jatkossa vain alkaa tiedustella heti ensimmäisillä treffeillä: mitenkäs aiempi suhdehistoria? Jos edellisestä erosta on alle puoli vuotta, pitäisin varani – jos alle kolme kuukautta, juoksisin pakoon ja lujaa.

Juuri pitkästä ja vakavasta suhteesta eronneet, pieni pyyntö teille: vaikka Tinderin ihmemaailma vetäisi pitkän seurustelun jälkeen vastustamattomasti puoleensa, ole reilu muita treffailijoita kohtaan ja harkitse vielä. Kysy itseltäsi vaikkapa seuraavat pari pientä kysymystä: 

– Mietinkö eksää yhä päivittäin?

– Kirpaiseeko pelkkä entisen seurustelukumppanini ajattelu kipeästi?

– Vertaanko potentiaalisia naisia/miehiä ensimmäisenä eksääni?

– Tuntuuko, että haluan vielä nauttia vapaudesta ennen uutta vakavampaa sitoutumista?

– Etsinkö pohjimmiltani vain väliaikaista laastaria?

Jos vastaus yhteenkin näistä kysymyksistä on kyllä, et todennäköisesti ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Tee se silloin selväksi myös muille: älä anna ymmärtää etsiväsi vakavaa sitoutumista. Älä valehtele päässeesi yli, ellet ole päässyt. Älä pyydä treffeille ihmisiä, jotka vilpittömästi ja tosissaan etsivät jo muutakin kuin hetken hupia tai pientä piristystä.

Laastariseuraakin netistä varmasti löytyy, joten älä johda harhaan niitä, joille se ei riitä. Kukaan ei halua olla pelkkä korvike vastoin tahtoaan.

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä.

Deitti–suomi–deitti-sanakirja

Neittideittailu-urani aikana olen huomannut, että treffipalveluissa piilee aivan omanlaisensa erikoissanasto. Yksinkertaisten sanojen takana on paljon enemmän kuin ensialkuun näyttää, mutta kun viestejä oppii tulkitsemaan, on huomattavasti helpompi karsia pois tapaukset, joiden kanssa yhteistä tulevaisuutta ei todennäköisesti ole luvassa. 

Joku toinen saattaa toki tulkita sanoja varsin toisellakin tapaa ja olla ihan oikeassa, mutta tässä omat tulkintani muutamista deittimaailmassa usein vastaan tulevista lausahduksista.

"Haen luotettavaa seuraa." = Haluan pettää ilman että vaimo/tyttöystävä saa tietää.

"Minulla ei ole alkoholiongelmia, en käytä huumeita ja luottotietoni ovat kunnossa." = Lähipiirissäni tällaisia ongelmia on.

"Vihaan valehtelua, pettämistä, selkäänpuukottamista, paskan puhumista, sovittujen juttujen perumista ja nalkuttamista." = Olen yhä katkera eksälleni.

"Olen aluksi ujo, mutta kun tutustutaan paremmin niin juttua riittää." = Ei kannata toivoa liikoja ekoilta treffeiltä. 

"Etsin urheilullista naista." = (Useissa tapauksissa:) Etsin hoikkaa naista.

"Lihavat yh-mammat, itsekeskeiset narsistit ja isin rahoilla elävät hienohelmat, älkää vaivautuko." = Olen luonteeltani pahansuopa. Ei kannattaisi vaivautua muidenkaan.

"Jaa, mitähän tähän nyt alkuun laittaisi. Olen huono kertomaan itsestäni, mutta oon siis tällainen ihan perus jantteri, tykkään käydä salilla ja näin." = Älä odota säkenoivää keskusteluyhteyttä.

"Olen nuorekas." = Olen paljon vanhempi kuin toivoisit, mutta haluaisin nuoren naisen ja kuvittelen näyttäväni parikymppiseltä. 

"Etsin seikkailua." = En etsi mitään vakavaa.

Kuulostinkohan nyt itse jotenkin katkeralta? Ehkä, mutta se ei ollut tarkoitukseni. En yritä sanoa, että kaikkien deittikumppanien kaapeissa piilisi ikäviä luurankoja. Kunhan opettelee tulkitsemaan tiettyjä varoitusmerkkejä, on kuitenkin paljon helpompi löytää joukosta oikeat aarteet – heitäkin nimittäin on!

Onko vastaan tullut muita kiertoilmauksia, joita olisi hyvä osata tulkita?

Moikka-miehet, kiitos ei

Toisinaan kuulee ihmettelyjä siitä, miksi viesteihin ei vastata. Syitä on tietysti lukemattomia, mutta tässäpä taas yksi:

Mies: Hmm...:-)

Minä: Hmm vain - en oikein tiedä, mitä tuollaiseen pitäisi vastata. Joka tapauksessa sanottakoon, että X on itselleni turhan kaukana, juttuseuraa etsin ihan vain Y:n seudulta. Kaikkea hyvää kuitenkin sulle, ja onnea etsintöihin! :)

Mies: Vittuako sit vastasit 

*blokkaa minut käyttäjistä*

En voi kuin ihmetellä. Toisena osapuolena olisin ylipäätään tyytyväinen, että joku vaivautuu vastaamaan yhtään mitään niin täydellisen mitäänsanomattomaan aloitukseen kuin "Hmm" – mitään muuta hän ei tosiaankaan vaivautunut minulle kirjoittamaan. Ehkäpä typerästä aloituksesta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin: ruudun toisella puolella ei tosiaan tainnut olla ihan fiksuimmasta tai mukavimmasta päästä oleva kaveri. Että piti vielä blokatakin minut – minähän varmasti olinkin se, joka pommittaa toista tyhjänpäiväisillä viesteillä ja töykeällä kielenkäytöllä. Tässä se taas näkyy: typerä kostonhalu, tahto sanoa viimeinen sana ihan vain periaatteen vuoksi, ihan vain siksi, ettei kestä tulla torjutuksi, vaikka sitten kuinka kohteliaasti ja ystävällisesti tahansa.

Mitä enemmän yksisanaisia "Moikka"- tai ";)"-aloitteita saan, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etteivät niiden lähettäjät ole erityisen potentiaalista seuralaisainesta. Olen kärsivällisesti naputellut vastauksia tyypeille, joiden profiili ammottaa tyhjyyttään, jotka asuvat aivan väärällä puolella Suomea ja jotka kuvittelevat, että sarjatykityksellä jokaiselle naiselle lähetetty "moi mitä kuuluu" riittää käynnistämään erinomaisen keskustelun. Hiljalleen olen alkanut pohtia, kannattaako tämä. Miksi minä käytän aikaani kohteliaisiin vastauksiin niille, jotka eivät selvästi ole vilkaisseetkaan profiiliani tai panostaneet aloitukseensa pienintäkään ajatusta? Miksi edes yritän olla mukava ihmisille, jotka eivät tunne minkäänlaista empatiaa ja suhtautuvat naisiin kuin esineisiin?

En oikein tiedä. Olen jo kauan sitten oppinut, että tyhjänpäiväiset aloitteet eivät koskaan johda mihinkään. Ehkä silti ajattelen, että hyvä levittää hyvää, mutta toisinaan välinpitämättömyys saattaisi olla parempi ratkaisu. Kovin vakavissani en törkeyksiä ota enkä pahoita niistä mieltäni sen pitemmäksi aikaa, mutta tuskinpa kukaan tökeryyksistä varsinaisesti ilahtuukaan. 

Itse satun onneksi tietämään, että nettipalstoilla pyörii varsin kunnollisia ja mukaviakin miehiä. Jos töykeämpiä tapauksia sattuu kuitenkin useampia aloittelevan nettideittaajan tielle, enpä ihmettele, että into vastaamiseen hiipuu melkoisen vikkelästi. Monella taktiikkana varmasti onkin vastata vain aidosti mielenkiintoisen ja mukavan oloisille tyypeille, enkä voi heitä siitä juurikaan syyttää. 

Olen melkoisen varma, että juuri tällaisten hmm-miesten mukaan mahtuu myös niitä, jotka itkevät sitten Suomi24:n Nettideittailu-keskustelupalstalla, mikä siinä oikein on, kun naiset eivät vastaa. Jo on kumma, kun silmäniskuhymiö tai "moi oot söpö" ei herätä valtaisaa vastakaikua! Jotkut ovat jopa kirjoittaneet pitkän viestin, jossa kirjoittavat itsestään ja kyselevät toisesta osapuolesta ja tämän harrastuksista ja toiveista – ja jonka lähettävät sitten samanlaisena ihan jokaiselle, nyt kun kerran on viesti kirjoitettu. Tuntuu typerältä vastata, että harrastukset löytyvät kyllä profiilista, samoin miestoiveet ja tulevaisuuden tavoitteet, niin että jospa vilkaisisit nyt ihan vain sitä ennen kuin lähetät saman viestin taas kymmenelle muulle naiselle.

Töykeys ja välinpitämättömyys on karhunpalvelus jokaiselle nettideittaajalle. Mitä enemmän kuraa tulee niskaan, sitä haluttomampi kukaan on vastaamaan ja sitä turhemmalta aloitteenkin tekeminen tuntuu, kun kukaan ei "kuitenkaan" vastaa. Panostamisen määrä pienenee, ei-vastauksien määrä kasvaa ja jossain välissä niihin tuleekin sitten sanottua ikävästi takaisin, vaikka syytä ei oikeastaan olisi. Noidankehä on valmis.

Tällöin nekin, jotka lähettävät pelkän moikka-viestin ihan hyvällä tarkoituksella ja pelkkänä keskustelunherättäjänä, jäävät auttamatta alakynteen.

Senpä vuoksi: jos olet tosissasi, kirjoita ensimmäiseen viestiin enemmän kuin sana tai kaksi. Sano jotain itsestäsi, kysy muutakin kuin kuulumisia. Tadaa: jo näin yksinkertaisilla keinoilla erotut eduksesi monesta muusta!

PS. Jottei ihan synkistelyksi menisi, sanottakoon silti, etteivät kaikki kohtaamiset suinkaan näin negatiivisia ole. Useimmat eivät. Tänään sain yhtä lailla myös seuraavanlaisen vastauksen: "ihanasti vastattu :) kiitos. ––  kaikkea hyvää sulle myös. oispa ihmiset jatkossakin noin kivoja." Ehkäpä vastaaminen ei silti aivan turhaa touhua ole!

Tinder-juomapeli naisille

Vajaan parin viikon tarkastelun jälkeen uskallan sanoa jo jotain Tinder-miehistä tai ainakin heidän profiileistaan. Varsinkin kuvissa alkavat varsin nopeasti toistua samat elementit, joista osa on varmasti ihan perusteltuja – ja osa ei. Yleensä ottaen kuviin pätevät aika lailla samat seikat, joista olen jo aiemmin kirjoittanut postauksessani Profiilikuvan valinta. Kevyen tuntuman aiheeseen voi kuitenkin ottaa myös seuraavan, erityisesti miesten profiileja käsittelevän Tinder-juomapelin lomassa.

Ohjeet: 

Selaa miesten Tinder-profiileita. Juo, kun havaitset:

Profiilikuvassa:

– peiliselfie ilman paitaa

– extreme-urheilusuoritus (benji-/laskuvarjohyppy, vuorikiipeily, riippuliito jne.)
– rakeinen kylpyhuoneotos

– moottoripyörä/auto ilman miestä

– suosikkijoukkueen logo
– naamari

– kalja toisessa, tupakka toisessa kädessä 

– yhteiskuva Teemu Selänteen tai muun julkkiksen kanssa
– nainen molemmissa kainaloissa
– keskisormi pystyssä
– kissa, koira, hamsteri tai muu lemmikki
– kiva maisema, mies taustalla millin pituisena mustana hahmona

BONUSPISTEET (juo kaksi)

– yhteiskuva eksän kanssa

Profiilitekstissä:

– "Just for fun ;)"
– "Ei liian vakavasti"

– "Lupaan olla kertomatta, missä tavattiin"
– "Live, laugh, love" tai vastaava englanninkielinen self-help-henkinen aforismi
– "Travelling and sports!"
– Yltiöromanttinen runo
– "Ota selvää ;)"

BONUSPISTEET (juo kaksi)
– "Carpe diem"

Siitä sitten vain pelailemaan! Voin taata, että vauhdikas ilta tiedossa.


Mitä muita kategorioita ehdottaisitte mukaan?

Pakkien jalo taito

Nettideittaillessa on alusta asti selvää, että aina toinen osapuoli ei lämpene tutustumisyritykselle. Jos jokaisen moikkaajan kanssa pitäisi saman tien lähteä treffeille, vuorokaudesta loppuisivat tunnit kesken ja tuloksena olisi valtavasti turhia, jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja tapaamisia. Pakkien antamisesta ja saamisesta tuleekin nopeasti arkipäivää, eikä sitä sen kummemmin kannata jäädä murehtimaan: uusia ihmisiä tulee kyllä vastaan.

Siksi jaksankin edelleen ihmetellä, kuinka huonosti monet ihmiset ottavat pakit vastaan. Olen pitänyt tapanani vastata kaikille viestin lähettäneille edes jotakin, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen törkeä tai muuten vain uhkaava aloite, mitä tapahtuu varsin harvoin. Olipa vastaus sitten myönteinen tai kielteinen, viestissäni on positiivinen sävy: pakkeja antaessanikin kiitän viestistä, kerron kohteliaasti, miksi vastaukseni on kuitenkin tällä kertaa ei ja toivottelen hyvää jatkoa. Liian suorasukainen tai tökerö en ole. En esimerkiksi sano suoraan, että naamataulu ei miellytä tai että toisen kirjoitustaidot ovat 6-vuotiaan tasolla, vaikka tilanne olisikin tämä. Tarvittaessa vetoan kemian puuttumiseen, mutta etenkin Suomi24:ssä tai OkCupidissa riittää yleensä hyvin, kun osoittaa, että tietyt peruskriteerit eivät nyt kohtaa. Toinen on liian vanha tai nuori, asuu eri puolilla Suomea, inhoaa politiikkaa tai kuvailee itseään ujoksi, kun itse haen ulospäinsuuntautuneempaa tyyppiä.

Useimmat ottavat pakit vastaan varsin hyvin: moni vielä kiittää ja sanoo, että on kivempi saada kohtelias ei kuin ei vastausta ollenkaan. Näin ajattelen itsekin. 

Ja sitten ovat ne, jotka eivät kestä pakkeja ollenkaan. He raivostuvat, masentuvat tai koettavat kaikin tavoin vakuuttaa, että minä olen väärässä ja he oikeassa, että olen erehtynyt ja että minun tulisi vain vaihtaa mielipiteitäni, tuntemuksiani, ikärajaustani tai elämänkatsomustani.

Turkissa asuva mies vakuuttaa, ettei sijainnilla ole väliä: hänhän voi tulla lomalle Suomeen!
 

Isäni ikäinen mies väittää olevansa nuorekas, ja ikähän on vain numero. Jepjep, kolmikymppisenähän olisikin hauskaa seurustella eläkeläisen kanssa.
 

Fundamentalistiuskovainen suosittelee katsomaan elokuvan, joka vakuuttaa myös minut siitä, että kohtalomme on Herran käsissä ja naisen paikka kotona. 

Erityisesti toiveeni korkeakoulutetusta miehestä tuntuu herättävän ihmisissä selittämätöntä katkeruutta. Vai mitäs tuumaatte esimerkiksi tästä keskustelusta? (Sitaatit suoria, kirjoitusvirheitä myöten.)

Mies: Moi, oot todella ihana ja olisi mukava tutustuu suuhun paremmin. Itse olen tällainen 22vuotias töissä käyvä ja omassa kämpässä asuva mies jotain vailla :) 

Minä: Moikka! Kiitti viestistä, mutta tällä kertaa luulen, että etsin ehkä hieman toisenlaista tyyppiä (korkeakoulutettua, itseäni vanhempaa tai ainakin samanikäistä jne.). Oikein kivaa syksyä kuitenkin sinulle ja onnea etsintöihin! :)

Mies: Just :DD vittu mikä asenne , korkeakoulutettua hyvää jatkoa ja toivon että tuollainen diiva löytää mahdollisemman paskan ja itserakkaan persreijän itselleen 

Minä: Just. Tuo kommenttisi kertookin sitten aika hyvin, minkälainen ihminen profiilin takana todella on.

Mies: Ei vaan minua vituttaa se kun jotku luulee olevansa niin vitun paljon parempia ihmisiä kun muut, ja sä oot sellainen  

Että näin. Sanottakoon, että ainakaan tuo keskustelu ei erityisemmin vakuuttanut minua muuttamaan kantaani...

Myös suhtautumiseni huumeisiin tuntuu herättävän ihmisissä käsittämätöntä pätemisen ja vastaanvänkäämisen tarvetta. Huumeiden suhteen kantani on ehdoton ei, ja tämä pätee myös kannabikseen. Tiedetään, tiedetään: terveysvaikutukset eivät ole sen pahemmat kuin alkoholillakaan, oikeastaan päinvastoin, pilven laillistaminen vapauttaisi poliiseja oikeisiin töihin, pössyttely ei aiheuta väkivaltaa, ja niin edelleen, ja niin edelleen. 

Kyllä minä nämä argumentit tunnen ja rationaalisesti ymmärrän. Silti en vain halua pilvenpolttelijaa miehekseni. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä? Kyllä minä tiedän, ettei pari tupakkaa silloin tällöin vielä keuhkoja saman tien tuhoa. Silti en tahdo tupakoivaa miestä. Tatuoinneissa ei ole absoluuttisesti yhtään mitään väärää, mutten silti ihastuisi yhtä päältä musteen peitossa olevaan mieheen. Sydämeni ei ala tykyttää vanhempiensa helmoissa kolmikymppisenä pyörivälle miehelle, enkä välitä selvästi itseäni nuoremmista tyypeistä. Kyse ei ole rationaalisuudesta, ei tietenkään: tunteet nyt vain syttyvät tietynlaisiin ihmisiin ja tietynlaisiin ei, vaikka kuinka yrittäisi. Pilvenpössyttelijä ei vetoa minuun romanttisesti, miten tahansa asiaa sitten käännelläänkään. Miksi siis väkisin yrittäisin muuttaa kantaani? Tunteita ei voi taivutella aivan miten tahansa.

Kun yritän esittää tätä argumenttia, vastaus on poikkeuksetta halveksiva tai ylimielinen. "Minuun taas vetoaa rationaalinen ajattelu", mies heittää ja ikään kuin asettuu yläpuolelleni, vaikka rationaalisessa kyvykkyydessäni sinällään on tuskin mitään vikaa. En vain ole kiinnostunut nyt juuri sinusta, ok? Moni tuntuu pitävän pakkeja jonkinlaisena loukkauksena ja koettaa kaikin keinoin löytää mahdollisuuden sanoa viimeisen sanan – näin minä asiaa tulkitsen. 

Nettideittailu olisi huomattavasti helpompaa, kun kaikki omaksuisivat pari kohteliasta käytössääntöä.

Pakkien antaja: Jos joku lähettää sinulle viestin, vastaa siihen. Sitä suuremmalla syyllä, mitä enemmän viestiin on käytetty aikaa ja vaivaa. Kohteliaasti muotoiltu "kiitos ei" ei paljoa maksa, mutta toiselle se voi merkitä paljon.

Pakkien saaja: Jos toinen sanoo selvästi ei, älä vänkää vastaan. Toisen ihmisen ei tarvitse muuttaa mielipiteitään, elämänarvojaan tai tunteitaan vain siksi, ettet sinä saisi kieltävää vastausta. Pakkeja ei tarvitse kostaa. Viimeisten sanojen ei tarvitse sisältää ilmaisuja "huora", "diiva", "ylimielinen", "nirso" tai "idiootti". "Kiitos, hyvää jatkoa sinullekin!" riittää hyvin. 

CC-kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Tinderin alkeet

Vaikka vielä alkuviikosta lupailin odottavani vielä pari viikkoa ennen kuin alan jälleen harkita nettideittailua, näin tässä nyt kuitenkin kävi: liityin Tinderiin. 

Kyseinen deittipalvelu on viimeisen vuoden sisällä pyörinyt ihmisen ja median huulilla siihen tahtiin, etten usko, että Tinder on enää kellekään aivan tuntematon nimi. Koska blogini alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin kertoa nimenomaan nettideittailusta ja deittisivustoista, ehkä pieni esittely ei tee pahaa. Tässäpä siis pikabriiffaus Tinderin saloihin!

Mikä? Tinder on mobiililaitteilla toimiva deittipalvelu, joka hyödyntää laitteiden paikkatietoja ja esittelee toisiaan lähellä olevia ihmisiä toisilleen. Palveluun rekisteröityminen hoituu Facebookin avulla, ja FB-profiilista Tinder nappaa etunimen, iän, valokuvat, yhteiset kaverit sekä kiinnostuksen kohteet. Nykyään muille käyttäjille voi myös halutessaan näyttää opiskelu- ja työpaikkansa. Nimi ja ikä näkyvät lähtökohtaisesti kaikille, mutta Facebookiin lataamistaan kuvista käyttäjä voi itse valita, mitkä näyttää profiilissaan. Facebookissa tieto Tinderin käyttämisestä ei näy millään tavoin ulkopuolisille. Virallinen sovellus on tällä hetkellä saatavilla vain Apple- ja Android-tuotteisiin, mutta myös Windows-puhelimiin eli käytännössä Nokioihin on olemassa epävirallinen sovellus nimeltä 6tin. Ainakin omassa puhelimessani se toimii kuitenkin melko kankeasti, joten Nokian omistajana olen suosiolla käyttänyt sovellusta lähinnä iPadillani.

Miten se toimii? Käyttäjä määrittelee, minkä ikäistä seuraa etsii ja kuinka monen kilometrin säteeltä. Tämän jälkeen hän saa nähtäväkseen yksi kerrallaan niiden henkilöiden profiilit, jotka täyttävät omat kriteerit – ja joiden kriteereihin myös itse sopii.  Profiilissa on nähtävillä yhdestä kuuteen kuvaa, etunimi, ikä, maksimissaan 500 merkin pituinen kuvausteksti, mahdollinen opiskelu- ja/tai työpaikka sekä yhteiset kaverit ja kiinnostuksenkohteet. Jokaisen profiilin kohdalla on kaksi valintaa, rasti tai sydän – siis hylkääminen tai tykkäys. Samaa virkaa toimittavat myös pyyhkäisy vasemmalle (hylkäys) tai oikealle (tykkäys). 

Valitsemalla hylkäämisen profiili poistuu näkyviltä lopullisesti ja peruuttamattomasti, joten kannattaa olla tarkkana! Kerran poistettu profiili tulee näkyville uudestaan ainoastaan jos jompikumpi käyttää maksullista perumisominaisuutta tai poistaa välissä käyttäjätilinsä ja lisää sen uudelleen. Tykkääminen puolestaan ei automaattisesti johda mihinkään, mutta jos myös toinen osapuoli on painanut sydäntä oman profiilin kohdalla, Tinder ilmoittaa maagiset sanansa: It's a match! Tämän jälkeen matchit näkyvät omassa, erillisessä luettelossaan ja heidän kanssaan voi aloittaa keskustelun. Viestien lähettämiselle ei ole rajoitteita, ja mikäli tyyppi ei jostain syystä sitten tunnukaan oikealta, hänet voi poistaa listaltaan helposti yhdellä näpäytyksellä. Tämän jälkeen viestejä ei enää voi saada eikä profiilia nähdä.

Kenelle se on tarkoitettu? Syitä käyttää Tinderiä on varmasti yhtä monia kuin käyttäjiäkin. Yksi hakee pysyvää elämänkumppania, toinen juttuseuraa, kolmas lomaromanssia ja neljäs pelkkää harmitonta hupia. Jotain palvelusta kertoo yleisesti käytetty ilmaus "pelata Tinderiä". Palveluun voi liittyä kuka tahansa yli 17-vuotias Facebook-käyttäjä, mutta lähtökohtaisesti kyseessä toki on jonkinlainen seuranhaku, enkä ainakaan itsellä katsoisi kauhean hyvällä varatun ihmisen Tinder-profiilia. Toisaalta olen jo nytkin törmännyt erimerkiksi valokuvaajiin, jotka etsivät palvelusta kuvattavia. Laidasta laitaan siis mennään. 

Millainen profiili toimii parhaiten? Tälle aiheelle aion omistaa vielä tulevaisuudessa postauksen tai vaikka useammankin, mutta omalla lyhyellä kokemuksellani sanoisin, että tärkeintä on ehdottomasti hyvälaatuinen ja edustava kuva tai mielellään useampikin. Pinnallista, sanoo varmasti moni, ja tottahan se tavallaan onkin – mutta toisaalta kuvalla on aina ollut suuri merkitys myös perinteisemmissä nettideittipalveluissa. Sen kieltäminen on itsensä huijaamista ja hölmöyttä. Kuvan lisäksi lisäpisteitä ropisee nokkelasta ja tiiviistä kuvaustekstistä, joka kertoo käyttäjästä jotakin persoonallista. Pituus ja kotipaikkakuntakin on parempi kuin ei mitään, mutta satojen ja tuhansien profiilien joukosta erottuu taatusti helpommin, kun tekstissä on jotain, mikä jää mieleen, oli se sitten osuva lainaus, huvittava pieni huomio tai hyvin muotoiltu kuvaus siitä, kuka oikein on miehiään tai naisiaan. Palataan aiheeseen, kunhan olen tehnyt kenttätutkimusta vähän runsaammin!

Muuta? Aikojen saatossa Tinderiin on tullut lisäominaisuuksia, jotka ovat enimmäkseen maksullisia. Ostamalla Tinder Plus -tilin (tilausajasta riippuen 4,58–9,99 e/kk) käyttäjä voi kumota edellisen pyyhkäisynsä sekä vaihtaa sijaintiaan, jolloin profiileita voi selata haluamastaan paikasta ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa Tinderiin tuli myös tykkäysraja: 12 tunnin aikana tykkäyksiä voi antaa noin sata, mikä ainakin omalla kohdallani on täysin riittävästi – mutta jos joku haluaa niitä enemmän, maksullisella versiolla se onnistuu. Lisäksi käyttöön on tullut Super Like -ominaisuus, jolla kiinnostuksensa voi ilmaista erityisen selvästi. Valitsemalla supertykkäyksen oma tykkäys tulee toiselle käyttäjälle heti näkyviin, vaikka tämä ei olisikaan tykännyt vielä omasta profiilista. Tavallisella käyttäjätilillä supertykkäyksiä saa yhden päivässä, maksullisella enemmän. Kehitys kehittyy, ja oletettavaa on, että uusia ominaisuuksia ilmestyy myös jatkossa. 

 Tinder in real life. Ehkä näin!

Koska oma Tinder-urani on vielä melko lyhyt, kovin kattavaa arviota en vielä tässä vaiheessa mene sovelluksesta antamaan. Voin kuitenkin sanoa, että parin päivän kokemukseni on toistaiseksi ollut positiivinen. Vaikka olen ollut omasta mielestäni kohtalaisen kriittinen ja tykännyt ehkä joka viidennestätoista tyypistä, matchien määrä on jo nyt noin 120. Sekin on sellainen määrä miehiä, että lienee parempi tutustua nyt ensin näihin tapauksiin kuin tykätä enää kovin paljon useammista. Hurja määrä kertoo myös palvelun suosiosta: varovaisestikin arvioiden olen tässä vaiheessa klikannut ainakin tuhatta profiilia, vaikka ikähaitarini on kahdeksan vuotta ja etsintäsäde kolmekymmentä kilometriä. Toki toisaalla Suomessa ihmispaljous on pienempi ja niin on myös potentiaalisten kumppaneiden määrä, mutta onhan tämä nyt aika hurjaa. Profiileista ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Omiakin tuttavia on tullut vastaan jo useampia, ja tarkkana saa olla, ettei vahingossa mene tykkäämään tyypistä, jonka tuntee jo oikeastikin ja tietää yhteensopimattomaksi.

Keskusteluja ei tietenkään ole käynnissä sataakahtakymmentä – toistaiseksi olen jutellut ehkä viidentoista tyypin kanssa. Hyvästä keskustelutaktiikasta ja parhaista keinoista päästä kivoille treffeille en vielä osaa sanoa mitään, mutta yhden vinkin voin sanoa jo heti alkuunsa: jos suinkin mahdollista, aloita keskustelu jollakin muulla avauksella kuin moikkauksella ja kuulumisten kyselyllä. Nämä on nähty jo kahdessa päivässä, enkä jaksaisi enää kertoa kaikille, mitäs minun iltaani. Aina löytyy muunkinlainenkin puheenaihe ja keskustelunavaus, aina!

Ehkä Facebook-rekisteröitymisen vuoksi Tinderissä moni tuntuu olevan esillä avoimemmin ja suoremmin kuin muissa deittipalveluissa. Moni paljastaa sukunimensä tai siihen johdattavan Instagram-tilinsä heti alussa, ja kuvissa on aika avoimestikin esillä omia kavereita, perhettä tai lapsia. Toteamus ei ole uusi enää muuta kuin itselleni, mutta Tinder todella vaikuttaa tehneen nettideittailusta salonkikelpoista toimintaa, jota ei tarvitse hävetä tai nolostella. Omaa profiilia ei tarvitse salata kavereilta, vaan päinvastoin profiileita saatetaan selailla porukalla yhdessäkin. Vaikka itse suhtaudun vähän skeptisesti esimerkiksi kaverikuviin, joista monien julkaisemiseen on tuskin kysytty lupaa kaverilta, kaiken kaikkiaan suunta on ehdottomasti oikea. Netti on tätä päivää, joten miksipä ei nettideittailukin!


Edit. Tietoja päivitetty ajan tasalle 23.12.2015. 

Kuva täältä.