More friends with benefits

Viikonloppu on ollut vauhdikas, näin voisin väittää. Juhlat sekä perjantaina että lauantaina, lopputulos vähän toisenlainen kuin olin ajatellut. 

Perjantaina toivoin kovasti, että päätyisin illan päätteeksi Sijoittajan matkaan. Jatkot menivätkin mukavasti: hän tarjosi minulle juomia, jutteli niitä näitä, kiusasi laittamalla jääpaloja niskaani. Kaikki merkit viittasivat siihen, että yhteys on edelleen olemassa. Jossain vaiheessa iltaa Sijoittaja kuitenkin uppoutui keskusteluun minulle tuntemattoman pojan kanssa, ja minua vedettiin kahtaalle: kaikki kanssani samalla suunnalla asuvat olivat lähdössä taksilla kotiin ja pyytelivät minua matkaan, Sijoittaja jatkoi keskusteluaan eikä tuntunut edes huomaavan tilannetta. Päätin lopulta myöntyä ja hyppäsin kavereideni kanssa taksiin.
 

En kuitenkaan päätynyt kotiin. Kaveripoikani, sanottakoon vaikka Humanistikaveriksi, oli selvästi huomannut pettymykseni siitä, etten ollut päätynyt Sijoittajan matkaan, ja ehdotti, että tulen hänen luokseen. "Mehän ollaan hyviä kavereita, ei tarvitsisi olla yksin." Siinä vaiheessa iltaa olin kovasti samaa mieltä. Olen kerran aiemminkin ollut saman herran luona yötä ja huomannut, että suhteemme ei muuttunut siitä miksikään. Olemme pelkkiä kavereita, vaikka satunnaisesti nukkuisinkin hänen kainalossaan. Oli mukavaa, kävimme pitkän keskustelun yhteisistä tuttavistamme ja ihmissuhteista. Vielä aamullakin jatkoimme juttelua ennen kuin lopulta lähdin kotiin. Kauhean kivaa, että on ainakin yksi poika, jonka kanssa kaikesta ei tarvitse tehdä liian monimutkaista.

Olin hädin tuskin tullut kotiin, kun sain viestin Vakitapaukselta. "Onko nälkä?" Oli, ihan kauhea. Olisin voinut syödä mitä vain. Niin me sitten päätimme lähteä sushibuffetiin kaupungin toiselle puolelle, ihan tuosta vain. Oli kivaa, Vakitapauksen kanssa juttelu ja oleminen käy koko ajan helpommaksi. Sushien jälkeen päätimme vielä lähteä jälkiruokakahveille toiseen kaupunginosaan, lauantaipäivänä kummallakaan ei ollut sen suurempia suunnitelmia. Vakitapaus tarjosi. Pyörimme vielä hetken kirjakaupassa, sitten takaisin kotiin. Ei mitään ihmeellistä tai kummallista, mutta vähän kuitenkin: kuten olen sanonut, vietän aikaa Vakitapauksen kanssa lähinnä hänen kämpässään. Koko tänä aikana tämä oli vasta kolmas kerta, kun liikuimme kahdestaan jossain muuallakin kuin neljän seinän sisällä.

Vakitapaus kertoi lähtevänsä illalla Sijoittajan kanssa kaupungille ja toivoin, että he olisivat vielä päätyneet samoihin juhliin kuin minä. Eivät päätyneet. Sen sijaan minulla oli tanssintäyteinen ja hauska ilta ihan vain kavereideni kanssa. Välillä kiva niinkin: ilta oli hauska, ei harmittanut mennä yksin kotiin.
 
Nyt syksyn myötä on taas alkanut tuntua siltä, että "oikeassakin" elämässä riittää sen verran menoa ja meininkiä, että nettideittailu on jäänyt hieman sivuun. Ei kuitenkaan kokonaan: tänään kävin treffeillä yhdennentoista nettituttavuuteni kanssa. Siitä ehkäpä lisää seuraavalla kerralla! Tässä postauksessa taitaa olla miehiä jo ihan riittävästi yhdelle kertaa.

Kuva: We Heart It