Välitilassa

Miesrintamalta ei mitään uutta. 

Vakitapauksen suhteen huomasin pari päivää sitten kummallisen jutun. Emme olleet nähneet perjantain jälkeen, siis viiteen päivään. Se tuntui yllättävän pitkältä ajalta. Kun sitten taas tapasimme, juttua olisi tullut vaikka kuinka, koko viikon edestä. Olen jollain hassulla tavalla alkanut tottua Vakitapauksen läsnäoloon - ruvennut luottamaan siihen, että on ihminen, jolle voin säännöllisesti päivittää arjen pieniä kuulumisia. Tarvitsen häntä, ihan vain ystävänä ja juttukaverinakin. 

Tajusin myös, että jos jompikumpi meistä alkaa mihinkään vakavampaan, päivärytmini muuttuvat aika paljonkin. Niin käy oikeastaan joka tapauksessa, sillä Vakitapaus muuttaa pois talosta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka olen koko ajan tiedostanut, ettei tämä voi jatkua näin ikuisuuksiin, ajatus siitä, ettei Vakitapaus enää jonain päivänä olekaan vakitapaus, on yllättävän kurja.

Olen viime aikoina alkanut nähdä unia Vakitapauksesta muiden tyttöjen kanssa. Tiedän kyllä, että hänellä on muitakin kuvioita, ihan kuten itsellänikin. Pääasiassa kuvittelen olevani asian kanssa ihan sinut, mutta unet kertovat kyllä muusta - jossain sisimmässäni asia taitaa kuitenkin vaivata minua. Olen mustasukkainen, vaikkei minulla oikeastaan olisi syytä eikä oikeutta olla. Viimeksi viikko sitten Vakitapaus oli avautunut kaverilleni eräästä tutusta tytöstä, jonka seuraan oli kuulemma joku yö päätynyt. Tänään juttelin kyseisen kaverin kanssa parkkipaikalla pitkään miehistä ja elämästä, ja kuinka ollakaan, Vakitapaus sattui kävelemään juuri samaan aikaan ohi. Moikkaus oli varsin jäätävä. Vakitapaus aavisti takuulla, että tieto tytöstä oli kulkenut eteenpäin minullekin.

En tiedä. Kaikki pyörii paikallaan. 

Eilen vietin iltaa jälleen juhlatunnelmissa. Eräs puolituttu herra piti varsin ansiokkaasti seuraa, hauskuutti, tarjosi shotteja jotka jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä voinut jättää väliinkin. Ei kuitenkaan mitään kaveruutta kummempaa, ainakaan omalta osaltani: tyyppi on pari vuotta itseäni nuorempi ja kaiken lisäksi eksäni kaveri. Mukavaa seuraa, joka tapauksessa.

Samalla tutustuin toiseenkiin tyyppiin, jonka kanssa juttelu sujui vähintäänkin mukavasti. Illan kuluessa pyörimme jatkuvasti yhdessä, tanssimme, juttelimme, nauroimme. Kiinnostavan oloinen tapaus, ihan hyvännäköinenkin. Vastoin parempaa tietoa olisin ehkä väittänyt, että hän yritti aivan selvästi iskeä minua. 

Paremman tiedon sain puolivälissä iltaa: herra on kuulemma kihloissa, vaikka sormusta ei sormessa näkynytkään. Sepä siitä sitten. 

Loppuillasta shotit alkoivat tuntua siinä määrin, että minusta ei joka tapauksessa olisi ollut yöseuraksi yhtään kellekään. Kaverini piti huolta, istui vieressä, huolehti että pääsen turvassa kotiin. Kihlattukin oli kuulemma yrittänyt jatkuvasti tulla avukseni, mutta kaverini oli häätänyt hänet pois. Ehkä parempi niin.

Ihme haahuilua.

CC-kuvat täältä ja täältä.