lauantai 8. lokakuuta 2016

Vinkkejä ensimmäisille treffeille: Q&A

Kun takana on sokkotreffit 38 eri netissä tavatun tuttavuuden kanssa, voisin ehkä hiljalleen väittää, että ensimmäiset treffit alkavat olla itselleni melko lailla tuttu konsepti. En hermoile tai stressaa ensitapaamista kovinkaan paljon, sillä kokemus on osoittanut, että peruskaava on yleensä varsin sama: kevyttä jutustelua ja tutustumista useimmiten ruuan tai juoman äärellä.

Monille muille sokkotreffien kulku ei kuitenkaan ole välttämättä aivan yhtä selvä. Niinpä päätin koota yhteen muutamia aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Treffikokemukset ovat tietysti henkilökohtaisia, ja joku muu voisi vastata aiheeseen toisinkin – ja toki toisenlaisista ikä- ja sukupuoliasetelmista käsin. Uskallan silti väittää, että näilläkään perusajatuksilla ei mene aivan metsään.

Vastaukset koskevat ennen kaikkea nettideittailua, mutta sopivat toki osittain myös muuhun deittailuun etenkin niissä tapauksissa, joissa toinen osapuoli ei ole vielä entuudestaan kovin tuttu.

Luvassa on melkoinen mammuttipostaus, mutta toivottavasti se valaisee ainakin jollekin hieman sitä, mistä ensimmäisissä treffeissä on kysymys.



Q: Milloin toista kannattaa pyytää treffeille?
A: Mahdollisimman pian sen jälkeen kun keskustelu on selvästi lähtenyt luistamaan ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta tutustumaan. Tämä riippuu paljon ihmisestä ja keskustelusta, mutta itse olen sopinut treffeistä usein noin 3–5 pidemmän viestin (etenkin OkCupidissa, Suomi24 Treffeissä ym.) tai parin illan aktiivisen / vajaan viikon verkkaisemman pikaviestittelyn (etenkin Tinderissä ym.) jälkeen. Perinteisemmillä deittisivustoilla treffeille voi periaatteessa pyytää jo vaikka ensimmäisessä viestissä, jos molemmat ovat kertoneet itsestään profiilissaan laajasti ja pyyntöä on pohjustettu pidemmällä, monipuolisella viestillä. Tällöin pyyntö vaatii kuitenkin jo jonkinlaista varmuutta siitä, että kyseessä on todellinen match: varmempaa on katsoa ensin, kiinnostuuko toinen ylipäätään vastaamaan.

Tinderissä en pyytäisi ketään ulos vielä ensimmäisessä viestissä vaan vasta sitten, kun viestejä on lähetetty useampi ja vaikuttaa siltä, että keskustelu todella sujuu. Liikaa ei kuitenkaan kannata odottaa: puolikin viikkoa alkaa olla pitkä aika, jos viestejä on vaihdettu päivittäin, ja harvemmallakin keskustelutahdilla pari viikkoa on omasta mielestäni ehdoton maksimi, jos juttu on kuitenkin jatkunut aktiivisesti koko ajan.


Q: Mikä on paras paikka ensimmäisille treffeille?
A: Tästä voi olla muutakin mieltä, mutta omien kokemusteni mukaan paras paikka ensimmäisille treffeille on viihtyisä pubi, mikäli molemmat juovat alkoholia. Kahvilakaan ei ole huono vaihtoehto, mutta siinä huono puoli on se, että toisin kuin pubissa, kahvilassa ei ole tapana tilata toisia. Jos juttu luistaa, pubissa ensitreffeillä voi vierähtää kolmekin tuntia – kahvilassa puolitoista tuntia on melko lailla maksimi, ja sen jälkeen on kehiteltävä sitten muuta tekemistä, jos haluaa treffien vielä jatkuvan.

Myös ravintola voi sopia treffipaikaksi, mutta ainakin itse olen kokenut, että oluen tai kahvien äärellä on hieman helpompi jutella ensimmäisen kerran. Ainakin nuorempien ihmisten keskuudessa on myös hyvä huomioida, että ensimmäisen treffipaikan ei ole syytä olla kovin kallis ja fiini, joten fine diningit siirtäisin suosiolla vasta siihen vaiheeseen, kun ollaan nähty ainakin kerran tai pari jo aiemmin.

Muita vaihtoehtoja ensimmäisille treffeille on lähteä kävelylle tai käydä yhdessä vaikkapa näyttelyssä, ulkoilmatapahtumassa tai muussa aktiviteetissa, jossa keskusteleminen on mahdollista. Treffiaktiviteettia miettiessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että ensimmäisten treffien tarkoituksena on ennen kaikkea tutustua toiseen ihmiseen, joten vaikka esimerkiksi urheilulliset aktiviteetit sopisivat molempien persoonaan, kannattaa miettiä, pystyykö esimerkiksi keilailun tai seinäkiipeilyn lomassa todella juttelemaan toiselle sujuvasti ja keskeytyksettä. Samasta syystä erityisen huono idea ensimmäisille treffeille on mennä elokuviin: vaikka leffa olisi hyvä, sen aikana on paha tutustua toiseen kovinkaan paljon enempää, elleivät leffaa todella edellä esimerkiksi kahvit.

Vielä yksi huomio: ensimmäiset treffit on pääsääntöisesti syytä sopia julkiselle paikalle ihan jo turvallisuussyistä. Vaikka en itse ole koskaan törmännyt deittikumppaneihin, jotka eivät olisi sitä, mitä väittävät, kyse on periaatteesta, josta kannattaa pitää kiinni. Mikään ei tietenkään estä jatkamasta iltaa vaikka suoraan toisen luokse, jos kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta ennen kuin toista tuntee, ei välttämättä ensimmäisenä kannata hypätä auton kyytiin tai kolkutella kotiovella, ellei keskustelu ole jatkunut poikkeuksellisen pitkään ja luottamus ehtinyt syntyä jo aiemmin – eikä ehkä siltikään. Fiksu treffikumppani ymmärtää tämän myös itse.



Q: Pitääkö miehen tarjota?
A: Tämä kysymys jakaa varmasti mielipiteitä, ja kyse on myös kulttuurisista eroista: vaikkapa Yhdysvalloissa vastaus olisi "kyllä" huomattavasti todennäköisemmin kuin Suomessa. Oma kantani on, että miehellä ei ole minkäänlaista velvoitetta tarjota, mutta etenkin ensimmäisillä treffeillä se on mukava pieni ele, joka osoittaa, että kyse ei ole vain kahden kaveruksen kahvitteluhetkestä. Tässä puhun siis lähinnä yhdestä kahvista tai juomasta: jos ilta jatkuu pitempään ja mies on vaikkapa maksanut ensimmäisen oluen, on ihan kohtuullista, että nainen hakee seuraavat. Yhtä lailla kohtuullista on, että molemmat maksavat lähtökohtaisesti kaiken omasta pussistaan.

Oma oletukseni on se, että molemmat maksavat erikseen, joten jos joku haluaa tarjota, se vaatii toiselta pientä oma-aloitteisuutta. Käytännössä tarjoaminen onnistuu helpoimmin silloin, kun mies tilaa ensin itse oman kahvinsa tai juomansa ja voi maksamisen yhteydessä kysyä naiselta, mitä tämä haluaa. Jos nainen maksaa ensin, kysymys siitä, tulevatko tilaukset yhteen vai erikseen, esitetään hänelle, ja tässä tilanteessa vastaan ainakin itse hyvin nopeasti, että erikseen.

Se, että toinen ei tarjoudu maksamaan puolestani, ei ole koskaan miinus itsessään. Itse asiassa lupaavimmat deittailusuhteeni ovat muistini mukaan alkaneet yleensä tilanteista, joissa molemmat ovat maksaneen osansa. Itse saattaisin miehenä ajatella asiaa jopa pienenä testinä: jos nainen loukkaantuisi siitä, että mies ei tarjoa vain sen vuoksi että sattuu olemaan mies, en välttämättä pitäisi juttua kovin potentiaalisena. Tasa-arvo  on ihan jees myös tässä asiassa.

Yhden poikkeuksen maksamiseen mainitsen: jos toinen kutsuu toisen jo alkuvaiheessa johonkin aivan tiettyyn, selvästi fiinimpään paikkaan, velvollisuus maksamisesta lankeaa hänelle. Jos molemmat juttelevat yhdessä, että olisipa kiva testata kaupungin uusi meksikolainen, tilit menevät tasan – jos toinen ehdottaa suoraan treffejä tulevana lauantaina ravintola tässä-ja-tässä, maksuvelvollisuus syntyy sitä suuremmin, mitä kalliimmasta paikasta on kyse. Kun eräs treffikumppanini taannoin pyysi minua toisilla treffeillä pieneen, tunnelmalliseen ja varsin kalliiseen fine dining -paikkaan, oletin alusta saakka, että hän tarjoaa – muussa tapauksessa olisin todennäköisesti joutunut kieltäytymään koko treffeistä, opiskelija kuin olin. Tässä tapauksessa väärinkäsityksiltä vältytään tietysti parhaiten käymällä keskustelu jo etukäteen.



Q: Mitä laitan päälleni?
A: Päälle kannattaa laittaa siistit, mukavat vaatteet, joita käyttäisi mielellään muutenkin. Pynttäytyä ei tarvitse: tavallisilla treffeillä naiselta ei vaadita mekkoa, korkoja ja juhlameikkiä, ja miehellä puku ja kravatti ovat ehdottomasti liikaa, elleivät ne ole muutenkin arkiasu työn vuoksi. Toisaalta on hyvä arvostaa toista sen verran, ettei myöskään heitä päälleen kuluneimpia kollareitaan sai säntää treffeille suoraan juoksulenkiltä. Hupparit ovat omissa silmissäni aina pieni miinus, vaikka toisten tyyliin ne ehkä kuuluvatkin. Tärkeää on toki huomioida myös tilanne: jos treffit on sovittu urheilupuistoon, pukeutuminen on luonnollisesti eri kuin cocktail-baarissa tavattaessa.


Q: Pitääkö toiselle viedä tuomisia?
A: Tv:ssä näkee ehkä joskus, että mies tuo naiselle treffeille kukkia tai suklaata. En tiedä, miettiikö joku tätä vakavissaan, mutta selvennyksenä sanottakoon: toiselle ei pidä eikä kannatakaan vielä treffeille mitään ylimääräistä. Ensimmäisellä kohtaamisella se tuntuisi ainakin itsestäni vähän kiusalliselta yliyrittämiseltä, niin paljon kuin kukista ja suklaasta pidänkin.


Q: Kuinka tervehtiä toista?
A: Kättely ja oman nimen kertominen on ensimmäisillä treffeillä varmin tapa, jonka kanssa ei juuri voi mennä metsään. Jos ennalta on juteltu jo pidempään tai yhteys tuntuu jostakin syystä erityisen vahvalta, myös halaus saattaa tulla tietyissä tapauksissa kyseeseen, mutta täysin vieraan ihmisen kanssa se saattaa olla vähän liikaa.

Ekojen treffien päätteeksi halaus on sen sijaan hyvinkin toimiva ele, etenkin jos haluaa tavata vielä toisenkin kerran. Se, että lähdetään vain eri suuntiin tai, mikä vielä pahempaa, kätellään uudestaan, on melko selvä sanaton viesti siitä, että toisia treffejä ei tule.

Suudelmaa kannattaa harkita vain siinä tapauksessa, että molemmat ovat viihtyneet silminnähden poikkeuksellisen hyvin toistensa seurassa. Omalla kohdallani ensimmäiset kohtaamiset ihanan Brittimiehen ja tähän saakka ainoan nettitreffipoikaystäväni Opettajan kanssa päättyivät suudelmaan, ja se tuntui hurjan oikealta. On kuitenkin niitäkin kertoja, kun minulle melko lailla merkityksetön herra on aivan tavallisten ensitreffien päätteeksi yhtäkkiä päätellyt, että kielikontakti sopisi tilanteeseen. Voin kertoa: kiusallista molemmille.

Jos tuntuu, että jotakin romanttista hommassa voisi olla, mutta ei ole vielä niin varma toisen tunteista, mies voi halauksen yhteydessä suikata suukon ohimolle tai päälaelle. Silloin ele ei mene liian henkilökohtaiseksi, mutta osoittaa kuitenkin, että kiinnostusta on.


Q: Mistä voisimme keskustella?
A: Ensimmäisten treffien keskustelunaiheista ei kannata stressata etukäteen liikaa: keskustelua ei kannata suunnitella vaan mennä vain sen mukaan, mihin se luonnollisesti ajautuu. Hyviä ja turvallisia aiheita ja keskustelunavauksia ovat esimerkiksi oma opiskelu- ja työtausta, kotiseutu, perhe, harrastukset, matkustaminen, ruuanlaitto ja lemmikit. Jos yhteistä tuntuu olevan enemmänkin, keskustelu voi hyvin ajautua omien mielenkiinnon kohteiden mukaan esimerkiksi elokuviin, kirjallisuuteen, peleihin, urheiluun, asumiseen tai jopa politiikkaan ja ihmissuhteisiin.

Tärkeää on kuunnella toista ja lähteä mukaan keskustelunavauksiin, joita toinen antaa. Treffit eivät ole yhtä kuin työhaastattelu: kysymyksellä pääsee toki keskustelun alkuun, mutta jos treffit alkavat muistuttaa lähinnä suullista tenttiä, jatkomahdollisuudet ovat lähellä nollaa. Kun toinen kertoo itsestään jotain, keskity siihen, mitä hän sanoo ja tartu aiheeseen: pahinta on keskustelu, jossa toinen yrittää kertoa itsestään ja elämästään jotakin keskeistä ja mielenkiintoista, ja toinen toteaa aina vain "okei" ja siirtyy seuraavaan aiheeseen. Muista myös, että olet tullut tapaamaan toista, et hoitamaan omia asioitasi: puhelin pois ja katse treffikumppaniin.



Q: Mitä puheenaiheita pitää vältellä?
A: Jos todellinen sielunkumppani löytyy, kaikesta pitäisi tietysti pystyä puhumaan, mutta on aiheita, joita ei välttämättä kannata lyödä pöytään heti ensimmäisillä treffeillä. Omaa suhde- ja deittihistoriaa voi sivuta hieman, mutta eksistä en lähtisi keskustelemaan missään muodossa, hyvässä enkä pahassa. Myös muut negatiiviset, selkeästi henkilökohtaiset kokemukset kannattaa pitää pois ensimmäisistä keskusteluista: vaikeaa lapsuuttaan ei kannata purkaa ennen kuin toinen on ehtinyt tutustua edes omaan aikuisuuteen.

Sairaudet ja terveydentila ovat niin ikään herkkä aihe, jota ei kannata lähteä retostelemaan ja jolla ei varsinkaan kannata vitsailla. Jos omassa terveydentilassa on jotakin erityistä, jonka haluaa avoimesti kertoa, se on tietysti ok, mutta kovin yksityiskohtaisiin kuvauksiin ei heti kättelyssä kannata lähteä – eikä myöskään udella toiselta henkilökohtaista sairaushistoriaa.

Myös raha on aihe, johon en sukeltaisi kovin syvälle ensimmäisillä enkä vielä toisillakaan treffeillä: palkkataso tai käsilaukun arvo eivät olet aiheita, jotka sopisivat keskusteluun, ellei halua antaa itsestään poikkeuksellisen pinnallista kuvaa. Pätee myös negatiivisesti: jos toinen valitsee ruokalajinsa sen perusteella, missä on paras hinta-määräsuhde ja kommentoi jatkuvasti, kuinka kallista kaikki on, se on ainakin itselleni melkoinen turn-off.

Politiikka ja uskonto ovat aiheita, jotka ovat mielestäni sen verran olennaisia, että niistä voi hyvin keskustella jo alkuvaiheessa, jos juttu tuntuu sujuvan muuten, mutta tietynlainen hienovaraisuus on hyvä pitää mielessä. Ennen kuin tietää toisen uskonnollista tai poliittista taustaa ja ajatusmaailmaa, ei kannata naureskella kokoomusnuorille, vihervassareille tai lestadiolaisille – enkä toki sano, että pilkkaaminen kannattaisi myöhemminkään. Ylipäätään negatiiviset kommentit muista ihmisistä, kohdistuivatpa ne sitten ulkonäköön, ajatusmaailmaan tai tekoihin, on parempi pitää itsellään. Pätee elämään myös yleensä.

Ehkä ilmeinen mutta silti mainitsemisen arvoinen tabu ensimmäisillä treffeillä on myös seksi. Itse jättäisin treffit hyvin todennäköisesti viimeisiksi, jos toinen alkaisi äkkiä udella mieltymyksiäni, kokemuksiani ja toiveitani tai kertoa omistaan, vaikka sitten kuinka asiallisessa sävyssä tahansa. Tästä aiheesta useimmilla ei ole tapana puhua ihmisille, joita ei tunne hyvin, ja tähän joukkoon lukeutuu ehdottomasti myös ensimmäisten treffien deittikumppani.



Q: Mikä on sopiva aika ottaa yhteyttä treffien jälkeen?
A: Milloin vain, jos treffit ovat olleet onnistuneet. "Kolmen päivän sääntö" (ts. toiseen tulisi ottaa yhteyttä vasta kolme päivää ensimmäisten treffien jälkeen) ja muut vastaavat viritykset ovat täyttä huuhaata. Silloin kun treffit ovat onnistuneet, toiselle on sallittua ja suotavaakin laittaa viestiä vaikka jo samana iltana tai viimeistään seuraavana: onnistuneimmilla treffeilläni seuraavat tapaamiset on usein sovittu jo hyvinkin pian, ja jos treffeistä ehtii kulua puolikin viikkoa ilman että kumpikaan sanoo toiselleen mitään, tulkitsen sen yleensä merkiksi siitä, ettei kiinnostus sittenkään ole kovin suurta puolin tai toisin. Jos siis tekee mieli ottaa yhteyttä toiseen – ota!


Onnea siis matkaan ja hauskoja treffejä! Jäikö mieleen vielä muita kysymyksiä tai oletko eri mieltä vastauksista? Kerro se kommenteissa!


CC-kuva täältä, täältä, täältätäältä ja täältä

5 kommenttia:

  1. Itse tindertreffeillä ollessani halasin lähes kaikkia ensi tapaamisella. Vain muutama saapui paikalle käsi ojossa, jolloin itse koin, että mies haluaa pitää välimatkaa. Ja kaiketi itsekin täysin vastenmielisen näköisen tyypin kohdatessani kättelisin, mutta pääasiassa halaisin. Siinä pääsee vähän haistamaan toista ja avattua hieman koskettelumahdollisuutta, mikäli sellaiseen tulee tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, halaus ei varmasti ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Itselläni monet varsinkin onnistuneetkin treffit ovat alkaneet ihan vain kättelyllä, mutta paljon on varmasti kiinni myös ihmisistä ja siitä, kuinka paljon on ehditty tutustua ennen treffejä.

      Poista
  2. Ihan superhyvä postaus! Tässä oli kaikki vastaukset, jotka haluaisin ihmisille treffeistä kertoa. Myös niille, jotka saattaisivat seuraavaa kertaa varten tarvita vähän vinkkiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, hauska kuulla! Jep, itsekin toivoisin että myös kanssatreffailijoille perusajatukset olisivat suurin piirtein perillä. :D

      Poista
  3. "Itse saattaisin miehenä ajatella asiaa jopa pienenä testinä: jos nainen loukkaantuisi siitä, että mies ei tarjoa vain sen vuoksi että sattuu olemaan mies, en välttämättä pitäisi juttua kovin potentiaalisena."

    Oot asian ytimessä :) #Tomppa

    VastaaPoista