Perjantaina kävin pienimuotoisissa pöytäjuhlissa. Ilta sai hieman yllättävän päätöksen.
Tästä
miehestä en ole puhunut kuin yhdessä postauksessa sivulauseella:
mainitsin joskus, että suurimpia ihastuksiani koko viime vuosien aikana
on ollut poika, jonka kanssa emme oikeastaan edes löydä yhteistä
juteltavaa selvin päin.
No, perjantaina emme olleet selvin päin.
Ellen
olisi jo nimennyt toista treffikumppaniani Bisnesmieheksi, nimeäisin
tämän. Näillä kahdella herralla on nimittäin yllättävän paljon yhteistä:
sama koulutus, saman alan työpaikka, siistit kämpät ehkä kaupungin
suosituimmassa osassa sadan metrin päässä toisistaan. Kauluspaitapoikia,
molemmilla eteisessä nahkakengät lepolesteissään.
On
kauhean vaikea keksiä tälle miehelle kuvaavaa nimeä, mutta puhutaan
vaikkapa Sijoittajasta. Jännittävä tapaus ihmissuhdehistoriassani,
kaikin puolin. Kaikki lähti liikkeelle jo varsin kauan sitten eräistä
rapujuhlista. Olin kyllä tiennyt tyypin jollain tasolla jo pidemmän
aikaa, mutta jatkoilla hän aivan yllättäen ilmaisi kiinnostuksensa
minuun ja äkkiä tajusin, että mieshän on aika kiehtova tapaus. Kiehtova
ja auttamattoman sitoutumiskammoinen, kuten myöhemmin kävi ilmi.
Pidän
Sijoittajaa mukavana ja varsin huumorintajuisena miehenä, mutta
mitenkään helpostilähestyttävä hän ei ole. Ehkä hieman historiammekin
vuoksi keskustelu ei aina suju kauhean luontevasti, jännitän hänen
seuraansa. Emme näe kovin usein, mutta silloin kun näemme, vaihtoehtoja
on käytännössä kaksi. Ensimmäinen ja yleisempi on se, ettemme ole
juurikaan tekemisissä. Vaihdamme ehkä pari sanaa, saatamme kysäistä
pikaisesti kuulumisia, siinä se. Toinen vaihtoehto on se, että
moikkaamme alkuillasta ohimennen ja siinä vaiheessa kun olemme juoneet
jo hieman, ajaudumme vääjäämättömästi yhteen. Sijoittaja tarjoaa
drinkin, ottaa minut kainaloonsa, varoittaa aina uudestaan ettei ole
sitä mitä haluan ja minä sanon aina uudestaan että tiedän sen, enkä
välitä. Päädymme yöksi hänen luokseen.
Jälkimmäinen
vaihtoehto tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa. Olen oppinut kantapään
kautta, että Sijoittaja ei pohjimmiltaan ole etsimässä mitään
vakavampaa, hän ahdistuu jo yhdestä tekstiviestistä illan jälkeen. En
koskaan osaa ennakoida, mihin tapaamisemme johtavat. Yleensä eivät
mihinkään, mutta silloin kun johtavat, yö on jotain muuta kuin kenenkään
muun kanssa. Vaikka juttelu ei aina automaattisesti sujuisi, tällä
miehellä on minuun ihan hämmentävä fyysinen vetovoima, joka ei perustu
mihinkään järjellä selitettävään. Hän ei ole perinteisellä tavalla
komea, ei sellainen tapaus jonka perään jokainen nainen automaattisesti
jäisi tuijottamaan ja haaveilemaan. Ehkä tietynlainen salaperäisyys
kuitenkin kiehtoo, varsinkin kun olen todennut, että kohtalaisen
suljetun kuoren alla piilee hauska, sympaattinen ja yllättävän
läheisyydenkipeä mies. Sijoittaja tietää, mistä tykkään, enkä tarkoita
nyt mitään kaksimielistä: hän vain osaa rutistaa, silitellä hiuksia,
katsella silmiin ja hymyillä juuri oikealla tavalla, niin että sisällä
läikähtää.
Koska
minun ja Sijoittajan seuraavaan kohtaamiseen saattaa aina vierähtää
helposti puoli vuotta ellei enemmänkin, vietän jokaisen hetken hänen
luonaan kuin se olisi viimeinen. Seuraavana aamuna olen yhtä hymyä,
vaikka tiedän aivan hyvin, että tämä juttu ei tule ikinä johtamaan
mihinkään suurempaan. Sijoittaja vain on yksinkertaisesti parasta
mahdollista yöseuraa - ja on joskus sanonut samaa minustakin.
Kummallista, miten kemiat vain toisinaan toimivat, vaikka ihmiset
itsessään olisivatkin lopulta liian erilaisia.
Lähtiessäni eilen iltapäivällä kotiin Sijoittaja totesi vain: "Seuraavaan kertaan." Sitä toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti