Hiljaiseloa on pitänyt, tiedän. On ollut kaikenlaista: työtä, tenttiinlukua, opiskelijarientoja. Treffailut puolestaan ovat olleet vähän vähemmällä, vaikka eivät toki kokonaan tauolla.
Bisnesmies on osoittautunut varsin kiireiseksi tapaukseksi, tai ainakin halunnut osoittautua. Viime sunnuntain treffit peruuntuivat työkiireisiin, ja tänäkin viikonloppuna on kuulemma suurella todennäköisyydellä jotain uutta projektia ilmoilla. Uskoako vai ei? En oikein tiedä. Kiireisiin vetoaminen kun on myös näpsäkkä tapa lykätä tapaamista, jota ei oikeastaan toivokaan. Kuvitella voisi, että kahden viikon aikana löytäisi sentään jonkin vapaan illan, jos ihan tosissaan haluaisi.
En aio enää itse ottaa yhteyttä. Kyllä pallo on nyt sen verran selvästi heitetty eteenpäin, että tarttukoon siihen itse, jos on tarttuakseen.
Hassua on, että treffiemme jälkeen Bisnesmies kirjautui treffipalveluun tasan yhden kerran - sen jälkeen hän piilotti tai poisti kokonaan oman profiilinsa. Mitä tästäkin nyt sitten voisi päätellä? Ainakin sen, ettei hän siis ilmeisesti etsi ainakaan tuosta palvelusta nyt muuta seuraa. Kiva niin, mutta en usko, että pelkästään minä olen poistumisen syy. Tietyssä vaiheessa tapailuahan ihmiset usein piilottavat profiilinsa, jos haluavat jutun jatkuvan, mutta en usko, että me olimme ihan siellä asti. Ehkä piilottaminen kertookin vain siitä, että poika on nyt päättänyt ihan lopullisesti, että netistä ei hänen haluamaansa seuraa löydy, joten sama poistua. Mene ja tiedä.
Hetken harkitsin omankin profiilini piilottamista, mutta päätin sitten kuitenkin, että ehkä ei. Eihän minulla ole mitään vakavaa tai edes sellaiseen viittaavaa yhtään sen enempää kuin ennenkään - pidetään siis verkot vielä vesillä, näin kliseisesti ilmaisten.
On muutama mies, josta en vieläkään ole saanut aikaiseksi täällä kertoa, ja heitä olen kyllä nähnyt. Toinen on deitti numero kuusi, teekkaripoika josta en vielä ole sanonut sen enempää. Kiva ja sympaattinen tyyppi, kovasti ihastuneen oloinen. Tuskin silti loppuelämäni mies. Omistan ehkä oman postauksen hänelle vielä myöhemmin.
Toinen on Vakitapaus isolla veellä: poika, jota olen tapaillut huomattavan pitkään ilman että se koskaan on johtanut sen kummempaan. Tv-sarjojen katsomista ja yhteinen yö ehkä viikon parin välein, siinä se. Kiva nähdä silloin kun kummallakaan ei satu olemaan muuta sinä iltana meneillään. Alan kuitenkin olla aika vakuuttunut siitä, että ei tästä ikinä sen kummempaa tule.
Tiivistäen: olen jälleen aika lailla nollapisteessä.
Juuri nyt en kuitenkaan jaksa murehtia liikaa. On poikia, joille voin mennä yöksi jos siltä tuntuu ja on poikia, joiden kanssa jutella ja nauraa juhlissa. On Brittimies, joka viimeksi viime yönä kutsui minua sanalla "adorable", ja ennen kaikkea on ihania ystäviä, kiva työ, mielenkiintoinen opiskeluala ja elämä, josta ihan todella tykkään.
Pidän syksystä ja nollaa hipovista öistä, uudelleen löytyneestä opiskeluinnosta ja vapaudesta tehdä juuri niin kuin itse haluan.
Olen onnellinen ilman miestäkin.
Toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti