Toisinaan kuulee ihmettelyjä siitä, miksi viesteihin ei vastata. Syitä on tietysti lukemattomia, mutta tässäpä taas yksi:
Mies: Hmm...:-)
Minä: Hmm vain - en oikein tiedä, mitä tuollaiseen pitäisi vastata. Joka
tapauksessa sanottakoon, että X on itselleni turhan kaukana,
juttuseuraa etsin ihan vain Y:n seudulta. Kaikkea hyvää kuitenkin
sulle, ja onnea etsintöihin! :)
Mies: Vittuako sit vastasit
*blokkaa minut käyttäjistä*
En
voi kuin ihmetellä. Toisena osapuolena olisin ylipäätään tyytyväinen,
että joku vaivautuu vastaamaan yhtään mitään niin täydellisen
mitäänsanomattomaan aloitukseen kuin "Hmm" – mitään muuta hän ei
tosiaankaan vaivautunut minulle kirjoittamaan. Ehkäpä typerästä
aloituksesta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin: ruudun toisella
puolella ei tosiaan tainnut olla ihan fiksuimmasta tai mukavimmasta
päästä oleva kaveri. Että piti vielä blokatakin minut – minähän varmasti
olinkin se, joka pommittaa toista tyhjänpäiväisillä viesteillä ja
töykeällä kielenkäytöllä. Tässä se taas näkyy: typerä kostonhalu, tahto
sanoa viimeinen sana ihan vain periaatteen vuoksi, ihan vain siksi,
ettei kestä tulla torjutuksi, vaikka sitten kuinka kohteliaasti ja
ystävällisesti tahansa.
Mitä
enemmän yksisanaisia "Moikka"- tai ";)"-aloitteita saan, sitä
vakuuttuneempi olen siitä, etteivät niiden lähettäjät ole erityisen
potentiaalista seuralaisainesta. Olen kärsivällisesti naputellut
vastauksia tyypeille, joiden profiili ammottaa tyhjyyttään, jotka asuvat
aivan väärällä puolella Suomea ja jotka kuvittelevat, että
sarjatykityksellä jokaiselle naiselle lähetetty "moi mitä kuuluu"
riittää käynnistämään erinomaisen keskustelun. Hiljalleen olen alkanut
pohtia, kannattaako tämä. Miksi minä käytän aikaani kohteliaisiin
vastauksiin niille, jotka eivät selvästi ole vilkaisseetkaan profiiliani
tai panostaneet aloitukseensa pienintäkään ajatusta? Miksi edes yritän
olla mukava ihmisille, jotka eivät tunne minkäänlaista empatiaa ja
suhtautuvat naisiin kuin esineisiin?
En
oikein tiedä. Olen jo kauan sitten oppinut, että tyhjänpäiväiset
aloitteet eivät koskaan johda mihinkään. Ehkä silti ajattelen, että hyvä
levittää hyvää, mutta toisinaan välinpitämättömyys saattaisi olla
parempi ratkaisu. Kovin vakavissani en törkeyksiä ota enkä pahoita
niistä mieltäni sen pitemmäksi aikaa, mutta tuskinpa kukaan
tökeryyksistä varsinaisesti ilahtuukaan.
Itse
satun onneksi tietämään, että nettipalstoilla pyörii varsin kunnollisia
ja mukaviakin miehiä. Jos töykeämpiä tapauksia sattuu kuitenkin
useampia aloittelevan nettideittaajan tielle, enpä ihmettele, että into
vastaamiseen hiipuu melkoisen vikkelästi. Monella taktiikkana varmasti
onkin vastata vain aidosti mielenkiintoisen ja mukavan oloisille
tyypeille, enkä voi heitä siitä juurikaan syyttää.
Olen
melkoisen varma, että juuri tällaisten hmm-miesten mukaan mahtuu myös
niitä, jotka itkevät sitten Suomi24:n
Nettideittailu-keskustelupalstalla, mikä siinä oikein on, kun naiset
eivät vastaa. Jo on kumma, kun silmäniskuhymiö tai "moi oot söpö" ei
herätä valtaisaa vastakaikua! Jotkut ovat jopa kirjoittaneet pitkän
viestin, jossa kirjoittavat itsestään ja kyselevät toisesta osapuolesta
ja tämän harrastuksista ja toiveista – ja jonka lähettävät sitten
samanlaisena ihan jokaiselle, nyt kun kerran on viesti kirjoitettu.
Tuntuu typerältä vastata, että harrastukset löytyvät kyllä profiilista,
samoin miestoiveet ja tulevaisuuden tavoitteet, niin että jospa
vilkaisisit nyt ihan vain sitä ennen kuin lähetät saman viestin taas
kymmenelle muulle naiselle.
Töykeys
ja välinpitämättömyys on karhunpalvelus jokaiselle nettideittaajalle.
Mitä enemmän kuraa tulee niskaan, sitä haluttomampi kukaan on vastaamaan
ja sitä turhemmalta aloitteenkin tekeminen tuntuu, kun kukaan ei
"kuitenkaan" vastaa. Panostamisen määrä pienenee, ei-vastauksien määrä
kasvaa ja jossain välissä niihin tuleekin sitten sanottua ikävästi
takaisin, vaikka syytä ei oikeastaan olisi. Noidankehä on valmis.
Tällöin
nekin, jotka lähettävät pelkän moikka-viestin ihan hyvällä
tarkoituksella ja pelkkänä keskustelunherättäjänä, jäävät auttamatta
alakynteen.
Senpä
vuoksi: jos olet tosissasi, kirjoita ensimmäiseen viestiin enemmän kuin
sana tai kaksi. Sano jotain itsestäsi, kysy muutakin kuin kuulumisia.
Tadaa: jo näin yksinkertaisilla keinoilla erotut eduksesi monesta
muusta!
PS. Jottei ihan synkistelyksi menisi, sanottakoon silti, etteivät kaikki kohtaamiset suinkaan näin negatiivisia ole. Useimmat eivät. Tänään sain yhtä lailla myös seuraavanlaisen vastauksen: "ihanasti vastattu :) kiitos. –– kaikkea hyvää sulle
myös. oispa ihmiset jatkossakin noin kivoja." Ehkäpä vastaaminen ei silti aivan turhaa touhua ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti