It's raining men

Okei, ehkä vähän liioittelen - ei niitä miehiä nyt ihan satamalla tule. Ihan riittävästi kuitenkin. Viime viikko oli miesrintamalla aktiivisin pitkään aikaan. Kiva minulle, kurja tenttiinlukemiselle. 

Maanantaina näin Kadettia ja kävin vielä illalla kaveripojan kanssa elokuvissa. Keskiviikkona tapasin Opettajan ja torstaina kävin hänenkin kanssaan elokuvissa. Sain yövieraan.

Perjantaina puolestaan Vakitapaus kysyi minua elokuviin. Haluamamme näytös oli kuitenkin loppuunmyyty, joten lopulta teimme ihan vain hänen luonaan tortilloja ja katsoimme jokseenkin keskinkertaista leffaa. Joimme pois varsin tujakkaa glögiä, jäin yöksi.
 

 
Lauantaina näin kolmattatoista deittiäni. Ekat treffit olivat mennet ihan kivasti ja olimme jo pitkään puhuneet toisesta tapaamisesta. Kävimme syömässä, ajelimme autolla vähän siellä täällä. Menimme deitin luokse ja vietimme iltaa ihan kiltisti teeveetä katsoen sekä (lähinnä minä) viiniä juoden. Mukava ja hauska tyyppi, juttelu sujui varsin vaivattomasti. Verrattuna Opettajaan on kai kuitenkin sanottava, että tämän tapauksen kanssa en kokenut mitään sen suurempia fiiliksiä - omat tuntemukseni jäivät lähinnä kaveruuden tasolle. 

Kolmastoista deittini oli reilu ja reipas mies, mutta kiinnostuksenkohteet menivät hieman eri suuntaan kuin itselläni. Moottoripyörät sun muut kulkuneuvot eivät ole minulle mikään sydämenasia, ei myöskään salilla bodailu. En toki sano, että kaikkien harrastusten tulisi mennä yksi yhteen, mutta jollain tapaa en osannut kuvitella häntä kovinkaan romanttisessa mielessä. Kaiken lisäksi paljastui, että mies polttaa, kahdesti tuonkin illan aikana. Sehän on minulle aika lailla no-no, joten sen kummempaa jatkoa tässä tuskin on luvassa. 

Yöksikin olisin saanut jäädä, mutten halunnut. Puoliltaöin kolmastoista deittini vei minut takaisin kotiin. 

Ilta ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. Jo aikaisemmin päivällä oli parin kaveripojan kanssa ollut puhetta, että menisimme illalla baariin, ja WhatsApp kertoi, että seuraan kannattaisi edelleen liittyä. Ei muuta kuin mekko päälle, korkkarit mukaan ja menoksi.
 

Tunnelma oli jo varsin korkealla. Seurueeseen kuului kolme kaveripoikaa, Sijoittaja, Vakitapaus ja tämän kaveri. Vakitapausta itseään ei tosin pahemmin näkynyt - oli kuulemma heti alkuillasta löytänyt jonkun tytön tanssilattialta. Minua ei paljon haitannut, ilta oli varsin onnistunut. Saman tien sisään tullessani Sijoittaja työnsi täyden punaviinilasin käteeni. En kieltäytynyt. Herra oli varsin hyvässä vauhdissa, tilasi juomia koko porukalle ja valloitti tanssilattian. Oli sen verran hurmaavalla tuulella, että olisi ehkä saattanut pyytää minua mukaansa, jos ympäristö olisi ollut toinen. Ehkä.

Ei kuitenkaan tällä kertaa. Lähtiessämme näin vilauksen Vakitapauksesta, joka kulki meidän ohitsemme narikkaa kohti niin nopeasti ettei edes moikannut. Me muutkin saimme lopulta takkimme, ja lähdin kulkemaan kaveripoikien kanssa kotiinpäin. Pian Vakitapaus harppoi meitä vastaan - yksinään. Kaverini tiedusteli, jatkaako hän samaan suuntaan, ja Vakitapaus totesi varsin äkäisen kuuloisena, että ei. Oli tainnut sitten kuitenkin saada pakit, päättelin. En osannut olla ihan hirveän pahoillani. 

Eilen havaitsin, että Opettaja on piilottanut profiilinsa Suomi24:ssa. Hetken harkinnan jälkeen tein samoin.

Juuri tällä hetkellä en kaipaa enää yhtään enempää uusia kuvioita. Ehkä parista vanhastakin olisi pikkuhiljaa päästettävä irti ja keskityttävä niihin, jotka oikeasti voivat johtaakin johonkin.
 

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä.