Moikka-miehet, kiitos ei

Toisinaan kuulee ihmettelyjä siitä, miksi viesteihin ei vastata. Syitä on tietysti lukemattomia, mutta tässäpä taas yksi:

Mies: Hmm...:-)

Minä: Hmm vain - en oikein tiedä, mitä tuollaiseen pitäisi vastata. Joka tapauksessa sanottakoon, että X on itselleni turhan kaukana, juttuseuraa etsin ihan vain Y:n seudulta. Kaikkea hyvää kuitenkin sulle, ja onnea etsintöihin! :)

Mies: Vittuako sit vastasit 

*blokkaa minut käyttäjistä*

En voi kuin ihmetellä. Toisena osapuolena olisin ylipäätään tyytyväinen, että joku vaivautuu vastaamaan yhtään mitään niin täydellisen mitäänsanomattomaan aloitukseen kuin "Hmm" – mitään muuta hän ei tosiaankaan vaivautunut minulle kirjoittamaan. Ehkäpä typerästä aloituksesta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin: ruudun toisella puolella ei tosiaan tainnut olla ihan fiksuimmasta tai mukavimmasta päästä oleva kaveri. Että piti vielä blokatakin minut – minähän varmasti olinkin se, joka pommittaa toista tyhjänpäiväisillä viesteillä ja töykeällä kielenkäytöllä. Tässä se taas näkyy: typerä kostonhalu, tahto sanoa viimeinen sana ihan vain periaatteen vuoksi, ihan vain siksi, ettei kestä tulla torjutuksi, vaikka sitten kuinka kohteliaasti ja ystävällisesti tahansa.

Mitä enemmän yksisanaisia "Moikka"- tai ";)"-aloitteita saan, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etteivät niiden lähettäjät ole erityisen potentiaalista seuralaisainesta. Olen kärsivällisesti naputellut vastauksia tyypeille, joiden profiili ammottaa tyhjyyttään, jotka asuvat aivan väärällä puolella Suomea ja jotka kuvittelevat, että sarjatykityksellä jokaiselle naiselle lähetetty "moi mitä kuuluu" riittää käynnistämään erinomaisen keskustelun. Hiljalleen olen alkanut pohtia, kannattaako tämä. Miksi minä käytän aikaani kohteliaisiin vastauksiin niille, jotka eivät selvästi ole vilkaisseetkaan profiiliani tai panostaneet aloitukseensa pienintäkään ajatusta? Miksi edes yritän olla mukava ihmisille, jotka eivät tunne minkäänlaista empatiaa ja suhtautuvat naisiin kuin esineisiin?

En oikein tiedä. Olen jo kauan sitten oppinut, että tyhjänpäiväiset aloitteet eivät koskaan johda mihinkään. Ehkä silti ajattelen, että hyvä levittää hyvää, mutta toisinaan välinpitämättömyys saattaisi olla parempi ratkaisu. Kovin vakavissani en törkeyksiä ota enkä pahoita niistä mieltäni sen pitemmäksi aikaa, mutta tuskinpa kukaan tökeryyksistä varsinaisesti ilahtuukaan. 

Itse satun onneksi tietämään, että nettipalstoilla pyörii varsin kunnollisia ja mukaviakin miehiä. Jos töykeämpiä tapauksia sattuu kuitenkin useampia aloittelevan nettideittaajan tielle, enpä ihmettele, että into vastaamiseen hiipuu melkoisen vikkelästi. Monella taktiikkana varmasti onkin vastata vain aidosti mielenkiintoisen ja mukavan oloisille tyypeille, enkä voi heitä siitä juurikaan syyttää. 

Olen melkoisen varma, että juuri tällaisten hmm-miesten mukaan mahtuu myös niitä, jotka itkevät sitten Suomi24:n Nettideittailu-keskustelupalstalla, mikä siinä oikein on, kun naiset eivät vastaa. Jo on kumma, kun silmäniskuhymiö tai "moi oot söpö" ei herätä valtaisaa vastakaikua! Jotkut ovat jopa kirjoittaneet pitkän viestin, jossa kirjoittavat itsestään ja kyselevät toisesta osapuolesta ja tämän harrastuksista ja toiveista – ja jonka lähettävät sitten samanlaisena ihan jokaiselle, nyt kun kerran on viesti kirjoitettu. Tuntuu typerältä vastata, että harrastukset löytyvät kyllä profiilista, samoin miestoiveet ja tulevaisuuden tavoitteet, niin että jospa vilkaisisit nyt ihan vain sitä ennen kuin lähetät saman viestin taas kymmenelle muulle naiselle.

Töykeys ja välinpitämättömyys on karhunpalvelus jokaiselle nettideittaajalle. Mitä enemmän kuraa tulee niskaan, sitä haluttomampi kukaan on vastaamaan ja sitä turhemmalta aloitteenkin tekeminen tuntuu, kun kukaan ei "kuitenkaan" vastaa. Panostamisen määrä pienenee, ei-vastauksien määrä kasvaa ja jossain välissä niihin tuleekin sitten sanottua ikävästi takaisin, vaikka syytä ei oikeastaan olisi. Noidankehä on valmis.

Tällöin nekin, jotka lähettävät pelkän moikka-viestin ihan hyvällä tarkoituksella ja pelkkänä keskustelunherättäjänä, jäävät auttamatta alakynteen.

Senpä vuoksi: jos olet tosissasi, kirjoita ensimmäiseen viestiin enemmän kuin sana tai kaksi. Sano jotain itsestäsi, kysy muutakin kuin kuulumisia. Tadaa: jo näin yksinkertaisilla keinoilla erotut eduksesi monesta muusta!

PS. Jottei ihan synkistelyksi menisi, sanottakoon silti, etteivät kaikki kohtaamiset suinkaan näin negatiivisia ole. Useimmat eivät. Tänään sain yhtä lailla myös seuraavanlaisen vastauksen: "ihanasti vastattu :) kiitos. ––  kaikkea hyvää sulle myös. oispa ihmiset jatkossakin noin kivoja." Ehkäpä vastaaminen ei silti aivan turhaa touhua ole!