Kuten jo aiemmin totesin, ilmassa on nyt hetken aikaa ollut pienoista väsymystä nettideittailua kohtaan. Syy taitaa pohjimmiltaan olla ihan positiivinen: juuri tällä nimenomaisella hetkellä tunnen, että avoinna on taas sen verran mahdollisuuksia, että tahdon päästä niistä paremmin selville ennen kuin alan jälleen etsiä mahdollisia uusia tuttavuuksia. Tuntuu turhalta viettää aikaa treffipalvelussa, jos vastaukseni mielenkiintoisiinkin yhteydenottoihin olisi lähinnä "kiitos, mutta katson nyt ensin, mitä tästä toisesta jutusta tulee". Siksipä en ole nyt hetkeen juuri selaillut profiileita tai hengaillut onlinessa, toivonut uusia viestejä.
Blogin puolella asia näkyy ehkä siinä, että olen nyt keskittynyt enemmän oman elämäni kokemuksiin kuin varsinaiseen nettideittailuun. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono juttu - kiinnostaako muutamaa blogissa ehkä toisinaan vierailevaa lukijaa enemmän nettideittailu yleensä vaiko se, miten omat ihmissuhteeni nyt sattuvat milloinkin kiemurtelemaan? Tietysti yritän kirjoittaa kummastakin aiheesta, mutta tällä hetkellä omat intressit tuntuvat kallistuvan jälkimmäisen puolelle.
Niin nytkin. Paljoa ei ole tapahtunut, mutta sen verran, että ajattelin kuitenkin kertoa.
Pähkäilyni jälkeen otin kuin otinkin vielä tiistaina yhteyttä Bisnesmieheen, ja hän vaikutti olevan viestistä ihan ilahtunut. Meillä molemmilla on kovin kiireisiä iltoja, mutta yritämme luultavasti nähdä vielä tämän viikon aikana. Sen jälkeen olen ehkä taas aavistuksen viisaampi tämän tapauksen suhteen.
Brittimiehestäkään en malta olla puhumatta, vaikka tämä ehkä jonkun silmiin turhalta haihattelulta ja kaukokaipuulta näyttääkin. Ehkä se sitä onkin, mutta en minä viestittelyä aivan kokonaan ohittaakaan voi.
Jossain vaiheessa tunnustin täällä, että haaveilen ihan vähän Lontoon-reissusta. Noh, ilmeisesti en ole ajatuksineni aivan yksin. Eräänä iltana poika tuli nimittäin maininneeksi, että olisi kiva joskus tutustua kotikaupunkiini paremminkin. Myöntelin tietysti kovasti, kyllä vain, onhan täällä nähtävää vaikka kesä onkin jo ohi. Lupauduin oppaaksi leikilläni, tai ehkä sitten kuitenkin vähän tosissanikin. Brittimies havaitsi, että lennot tänne ovat yllättävän halvat ja totesi, että hän ihan oikeasti kaipaisi pientä lomaa. Sanoin, että kannattaa harkita, jos lomapäivät ja sopivat lennot vain sattuvat löytymään.
- That's all the invitation I need. I'll see what I can do. :) How exciting!
Nyt minua sitten vähän jänskättää, harkitseeko poika ihan tosissaan tänne tuloa. Minulla ei tietysti olisi mitään sitä vastaan.
Keskustelut ovat jatkuneet kuten ennenkin, mutta nyt viestittelystä tuntuu tulleen päivittäistä. Kun edellisen viestin jälkeen totesin, että olisi tosiaan kiva nähdä taas, Brittimies totesi:
- Well the beauty of remaining a part of each other's lives is that when we do see each other again it'll just be like a seamless continuation... [Huom. "when", ei "if"!]
Tottahan se tavallaan on, me kuitenkin pidämme nyt yhteyttä varsin jatkuvasti. Välillä mietin, tuntuuko jokapäiväinen viestittely liialtakin, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tunnu haittaavan toista osapuolta.
- I love talking to you so much you know, conversation is so underrated nowadays.
Viestittely jatkunee siis niin kauan kuin meillä tosiaan on sanottavaa. Ainakaan vielä ei näy merkkejä, etteikö olisi.
Nämä We Heart Itin elämänviisauskuvat menevät ehkä vähän kliseisyyden puolelle, mutta menköön. Totta silti.
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että tänään postilaatikossa odotti pitkästä aikaa uusi viesti. Yli viisi vuotta maksimi-ikätoivettani vanhempi, aivan toiselta puolelta Suomea oleva mies oli katsonut hyväksi lähestyä minua tällaisella kekseliäällä, kaikin puolin asiallisella ja fiksulla aloituksella:
"Moi, onko sulla tuossa oikeanpuoleisessa mekkokuvassa sukkikset vai stay upit :)?"
Noin periaatteesta tapaan yleensä laittaa takaisin edes jonkinlaisen viestin. Tällä kertaa katsoin täysin oikeutetuksi painaa roskakorin kuvaa saman tien. Miehelle jääköön ikuiseksi mysteeriksi, että kuvassa ei ole sukkiksia eikä stay-uppeja.
Näköjään en menetä mitään olennaista, vaikken treffipalvelussa nyt niin ahkerasti pyörisikään.
Kuvat: We Heart It
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti