Muumimukeja ja kaukohaaveita

Näin eilen pitkästä aikaa Teekkaripojua. Kävimme keskustassa yksillä, juttelimme pari tuntia, ei tällä kertaa sen kummempia. Molempien piti herätä aamulla omista sängyistään. Oli mukavaa ja luontevaa niin kuin aina, istuimme pubin nurkassa ja pidimme toisiamme kädestä ja aina hetkittäin keskustelun keskellä mietin: Miksi ei? Miksei tästä voisi tulla jotain? Tarkkailin teekkaripojua ja tajusin, että hän on oikeastaan varsin komea tapaus, komea ja kauhean mukava. Juttelimme opiskelun lisäksi myös politiikasta ja mediamaailman viihteellistymisestä, pienissä paloissa ajatukset tuntuivat välillä menevän kovastikin yksiin. Oli helppo olla. Miksi ei, eikö?

Mutta ei, silti ei. Näemme vielä, mutta tiedän, ettemme loputtomiin. 

 

Suomi24:ssä minua on taas pyydelty treffeille. Kolmesta eri suunnasta, oikeastaan. Ehkä menenkin. Kahdelle olen sanonut alustavasti joo, jos vain saamme ajan järjestettyä. Tässä vaiheessa miehistä ei ole vielä paljonkaan sanottavaa. Töissäkäyviä tavallisen mukavia miehiä, kaksi kolmesta kauppatieteilijöitä. Ties vaikka tykästyisinkin. Eikä maailma kaadu, jos en.

 

Bisnesmiehestä ei ole kuulunut edelleenkään. Eipä taida enää kuuluakaan. Harmi, mutta minkäs teet. Olisi silti ollut suoraselkäisempää sanoa edes jotain kuin häipyä vain.

 

 

Oikeastaan päivän paras juttu on, että Brittimiehestä sen sijaan kuuluu, kovastikin. Päivällä hän lähetti minulle kuvan muumimukikokoelmastaan ja ilmoitti selvällä suomen kielellä: "Jos olisit muumi olisit niiskuneiti koska olet söpö ja kiva." Ei Google Translatea, toim. huom.! Brittimies ihan tosiaan osaa hieman suomea,  vaikka yleensä englanniksi juttelemmekin. Onhan se silti hauskaa saada hyvänyöntoivotukset välillä ihan ensimmäisellä kotimaisella, myönnän. Muutenkin hän tietää hämmentävän paljon pienestä kotimaastani. Hullut päivät on Brittimiehelle ihan tuttu käsite, samoin Matti Nykänen ja Nuuskamuikkunen. Olen aina yhtä yllättynyt hänen Suomi-tietoudestaan.

Parasta on, että taannoinen keskustelumme Suomen-reissusta ei tosiaankaan tainnut olla pelkkä ohimennen sanottu heitto. Tänään Brittimies nimittäin kertoi suunnittelevansa edelleen tuloa tänne, mikäli hän vain on "still invited". Kerroin, että on kyllä, kovastikin. Poika kyseli, olisiko joulunalusaika hyvä ajankohta. "I know it'll be cold but we can just wrap up warm and drink lots of glögi". Erinomainen suunnitelma, minä vakuutin.

Yhtäkkiä tuntuu, ettei minulla oikeastaan ole mitään sen kummempaa kiirettä sitoutua. Totta puhuen: en halua olla varattu siinä vaiheessa kun Brittimies tulee tänne. Jos nyt siis tulee, eihän se tietenkään mitenkään varmaa vielä ole. Eikä sillä, että olisin saman tien mitään elämää suurempaa suunnittelemassa. Silti: jos jotain on tapahtuakseen, en halua, että sille on estettä. 

On kauhean kivaa olla edes pikkuisen ihastunut, vaikka sitten vain kaukoihastunut.

Kuva: We Heart It