Viidennestä treffikumppanista minulla ei lopulta taida olla kovinkaan paljon kerrottavaa, ei hyvässä eikä pahassa. Ensimmäiset treffit sovittiin terassille tavallisen työpäivän jälkeen, ja aika tavalliseksi osoittautui poikakin. Ihan kiva luonnontieteilijä, tavallisen näköinen, tavallisen pituinen tapaus. Jotain varmaan kertoo se, että vaikka edellisestä tapaamisestamme ei ole edes kovin montaa viikkoa, en enää oikeastaan edes muista, miltä hän näytti.
Alan toistaa jo tutuksi käynyttä virttä, kun totean, että oli kivaa, muttei tarpeeksi kivaa. Juteltiin töistä ja opiskelusta, kuinkas muutenkaan. Ekat treffit jäivät reiluun tuntiin, enkä itse ollut ollenkaan varma, onko syytä toisiin. Saatellessaan minua bussille poika yllätti: halasin häntä nopeasti hyvästiksi, mutta treffikumppanipa ottikin ja suuteli minua aivan noin vain, vaikken ainakaan itse ollut tuntenut treffien aikana sen suurempaa fyysistä vetoa. Eikä se edes ollut mikään pikkupusu.
Menin aika lailla hämilleni ja mutisin jotain epämääräistä, kun toinen totesi, että nähdäänpä taas. Näin jälkeenpäin olisin kyllä voinut jo tässä vaiheessa ilmoittaa, että eivätköhän näkemiset olleet siinä. Jos toinen suutelee ekoilla treffeillä täysin yllättäen eikä oma sydän rupea sykkimään millään tavoin nopeammin vaan pikemminkin lähinnä oudoksuttaa, ei siitä mitään suhdetta lähdetä rakentelemaan.
No, näimme sitten kuitenkin vielä toisenkin kerran. En osannut sanoa ei, ja toisaalta ajattelin, että pitäähän sitä vielä toinen mahdollisuus antaa. Käveltiin kaupungilla, käväistiin kahvilla, istuskeltiin kalliolla. Ihan romanttista varmaan, jos olisin ollut jollain tapaa ihastunut, mutta en ollut. Ensimmäisen pusun jälkeen toinen tuntui kuitenkin olettavan, että olin kovastikin menossa mukana ja halusi pitää kädestä, ottaa kainaloon, tuijotella silmiin.
Oletteko ikinä yrittäneet tuijotella silmiin ihmistä, joka ei herätä mitään syvempiä tunteita? Kiusallista, hirveän kiusallista.
Kuten ehkä jo arvata saattaa, jutulla ei ollut sen suurempaa tulevaisuutta. Toistenkin treffien jälkeen poika koetti vielä ehdottaa uutta tapaamista, mutta reilun viikon välttelyn jälkeen laitoin viimein suoran viestin ja ilmoitin, ettei tapaaminen taida nyt kuitenkaan kannattaa, ettei minulla vain ole oikeanlaista fiilistä.
Ihan hyvin poika sen otti, tai ainakin näytti ottavan. Tätä juttua en jäänyt murehtimaan jälkeenpäin.
En tiedä, ehkä vaikutan tämän perusteella vähän kylmältä. Jos toisen lähestymisyritykset kuitenkin tuntuvat lähinnä vaivaannuttavilta eikä tämä osaa ollenkaan tulkita, ettei kiinnostus ole molemminpuolista, mitä muutakaan voisin?
Taitavasti kirjoituettua ja oivaltavaa tekstiä! Piti alkaa lukea ihan alusta alkaen, kun tänään blogiisi päädyin (yrittämällä etsiä googlesta, että onko okcupidissa suomalaisia).
VastaaPoista"Oletteko ikinä yrittäneet tuijotella silmiin ihmistä, joka ei herätä mitään syvempiä tunteita? Kiusallista, hirveän kiusallista."
Mä niin tiedän tuon! Samoin kuin myös tiedän vaikeuden kertoa, että ei tästä taida tulla mitään.
Nyt jatkan lukemista, toivottavasti deittailu tuottaa sulle tulosta :)
Hurjan paljon kiitoksia, kiva kuulla että samanlaisia ajatuksia liikkuu muillakin. :) Samaa toivon minäkin, mutta eiköhän etsintä vielä jonakin päivänä tuota tulosta. Sitä odotella riittääpähän ainakin blogattavaa!
VastaaPoista