Hyviä uutisia

Viimeinen viikko on sisältänyt lähinnä opiskelustressiä ja flunssaa, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin:

 

Nettideittailu taitaa ihan oikeasti toimia. 

 

Muutamassa postauksessa olen puhunut Opettajasta, jonka tapasin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. No, yhteydenpito on jatkunut, ja koko ajan minusta tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tässä voisi nyt oikeastikin olla jonkinlaista potentiaalia.

Ei toki pitäisi hyppiä asioiden edelle: oikeastaan emme ole edes nähneet kuin kolme kertaa. Eilen kävin ensimmäistä kertaa hänen luonaan. Katsottiin elokuvaa, syötiin iltapalaa, ei mitään sen ihmeellisempää. Ei tarvinnut: yhdessäolo oli mukavaa ja luontevaa ihan niinkin. Yöllä Opettaja piti minua kainalossa tiukemmin kuin kukaan pitkään aikaan. 

Nettideittiprofiilini ovat pysyneet kiinni ja saavat edelleen pysyä. Viikonloppuna päädyin bileistä ihan vain yksin omaan sänkyyni, vaikka paikalla olivat sekä Vakitapaus, Sijoittaja että Suomenruotsalaisherra. Kadetti olisi kai halunnut nähdä, mutta olin kiireinen, kuumeinen - ja suunnitellut muutenkin viettäväni aikaa lähinnä Opettajan kanssa, jos jonkun.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu kovasti hyvältä. Kaksi pientä probleemaa tosin on: sekä deitti numero kolmetoista että Kadetti ovat laitelleet viestejä, ja pohdin, olisiko reilumpaa sanoa ihan vain suoraan  kummallekin, että haluan nyt tällä hetkellä pysytellä ihan vain kaverina - niinhän asia nimittäin on. 

 

Onko korrektia ilmoittaa asia deittikumppanille pelkällä tekstiviestillä, jos olemme kuitenkin tavanneet jo kahdesti? Kolmas tapaaminen tuntuu vähän turhalta, jos tiedän vastauksen joka tapauksessa olevan ei. Soittaakin kai voisin, mutta jotenkin se tuntuu hankalalta. Olen ihan riittävän huono sanomaan ei edes tekstillä, saati sitten puhelimessa. Erityisen romanttisiksi treffimme eivät joka tapauksessa vielä edenneet, joten olisiko ystävällinen ja perusteltu tekstiviesti aivan mahdoton juttu?

Mitä Kadettiin tulee... Jaa-a. Hänen kanssaan pelkkä tekstiviesti taitaisi tuntua vähän hölmöltä, varsinkin kun hän ei kuitenkaan suoranaisesti ole koskaan ilmaissut olevansa sen vakavammin kiinnostunut eikä ehkä olekaan. Olettaapahan vain muuten vain, että olen aina halukas viettämään hänen kanssaan öitä, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu. Ehkä parempi on pysytellä nyt ihan kivoissa ja ystävällisissä väleissä ja mainita kaveruudesta sitten jos ja kun tapaaminen tulee taas ajankohtaiseksi. Noin periaatteessa tahtoisin ehdottomasti pysyä vielä hyvissä väleissä, mutta sen suurempi kanssakäyminen tuntuu vähän teeskentelyltä, kun oma kiinnostus suuntautuu aivan toisaalle.

Ei onneksi mitään ylitsepääsemättömiä esteitä - eiköhän tämä tästä lutviudu.

 

Minulla on ikävä Opettajaa jo nyt.