sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Missä mennään nyt

Eri miehet vilahtelevat ja vaihtelevat blogin puolella sen verran tiiviisti, että ajattelin hieman kartoittaa, missä mennään ja kenen kanssa.


Vakitapaus lähetti eilisiltana viestiä. Oli käymässä kotiseudulla kuten minäkin, pohti kaupungille lähtöä ja selvitteli kai etukäteen, voisimmeko ehkä nähdä. Lopulta kumpikaan meistä ei kuitenkaan päässyt kaupungille asti, näkemiset jäivät väliin. Olin silti tyytyväinen: viesti osoitti, että juttu jatkuu friends with benefits -keskustelumme jälkeenkin yhtä sutjakasti kuin ennenkin. Kaiken lisäksi illanvietto ei kaikella todennäköisyydellä olisi edes johtanut yönviettoon: kaipa Vakitapaus olisi ihan oikeastikin tahtonut nähdä ihan muuten vain, viettää aikaa kanssani muutenkin kuin yöseuran vuoksi. Ajatus lämmittää mieltä.
 
Myös eräs kadetti, iki-ihastukseni teiniajoilta asti, on laitellut taas viime päivinä viestiä. Tästä tapauksesta en ole blogissa puhellut, eihän kyseessä edes ole mikään nettideitti - olemme tunteneet vuosikaudet, ja homma on aina ollut vähän soutamista ja huopaamista. Kiinnostusta on molemmin puolin, mutta ajoitus ja fyysinen sijainti eivät oikein ole olleet puolellamme, ja tämän vuoden aikana tilanne tuntuu vakiintuneen siihen, että vietämme mielellämme iltoja ja öitäkin yhdessä silloin kuin tilanne sallii - mutta yleensä ei salli, joten jatkamme elämäämme eteenpäin omilla suunnillamme. Tänä viikonloppuna oli vähän puhetta nähdä, kun kerrankin satuimme samaan kaupunkiin, mutta emme sitten kuitenkaan törmänneet.
 
Deitti numero kuusi eli Teekkaripoju on jutskaillut minulle pitkin viikkoa Facebookissa. Olisi ehdottanut tapaamista lauantaille, ellen tosiaan olisi lähtenyt viikonlopuksi vanhempieni luokse. Sovittiin, että mietitään tapaamista uudelleen tulevalla viikolla. Mietitään kai sitten.
 
Brittimies on lähetellyt viestejä kuten ennenkin. "Good morning sunshine :)" piristää edelleen aamujani.
 
Bisnesmiehestä ei ole kuulunut sanaakaan. Ei yhtään ainuttakaan viestiä, ei mitään. Kai se on sitten uskottava, että hän ei vain ole kiinnostunut, ei sen vertaa että jaksaisi oma-aloitteisesti edes viestiä laittaa. Ehkä hänen suhtautumisensa on sama kuin oma asenteeni Teekkaripojuun. Kiva tyyppi, mutta ei vain pyöri mielessä niin paljon, että saisi itse aikaiseksi sopia tapaamista tai vaihdella kuulumisia. Siis: ei sen suurempia tunteita.
 
Tähän on kai tyydyttävä, vaikka olin ravintolatreffien jälkeen kovastikin toiveikkaalla mielellä. Toisaalta: treffikokemus voi olla varsin erilainen riippuen siitä, kummalta osapuolelta kysyy. Katsokaa vaikka!
 


 Linkkivinkki peräisin Loppukiri-blogista.


Joka tapauksessa sinkkuiluni näyttää jatkuvan kuten tähänkin asti: miehiä toki on, muttei ketään vakavampaa, ei ketään jonka kanssa jutulla olisi oikeasti mahdollisuuksia edetä. Tällä hetkellä Teekkaripoju on ainoa, joka edes mahdollisesti saattaisi haluta jotain enemmän, ja häneen minä itse taas en taida olla tarpeeksi ihastunut.

Miten tämä onkin niin vaikeaa? Jatkuva säätö kyllästyttää. Yksinäisyys uuvuttaa. Tekee turraksi, väsyttää. Kaipaan jo muuta.
 

2 kommenttia:

  1. hehee, hauska idea blogille! :) Rupeankin seuraamaan!

    http://ilmanmiehii.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, tervetuloa vain seuraamaan! :) Omaa blogiasi olenkin jo lueskellut, hauska idea siinäkin! Ehkä pitäisi itsekin joskus kokeilla samankaltaista projektia, jos tästä ei tunnu mitään tulevan...

    VastaaPoista