Tämä on niitä iltoja, kun olen aivan tyhjä. Kaikki on ihan hyvin, ja silti mikään ei tunnu oikein miltään.
Juttelin Facebookissa Kadetin kanssa. En enää innostu hänen kanssaan keskustelemisesta niin kuin ennen.
Brittimies ei ole vastannut minulle mitään koko iltana.
Huomasin,
että toistaiseksi suurin nettideitti-ihastukseni Rokkipoju on uusinut
aiemmin varsin niukan profiilitekstinsä ja kuvailee siinä
ihannenaistaan. Kuvailu ei vastaa minua millään lailla.
En ole vieläkään saanut kerrottua Teekkaripojulle, etten vain ole tarpeeksi kiinnostunut.
Bisnesmies ei ole ottanut yhteyttä eikä ota.
Sovin sunnuntaiksi nettitreffit, vaikka en edes lähtökohtaisesti usko, että meillä olisi tarpeeksi yhteistä.
Vakitapauksen
Facebook-päivitystä on kommentoinut tyttö, jonka epäilen olevan se
sama, jonka olen pari kertaa nähnyt rappukäytävässä. Vaikka kovasti
vakuutan itselleni, etten välitä, taidan minä sittenkin vähän välittää.
Yksi
harvoista opiskelijakavereistani, joka todella tietää mieskuvioistani,
kertoi plassanneensa minut vahingossa Sijoittajan viereen tulevan
viikonlopun pöytäjuhlissa ja kysyi, haluanko muutosta järjestykseen.
Sanoin haluavani.
Pelkään liian paljon, että huomaammekin taas, ettei meillä oikeastaan ole mitään sanottavaa toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti