Tinderin alkeet

Vaikka vielä alkuviikosta lupailin odottavani vielä pari viikkoa ennen kuin alan jälleen harkita nettideittailua, näin tässä nyt kuitenkin kävi: liityin Tinderiin. 

Kyseinen deittipalvelu on viimeisen vuoden sisällä pyörinyt ihmisen ja median huulilla siihen tahtiin, etten usko, että Tinder on enää kellekään aivan tuntematon nimi. Koska blogini alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin kertoa nimenomaan nettideittailusta ja deittisivustoista, ehkä pieni esittely ei tee pahaa. Tässäpä siis pikabriiffaus Tinderin saloihin!

Mikä? Tinder on mobiililaitteilla toimiva deittipalvelu, joka hyödyntää laitteiden paikkatietoja ja esittelee toisiaan lähellä olevia ihmisiä toisilleen. Palveluun rekisteröityminen hoituu Facebookin avulla, ja FB-profiilista Tinder nappaa etunimen, iän, valokuvat, yhteiset kaverit sekä kiinnostuksen kohteet. Nykyään muille käyttäjille voi myös halutessaan näyttää opiskelu- ja työpaikkansa. Nimi ja ikä näkyvät lähtökohtaisesti kaikille, mutta Facebookiin lataamistaan kuvista käyttäjä voi itse valita, mitkä näyttää profiilissaan. Facebookissa tieto Tinderin käyttämisestä ei näy millään tavoin ulkopuolisille. Virallinen sovellus on tällä hetkellä saatavilla vain Apple- ja Android-tuotteisiin, mutta myös Windows-puhelimiin eli käytännössä Nokioihin on olemassa epävirallinen sovellus nimeltä 6tin. Ainakin omassa puhelimessani se toimii kuitenkin melko kankeasti, joten Nokian omistajana olen suosiolla käyttänyt sovellusta lähinnä iPadillani.

Miten se toimii? Käyttäjä määrittelee, minkä ikäistä seuraa etsii ja kuinka monen kilometrin säteeltä. Tämän jälkeen hän saa nähtäväkseen yksi kerrallaan niiden henkilöiden profiilit, jotka täyttävät omat kriteerit – ja joiden kriteereihin myös itse sopii.  Profiilissa on nähtävillä yhdestä kuuteen kuvaa, etunimi, ikä, maksimissaan 500 merkin pituinen kuvausteksti, mahdollinen opiskelu- ja/tai työpaikka sekä yhteiset kaverit ja kiinnostuksenkohteet. Jokaisen profiilin kohdalla on kaksi valintaa, rasti tai sydän – siis hylkääminen tai tykkäys. Samaa virkaa toimittavat myös pyyhkäisy vasemmalle (hylkäys) tai oikealle (tykkäys). 

Valitsemalla hylkäämisen profiili poistuu näkyviltä lopullisesti ja peruuttamattomasti, joten kannattaa olla tarkkana! Kerran poistettu profiili tulee näkyville uudestaan ainoastaan jos jompikumpi käyttää maksullista perumisominaisuutta tai poistaa välissä käyttäjätilinsä ja lisää sen uudelleen. Tykkääminen puolestaan ei automaattisesti johda mihinkään, mutta jos myös toinen osapuoli on painanut sydäntä oman profiilin kohdalla, Tinder ilmoittaa maagiset sanansa: It's a match! Tämän jälkeen matchit näkyvät omassa, erillisessä luettelossaan ja heidän kanssaan voi aloittaa keskustelun. Viestien lähettämiselle ei ole rajoitteita, ja mikäli tyyppi ei jostain syystä sitten tunnukaan oikealta, hänet voi poistaa listaltaan helposti yhdellä näpäytyksellä. Tämän jälkeen viestejä ei enää voi saada eikä profiilia nähdä.

Kenelle se on tarkoitettu? Syitä käyttää Tinderiä on varmasti yhtä monia kuin käyttäjiäkin. Yksi hakee pysyvää elämänkumppania, toinen juttuseuraa, kolmas lomaromanssia ja neljäs pelkkää harmitonta hupia. Jotain palvelusta kertoo yleisesti käytetty ilmaus "pelata Tinderiä". Palveluun voi liittyä kuka tahansa yli 17-vuotias Facebook-käyttäjä, mutta lähtökohtaisesti kyseessä toki on jonkinlainen seuranhaku, enkä ainakaan itsellä katsoisi kauhean hyvällä varatun ihmisen Tinder-profiilia. Toisaalta olen jo nytkin törmännyt erimerkiksi valokuvaajiin, jotka etsivät palvelusta kuvattavia. Laidasta laitaan siis mennään. 

Millainen profiili toimii parhaiten? Tälle aiheelle aion omistaa vielä tulevaisuudessa postauksen tai vaikka useammankin, mutta omalla lyhyellä kokemuksellani sanoisin, että tärkeintä on ehdottomasti hyvälaatuinen ja edustava kuva tai mielellään useampikin. Pinnallista, sanoo varmasti moni, ja tottahan se tavallaan onkin – mutta toisaalta kuvalla on aina ollut suuri merkitys myös perinteisemmissä nettideittipalveluissa. Sen kieltäminen on itsensä huijaamista ja hölmöyttä. Kuvan lisäksi lisäpisteitä ropisee nokkelasta ja tiiviistä kuvaustekstistä, joka kertoo käyttäjästä jotakin persoonallista. Pituus ja kotipaikkakuntakin on parempi kuin ei mitään, mutta satojen ja tuhansien profiilien joukosta erottuu taatusti helpommin, kun tekstissä on jotain, mikä jää mieleen, oli se sitten osuva lainaus, huvittava pieni huomio tai hyvin muotoiltu kuvaus siitä, kuka oikein on miehiään tai naisiaan. Palataan aiheeseen, kunhan olen tehnyt kenttätutkimusta vähän runsaammin!

Muuta? Aikojen saatossa Tinderiin on tullut lisäominaisuuksia, jotka ovat enimmäkseen maksullisia. Ostamalla Tinder Plus -tilin (tilausajasta riippuen 4,58–9,99 e/kk) käyttäjä voi kumota edellisen pyyhkäisynsä sekä vaihtaa sijaintiaan, jolloin profiileita voi selata haluamastaan paikasta ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa Tinderiin tuli myös tykkäysraja: 12 tunnin aikana tykkäyksiä voi antaa noin sata, mikä ainakin omalla kohdallani on täysin riittävästi – mutta jos joku haluaa niitä enemmän, maksullisella versiolla se onnistuu. Lisäksi käyttöön on tullut Super Like -ominaisuus, jolla kiinnostuksensa voi ilmaista erityisen selvästi. Valitsemalla supertykkäyksen oma tykkäys tulee toiselle käyttäjälle heti näkyviin, vaikka tämä ei olisikaan tykännyt vielä omasta profiilista. Tavallisella käyttäjätilillä supertykkäyksiä saa yhden päivässä, maksullisella enemmän. Kehitys kehittyy, ja oletettavaa on, että uusia ominaisuuksia ilmestyy myös jatkossa. 

 Tinder in real life. Ehkä näin!

Koska oma Tinder-urani on vielä melko lyhyt, kovin kattavaa arviota en vielä tässä vaiheessa mene sovelluksesta antamaan. Voin kuitenkin sanoa, että parin päivän kokemukseni on toistaiseksi ollut positiivinen. Vaikka olen ollut omasta mielestäni kohtalaisen kriittinen ja tykännyt ehkä joka viidennestätoista tyypistä, matchien määrä on jo nyt noin 120. Sekin on sellainen määrä miehiä, että lienee parempi tutustua nyt ensin näihin tapauksiin kuin tykätä enää kovin paljon useammista. Hurja määrä kertoo myös palvelun suosiosta: varovaisestikin arvioiden olen tässä vaiheessa klikannut ainakin tuhatta profiilia, vaikka ikähaitarini on kahdeksan vuotta ja etsintäsäde kolmekymmentä kilometriä. Toki toisaalla Suomessa ihmispaljous on pienempi ja niin on myös potentiaalisten kumppaneiden määrä, mutta onhan tämä nyt aika hurjaa. Profiileista ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Omiakin tuttavia on tullut vastaan jo useampia, ja tarkkana saa olla, ettei vahingossa mene tykkäämään tyypistä, jonka tuntee jo oikeastikin ja tietää yhteensopimattomaksi.

Keskusteluja ei tietenkään ole käynnissä sataakahtakymmentä – toistaiseksi olen jutellut ehkä viidentoista tyypin kanssa. Hyvästä keskustelutaktiikasta ja parhaista keinoista päästä kivoille treffeille en vielä osaa sanoa mitään, mutta yhden vinkin voin sanoa jo heti alkuunsa: jos suinkin mahdollista, aloita keskustelu jollakin muulla avauksella kuin moikkauksella ja kuulumisten kyselyllä. Nämä on nähty jo kahdessa päivässä, enkä jaksaisi enää kertoa kaikille, mitäs minun iltaani. Aina löytyy muunkinlainenkin puheenaihe ja keskustelunavaus, aina!

Ehkä Facebook-rekisteröitymisen vuoksi Tinderissä moni tuntuu olevan esillä avoimemmin ja suoremmin kuin muissa deittipalveluissa. Moni paljastaa sukunimensä tai siihen johdattavan Instagram-tilinsä heti alussa, ja kuvissa on aika avoimestikin esillä omia kavereita, perhettä tai lapsia. Toteamus ei ole uusi enää muuta kuin itselleni, mutta Tinder todella vaikuttaa tehneen nettideittailusta salonkikelpoista toimintaa, jota ei tarvitse hävetä tai nolostella. Omaa profiilia ei tarvitse salata kavereilta, vaan päinvastoin profiileita saatetaan selailla porukalla yhdessäkin. Vaikka itse suhtaudun vähän skeptisesti esimerkiksi kaverikuviin, joista monien julkaisemiseen on tuskin kysytty lupaa kaverilta, kaiken kaikkiaan suunta on ehdottomasti oikea. Netti on tätä päivää, joten miksipä ei nettideittailukin!


Edit. Tietoja päivitetty ajan tasalle 23.12.2015. 

Kuva täältä.