maanantai 26. elokuuta 2013

Profiili kuntoon, osa 2: Profiilikuvan valinta

Yksi nettideittailun ikuisuuskysymyksistä on profiilikuva ja sen merkitys. Toisten mielestä on pelkästään pinnallista edes laittaa tai vaatia profiilikuvaa, toiset taas eivät juuri muuta katsokaan. Itse uskaltaisin väittää, että profiilikuvalla todella on merkitystä, eikä siinä ole lähtökohtaisesti mitään väärää. Ulkonäkö vaikuttaa ihmisistä muodostettaviin mielikuviin ja kanssakäymiseen tavallisessa arkielämässä, joten totta kai sama pätee myös netissä. Kuva ei ole kaikki kaikessa, mutta jos haluaa tehdä fiksun vaikutelman ja panostaa profiiliinsa, kannattaa käyttää hetki myös sopivan otoksen valintaan eikä lätkäistä ensimmäistä vastaantulevaa räpsäisyä itseään edustamaan.

Ensimmäinen valinta on tietysti se, laittaako kuvansa ylipäätään näkyville vaiko ei. Tätä valintaa tehdessä on tiedostettava, että kuvallinen profiili saa pääsääntöisesti selvästi enemmän yhteydenottoja kuin kuvaton. Jos haluaa pitää kuvansa suurelta yleisöltä piilossa, kannattaa siis varautua ottamaan itse aktiivisemmin yhteyttä muihin - ja tarjota kuvaansa joka tapauksessa varsin aikaisessa vaiheessa keskustelua joko viestiin liitettävän linkin tai mahdollisen sähköpostiosoitteen kautta. 

Kokonaan kuvan näyttämistä tuskin voi välttää, mikäli juttukumppani on ihan täysissä järjissään. On täysin normaalia ja jopa fiksua vaatia juttukumppanin kasvot nähtäväksi ennen ensimmäistä tapaamista: tämä ei ole pinnallisuutta, vaan ihan jo perustavanlaatuinen turvallisuuskysymys. Kun kasvot joka tapauksessa ensimmäisellä tapaamisella paljastuisivat, miksi niitä ei voisi näyttää etukäteen? Jos naama ei miellytä, ei asia lopulta muuksi muutu pelkästään kuvaa panttaamalla - sen sijaan moni potentiaalinen treffikumppani kyllä kaikkoaa tällaisella ylikorostetulla yksityisyydellä. 




Ymmärrän, että jotkut ihmiset ovat työnsä tai asemansa puolesta tehtävässä, jossa omaa kuvaa ei haluta profiiliin ensimmäisenä näytille. Matti Vanhanen tuskin pisti profiilikuvaansa koko kansan näytille seuraa hakiessaan; tunnettu muusikko, urheilija tai poliitikko ei välttämättä halua tulla tunnistetuksi aivan ensimmäisessä käänteessä. Useimmat muut syyt profiilin piilossapitämiselle ovat kuitenkin varsin hataria. 

Tekosyy 1: "Onhan se noloa, jos tutut näkee!" Mutta mitenkäs ne tutut profiilin näkevätkään? Niinpä niin, olemalla treffisivustolla itsekin. Ei siinä silloin luulisi olevan paljon sanomisen varaa, eikä nettideittailussa ole mitään noloa, jos vain ottaa sellaisen asenteen itse. Nettideittailu on seuranhakumahdollisuus siinä missä muutkin - eihän kukaan häpeile sitäkään, että katselee baarissa kiinnostavan näköisiä tyyppejä.

Tekosyy 2: "Olen oikeasti ihan hyvännäköinen, mutta en halua, että ihmiset ihastuvat minuun vain ulkonäön tähden." Usko tai älä: eivät he ihastukaan. Toki joku saattaa ottaa yhteyttä kivan kuvan perusteella, mutta kyllä viestittelyn pohjalta aika nopeasti voi päätellä, onko ajatuksissa ihan oikeasti jotain yhteistä vai onko toinen kiinnostunut vain ulkonäöstä. Tunteet ovat sen verran monimutkainen juttu, että treffeillä tuskin kipinät sinkoilevat pelkästään nätin naaman perusteella, jos mitään todellista sanottavaa ei ole.

Tekosyy 3: "Olen niin ruma, että muuten en saa ikinä ketään." Moni saattaa ajatella, että kunhan viestit alkavat kulkea, toinen osapuoli ehtii ihastua niin syvästi, ettei ulkonäöllä sitten lopulta olekaan mitään väliä. Mene ja tiedä, ehkä näinkin joskus käy. Todennäköisempää kuitenkin on, että pelkkien viestien perusteella toinen ehtii luoda päässään ihan omanlaisen mielikuvan juttukumppanista, ja pettymys onkin kahta kauheampi, kun todellisuus ei sitten vastaakaan sitä. Kun kuvat kuitenkin jossain vaiheessa on tapana vaihtaa, eikö tunnu paljon ikävämmältä, että hyvin alkanut juttu päättyy siihen, että kuvan lähettämisen jälkeen toisesta ei enää kuulu sanaakaan? Parempi olisi ollut heti alkuvaiheessa karsia profiilikuvalla ne, joille pelkkä naamataulu on kynnyskysymys.

Tekosyy 4: "Mutta kun vaimo/mies/avopuoliso/tyttö-/poikaystävä saattaa nähdä." Mene itseesi, olet idiootti. Jos olet varattu, sinulla ei ole mitään syytä pyöriä treffipalstoilla.




Jos profiilikuvansa nyt kuitenkin päättää laittaa näkyville, kannattaa valita hyvin otettu, selkeä ja tunnistettava kuva, jossa ilme on neutraali tai positiivinen ja kuvauspaikka fiksusti valittu. Ota huomioon ainakin nämä:

- Kuvanlaatu ratkaisee paljon. Hyvällä kameralla riittävässä valossa otettu kuva tekee jo itsessään ihmeitä verrattuna rakeiseen, hämyiseen räpsäisyyn. Jo kännykkäkameroillakin saattaa nykyään saada ihan laadukasta jälkeä, ja vaikket itse kameraa omistaisi, varsin suurella todennäköisyydellä moni tuttavasi omistaa. Kun kamerat räpsivät nykyään tilanteessa kuin tilanteessa, huono kuva saattaa pahimmassa tapauksessa välittää viestiä siitä, ettet juuri käy ihmisten ilmoilla tai ettei sinulla ole kovinkaan laajaa tuttavapiiriä.

- Ei itse otettuja peilikuvia, ei ainakaan hämärässä tilassa likaisen peilin edessä salamalla otettuja epämääräisen valjuja kuvia. En ole vielä koskaan törmännyt tämänkaltaiseen otokseen, joka olisi ollut edustava. Ei myöskään vessakuvia, missään tapauksessa ja minkään syyn varjolla!

- Kuvan tulisi olla tunnistettava ja riittävän läheltä otettu. Ei välttämättä mikään naamakuva, mutta kymmenien metrien päässä merenrannalla seisova siluetti tai turistinähtävyyden alla kököttävä pikkuinen piste ei kerro ihmisestä vielä mitään. Mielenkiintoisimpia ovat jossain luonnollisessa tilanteessa kuten harrastuksen parissa otetut kuvat. Passikuvamaiset tuijotuskuvat saattavat sopia työhakemukseen, mutta treffipalstoilla on ihan suotavaa laittaa persoonaakin peliin!

- Kiinnitä huomiota ilmeeseen. Maansa myynyt mutrusuu karkoittaa ainakin minut profiilista ihan välittömästi. Mitään hammashymyä ei välttämättä vaadita, mutta pieni hymynkare tai vähintään asiallisen neutraali ilme tekee ihmeitä. Jos profiilikuvasta välittyvä viesti on "Hakkaan sut!" tai "Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut yhtään ystävää, otan kenet vain", ei siinä silloin toinen osapuoli riemusta kilju. Ja tytöt hei, ylimielinen duckface tai ylhäältäpäin otettu bambinkatse oli ehkä ihan jees 15-vuotiaana IRC-Galleriassa, ei enää aikuisen ihmisen seuranhakuilmoituksessa.

- Älä heruta haballa, vatsalihaksilla tai tisseillä. Moni on yhtä mieltä siitä, että liian avonaiset kaula-aukot ovat profiilikuvassa vähän mauton juttu, mutta jostain kumman syystä monet miehet tuntuvat silti kuvittelevan, että itse otettu kuva paidattomasta yläruumiista olisi jotenkin erittäin jees. No, ei muuten ole, riippumatta siitä, onko tyyppi timmissä kunnossa vaiko ei. Ehkä jollekin kelpaa, mutta ainakin itse etsin ennemmin fiksua päätä kuin paljasta kroppaa, ja jälkimmäisen esittely kielii edellisen puutteesta. Kyllä hyvä kunto ja ryhdikäs olemus näkyvät, vaikka päälleen olisi malttanutkin t-paidan verran vetää. 

- Tupakka ja alkoholi pois kuvasta! Ehkä skumppa- tai viinilasi muuten sivistynyttä tunnelmaa henkivässä kuvassa vielä menettelevät, mutta tupakka huulilla tai kaljatuoppi kädessä eivät pahemmin sytytä - etenkään jos vielä profiilikuvassa menee väittämään itseään lähes savuttomaksi tai raittiiksi. Näitä tapauksia todella näkee huvittavan usein. 


Pohjimmiltaan kuva kertoo paljon paitsi varsinaisesta ulkonäöstä myös itse ihmisestä. Nettipalstoilla moni valittaa, että on vain niin ruma ja vastapuoli niin nirso ja pinnallinen, että kaikki jutut kaatuvat siihen. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että harva ihminen on niin kerrassaan luotaantyöntävän näköinen, etteikö voisi hyvän kameran, asiallisen taustan, siistien vaatteiden ja kampauksen sekä ystävällisen ilmeen avulla saada vähintäänkin kohtuullista profiilikuvaa. Harva hakee mitään missityttöä tai mallipojua: kunhan vähän huolehtii ulkonäöstään ja viitsii panostaa sopivaan kuvaan, lähestulkoon kuka tahansa voi luoda itsestään mukavan, positiivisen vaikutelman.


Kuvat täältä ja täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti