perjantai 30. elokuuta 2013

Vaikeudesta sanoa ei

Olen ajautunut pienimuotoiseen pattitilanteeseen. Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt treffeillä kolmen eri miehen kanssa, ja kaikki ovat tahtoneet tavata minut uudelleenkin. Kiva juttu tietysti sinänsä, ihan mukaviahan he ovat olleet. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että olen kerennyt tavata jokaisen jo toisenkin kerran ja jonkinlaisia ratkaisuja olisi pian tehtävä.
Kylmä totuus taitaa olla, että tiedän itse, että ainakin kaksi näistä kolmesta eivät nyt kuitenkaan sytytä minua sen suuremmin. Olen pohjimmiltani varsin nopea ihastuja, ja toistaiseksi olen tuntenut jo ensimmäisillä treffeillä, jos jonkinlaisia kipinöitä on ollut ilmassa. Jos saapuva tekstiviesti aiheuttaa kuitenkin pikemminkin ahdistusta kuin ilon läikähdyksen ja kaikki muut menot menevät mahdollisten jatkotreffien edelle, selvää on, etten ole pohjimmiltani kovinkaan täysillä mukana jutussa. Tai siis jutuissa.
Pahinta tietysti on, että kaikki kolme toista osapuolta tuntuvat olevan. Saan tämän tästä viestejä, puheluita ja pyyntöjä lisätä Facebook-kaveriksi. Vastailen kun jaksan, juttelen takaisin vähän tyhjänpäiväisiä ja lupaan katsoa sopivaa tapaamisaikaa sitten joskus loppuviikosta. Facebook-kaveruudesta olen toistaiseksi kieltäytynyt kohteliaasti paitsi sen ainoan ainakin jossain määrin potentiaalisen kohdalla. Tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, enkä siltikään saa sanottua suoraan, että kiitos, mutta ei kiitos.
Erityisen tyhmältä oma käytökseni tuntuu siinä valossa, että tiedän ihan omakohtaisesti, kuinka ikävää on, jos juttu jatkuu pidemmälle, eikä toinen sitten kuitenkaan haluakaan sen enempää. En haluaisi itse toimia niin ja tietynlaista etäisyyttä olen yrittänytkin pitää, mutta eihän se tietenkään riitä. Suorat sanat ovat ainoa, mikä auttaa, ja niiden lausuminen on uskomattoman vaikeaa.
Esimerkki: sunnuntaina otin puhelimen käteen soittaakseni deitti numero 7:lle, peruakseni illan treffit ja sanoakseni, ettei tästä nyt kuitenkaan tule lopulta sen enempää. Miten kävi? Peruin treffit puolipätevän tekosyyn varjolla, mutta sen sijaan että olisin päättänyt jutun, tulinkin lupautuneeksi treffeille seuraavana viikonloppuna. Sunnuntaina menen sitten kyseisen herran luokse. Noh, ehkä on parempi antaa vielä viimeinen mahdollisuus ja kertoa sitten ihan kasvokkain, ellei jutusta edelleenkään tunnu tulevan sen kummempia.
Deitti numero 5 on vielä haastavampi tapaus: jo ensimmäisillä treffeillä hän muitta mutkitta oletti, että seuraavakin tapaaminen tulee, enkä hennonnut väittää vastaan, kun toinen oli niin varma asiastaan. Sama toisilla treffeillä: ei sen kummempaa keskustelua fiiliksistä, vain useampi seuraavaa tapaamisaikaa tiedusteleva tekstari jälkeenpäin. Tästä miehestä tiedän niin varmasti, ettei juttu etene, että kolmas tapaaminen tuntuu ylipäätään vähän turhalta, mutta kun kuitenkin jo toista viikkoa olen epämääräisesti lupaillut seuraavaa tapaamista, olisiko kuitenkin reilua nähdä vielä viimeisen kerran ja puhua asiasta kasvokkain? Vai pääsisimmekö molemmat helpommalla, kun vain soittaisin ja sanoisin, ettei tapaaminen taitaisi kuitenkaan johtaa mihinkään? En osaa päättää.
Deitti numero 6:n tapaan mielelläni uudestaan. Hauska poika, vaikken mistään sen vakavammasta osaa vielä sanoakaan. Joka tapauksessa unohdin omaisuuttani hänen luokseen edellisillä treffeillä, joten tapaaminen on väistämättä edessä. Ei haittaa ollenkaan, mutta vähän silti pelottaa, käykö tässä niin, että toinen rupeaa liian nopeasti odottamaan enemmän kuin mihin sitten itse kuitenkaan olen valmis.
Olen liian kiltti ja sen vuoksi hirveän ilkeä. En tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla suoraan ei, joten viivytän vastausta, jolloin se pahoittaa mielen vain kahta kauheammin.

Tänä viikonloppuna aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja sanoa suoraan, mitkä fiilikseni ovat. Niin vaikeaa kuin pakkien antaminen onkin sen jälkeen kun treffeillä on tosiaan käyty, helpompaa se on nyt kuin myöhemmin.
Vähän hävettää myöntää, mutta kun joka tapauksessa aion kertoa täällä rehellisesti nettideittailustani, kerrotaanpa tämäkin: olen itse asiassa jo siirtänyt katseeni eteenpäin. Täksi illaksi olen sopinut treffit uuden tyypin kanssa. Säädöstä viisastuneena olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että mikäli suurempia tunteita ei herää, teen sen selväksi mieluummin heti tänään kuin vaivalloisesti myöhemmin.
Kun kyse on tunteista, on kiltimpää olla suora kuin hellämielinen.
Kuvat: We Heart It

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti