Liiankin liki

Pikapäivitys elävästä elämästä: ote tämäniltaisesta viestittelystäni Vakitapauksen kanssa.

Minä: (Vihjaan, että voisin tulla katsomaan erästä Sarjaa, jota olemme seuranneet yhdessä)

Vakitapaus: "Sori, mutta alakerran naapuri ehti ensin :D"

Minä: "Kylläpä näitä naapureita riittää!"

Vakitapaus: "Alkaa tulla jo ahdasta! Lupaan olla katsomatta Sarjaa :)"

Minä: "Parempi onkin! ;)"

Nyt ihan oikeasti, onkohan tämä enää normaalia? Vakitapaushan on siis oma alakerran naapurini. Olen pitkään tiennyt, että hän on nähnyt välillä toistakin tyttöä, mutta että tämä tyttökin on Vakitapauksen ja siis myös minun alakerran naapuri...? Ei huhhuh. En ole ihan varma, pitäisikö minun nyt oikeasti nauraa vai itkeä tälle kuviolle, lopettaa koko homma vai jatkaa vain ihan niin kuin ennenkin.

 

Ja tosiaan, vastikään kuvioissa vilahtaneet Sijoittaja ja Humanistikaveri ovat siis Vakitapauksen hyviä kavereita. Kolmikko viettää paljon aikaa ihan vain kolmestaan. Olen joskus miettinyt, puhuvatkohan he koskaan minusta. Toivottavasti eivät. En halua edes miettiä, kuinka sekin keskustelu menisi.

 

Tällaisina iltoina muistan, miksi voisi olla ihan hyvä löytää mies netistä, täysin näiden piirien ulkopuolelta.




PS. Kaksi minuuttia tämän julkaisemisen jälkeen saan uuden viestin:

Vakitapaus: "Vaihto!" 

Niin että taidankin tästä vielä lähteä katsomaan Sarjaa. Tämä on ihan uskomatonta. Ja silti menen. "Sohva olis valmiiksi lämmin", Vakitapaus ilmoitti. Toimiiko mikään normaali ihmissuhde muka näin?