Kas näin, niin lähti tämäkin viikko
käyntiin treffeillä! Tällä kertaa seuralaisena oli tanssia harrastava
it-alan mies, jolla oli varsin monipuolinen uratausta ja kunnianhimoiset
tavoitteet niin harrastusten kuin elämän suhteen. Mies teki minuun
poikkeuksellisen hyvän vaikutuksen avoimella ja pitkällä
aloitusviestillä, jossa kertoi rehellisesti itsestään ja ehdottipa heti
ensimmäisen viestin päätteeksi jo treffejäkin. Kun profiili oli kaikin
puolin kunnossa ja kuvakin ihan edustavaa sorttia, minä päätin: mikä
jottei. Totuushan on, että profiililla ja viesteillä haluan lähinnä
kartoittaa, että peruslähtökohdat ovat kunnossa ja vastapuoli vaikuttaa
kiinnostavalta. Jos näin on, voin suostua treffeille käytännössä siltä
seisomalta. Mitäpä sitä turhaan jahkailemaan, ei se siitä kummemmaksi
muutu.
Jo
eilisiltana mies soitti ja varmisti tämänpäiväisen tapaamispaikkamme.
Olipa muuten ensimmäinen tyyppi, jonka kanssa juttelin puhelimessa ennen
ensimmäistä tapaamistamme! Vielä puhelunkin perusteella tapaus vaikutti
varsin lupaavalta ja itse asiassa odotin tämänpäiväistä tapaamista
hieman innokkaammin kuin treffejä keskimäärin.
Vastassa
oli sama ihminen, jonka olin netissäkin tavannut. Jatkoimme
niitä näitä rupatellen ravintolaan, ja juttu tuntui sujuvan ihan hyvin.
Syödessämme pienet asiat alkoivat kuitenkin hiljalleen häiritä minua.
Kumppani tuijotti ruokalistaa keskittyneesti ja tiedusteli
tarjoilijalta, ovatko kaikki tarjouksessa olevat annokset "saman
kokoiset". Muisti vielä muistuttaa, että toivottavasti ateria on
riittävän iso, kun siitä kerran maksetaan. Kun tarjoilija suositteli
meille ruuan kanssa tiettyä siideriä, mies tiedusteli erikseen, mitä se
maksaa ja mikä on lasin koko. Päätti sitten ottaa ihan vain jäävettä,
seurasin nöyrästi esimerkkiä.
Jälkiruokalistoja
tuodessa herra paheksui kovasti hintoja, vaikka ihan normaalia tasoa ne
minun silmissäni näyttivät edustavan. Toivoi, että jäätelöön varmasti
saa runsaasti kastiketta kun siitä nyt tuolla tavoin erikseen joutuu
maksamaan ja korosti vielä tarjoilijalle, että haluaa sitten kunnon
palloja, ei mitään tämän kaupungin minikauhalla tehtyjä. Minä ja
tarjoilija naureskelimme kiusaantuneena. Ennen kuin tuli laskun aika,
mies luikahti nopeasti vessaan ja huikkasi minua pyytämään laskun
hänellekin. Selvä juttu, mutta olisin minä oman osuuteni voinut maksaa
ihan muutenkin...
En
tiedä. Juttelu sujui kyllä aivan mukavasti, mutta ravintolakäytös jäi
hieman hämmentämään. Mies käy kuitenkin päivätöissä eikä vaikuttanut
mitenkään erityisen vähävaraiselta, joten tuntui hassulta, että meistä
kahdesta minä, opintotuella ja säästöillä elävä opiskelija, tunsin
itseni tuhlaavaiseksi, kun en miettinyt siiderin kokoa tai
jäätelöpallojen tarkkaa määrää.
Säästäväisyys
on hyve, mutta jotain rajaa. Jos jo ensimmäisillä treffeillä toinen
osoittaa säästävänsä sieltä mistä ikinä voi, uskallan epäillä, ettei
yhteinen elämä olisi erityisen auvoisaa. Osaan käyttää rahojani fiksusti
ja jättää jotain pahankin päivän varalle, mutta tarvittaessa myös elää
ja nauttia, kun tilanne sen sallii. En halua miestä, joka arvottaa
ravintola-annokset hinta-/määräsuhteen perusteella, en vain halua.
Noin
muuten ilta sujui kyllä ihan mukavasti, ja vielä erotessamme harkitsin
hetken, voisimmeko tosiaan tavata vielä uudelleen. Kysymys jäi auki,
puhelinnumerot oli vaihdettu jo etukäteen. Kotiin tullessani huomasin
saaneeni uuden Facebook-kaveripyynnön, ja silloin oli pakko lyödä jarrut
pohjaan.
Pikkuvinkki:
vielä ensimmäisten treffien jälkeen ei ole mitään syytä pyytää toista
Facebook-kaveriksi, ellet ole aivan varma, että kummallakin osapuolella
on ehdoton halu tavata uudelleen ja tutustua tosissaan paremmin. Muuten
saatat vaikuttaa hieman yli-innokkaalta – ja vaikka olisit hyväkin
tyyppi, toinen ei välttämättä ole halukas jakamaan koko elämääsi ja
kaveripiiriäsi nähtäväksesi vielä tässä vaiheessa. Ensimmäiset treffit
eivät usein kerro vielä paljoakaan, ja jos heti seuraavalla tapaamisella
tullaan siihen tulokseen, ettei jutussa sittenkään ole potentiaalia, on
molemmille ainoastaan kiusallista jäädä roikkumaan toisen FB-ystäviin.
Näin sen ainakin itse koen.
Illalla
kerroin ystävällisesti treffikumppanilleni, että tällä kertaa jutusta
ei kuitenkaan taida tulla sen suurempaa. Meitä molempia odottaa varmasti
vielä jossain joku sopivampikin ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti