Joulun jälkeen vanhat kuviot ovat alkaneet tylsistyttää siinä määrin, että olen taas pyörinyt deittisivuilla varsin aktiivisesti. Sehän kannattaa: pari mielenkiintoista tapausta on jälleen löytynyt, ja ainakin yhden kanssa juttu tuntuu sujuvan siihen malliin että treffikutsu lienee lähellä. Lisäksi ennen joulua tapaamani, ihan lupaavan oloinen tyyppi on edelleen ollut yhteyksissä ja nyt kun olemme jälleen samoilla suunnilla, toiset treffit näyttävät ihan todennäköisiltä.
En kuitenkaan ajatellut puhua nyt niistä. Fiksuja ja mukavia yhteydenottoja on tullut ihan mukavasti, mutta samoin myös niitä toisenlaisia. Toisinaan ei voi kuin ihmetellä, mitä lähettäjän mielessä oikein pyörii.
Tapaus 1:
Käytännössä täysin tyhjä ja kuvaton profiili. Aloitusviestissään herra kertoo lähinnä työpaikkansa (joka toki kuulostaa varsin mielenkiintoiselta) ja kysyy, millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmani. Ei sanaakaan luonteesta, harrastuksista tai ajatuksista noin ylipäätään. Vastaan ja pyydän toista osapuolta kertomaan itsestään vähän enemmän. Saan linkin yhteen kuvaan. Lisäksi mies kertoo kotikaupunkinsa. Ei muuta, ei mitään muuta.
- Ookei. Tässä vaiheessa kuulisin kuitenkin mielelläni vähän enemmänkin, kotikaupunki ei vielä paljoakaan sano ja profiilisi on kuitenkin kohtalaisen niukka. :)
- Turhaa täällä netissä jutella sen enempiä, parhaiten tutustuu kun näkee ihan kunnolla. Kävisikö torstaina töiden jälkeen?
Eipä taida käydä.
On toki totta, että kunnolla ihmisiin tutustuu vasta tavatessa, mutta tietääkseni nettideittailun idea olisi kuitenkin ainakin alustavasti kartoittaa, osuuko ihminen ja ajatukset kohdalleen. Kyseinen herra ei ehkä aivan ollut ymmärtänyt samaa.
Tapaus 2:
- <3
Okei. Siis pienempikuinkolme. Ei muuta. Kiva, kiitti. Mutta mitenhän tällaiseenkin viestiin pitäisi vastata? Lopulta päätän, ettei yhtään mitenkään. Pelkkään moikkaukseenkin saatan vielä jotain sanoa, mutta kaksi merkkiä alkaa olla jo vähän turhan heikko keskustelunaloitus, varsinkin kun tyyppi on muutenkin turhan vanha minulle.
Tapaus 3:
- Täällä olisi tällainen 46-vuotias naimisissa oleva mies. Avioliitossa kipinä on vähän kadonnut, olisiko sinusta seuraksi? ;)
- Enpä oikein kiinnostu melkein isäni ikäisestä miehestä, saati sitten varatusta.
- Entä jos sponssaan? ;)
Jepjep. Eli ei.
Tapaus 4:
- Moikka! Täällä olis urheilullinen ja huumorintajuinen kundi, joka olis kiinnostunut susta:)Tutustutaanko?
- Kiitti viestistä, mutta tässä vaiheessa on sanottava, että 38 vuotta on itselleni ihan liian paljon. Kaikkea hyvää kuitenkin sinne!
- Harmi, että rajaat iällä pois. Olen nuorekas, kuten varmaan kuvistakin huomaisit, jos edes viitsisit vilkaista.
Nuorekas, jepjep. Ja huomattavasti lähempänä vanhempieni ikää kuin omaani. En tiedä, jotenkin en vain käsitä tuota "ikä on vain numero" -höpönlöpöä. Totta kai se on enemmän kuin numero! Esimerkiksi perheenperustamishommat eivät ole itselleni vielä pariin vuoteen ajankohtaisia, ja siinä vaiheessa kun ovat, kyllä sillä pikkuisen on väliä, alkaako isäkandidaatin ikä kakkosella, kolmosella vai nelosella. Etsin kypsää ja fiksua miestä - ja kypsyydellä tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että siinä vaiheessa kun omista opiskeluajoista on jo reipas kymmenen vuotta, katseet suunnataan samassa elämäntilanteessa oleviin naisiin eikä opiskelijabileissä ravaaviin tyttöihin, jollaiseksi itseni kuitenkin vielä tällä hetkellä lasken.
Toisaalta menee tämä toisinkin päin: eräskin 18-vuotias herra oli kovin varma, että nuori mies "huvitteluun" on juuri se, mitä juuri nyt kaipaan. En kaivannut.
Tämän kriittisyyden puuskan jälkeen todettakoon, etten yleensä ottaen ole ollenkaan näin tyly ja ikävä. Pyrin vastaamaan ääritapauksia lukuun ottamatta kaikille ihan kivasti ja ystävällisesti ja toivottelemaan onnea etsintöihin niillekin, jotka eivät vastaa yhtään millään tapaa sitä mitä olen etsimässä. Ja kuten olen sanonut: ylivoimaisesti suurin osa lähestyjistä on suurin piirtein sopivan ikäisiä ja sopivalta suunnalta olevia, mukavia ja asiallisia, hauskojakin tyyppejä!
Välillä vain vähän hämmästyttää: onko naisia nettideittipalvelussa todellakin niin vähän, että lähestyä kannattaa ihan ketä vain ihan miten vain? Yrittänyttä ei laiteta, mutta toisinaan kannattaisi ehkä hetki miettiä, meneekö viesti nyt ihan oikeaan osoitteeseen. Ei toinen osapuoli ihan omaksi huvikseen listaile, mistä ikäluokasta ja miltä seudulta seuraa etsii. Ainakaan ei kannata ihmetellä, jos hakuammunta ei niin sanotusti osu maaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti