Triplatreffiviikko

Kävi kuten arvelin: treffejä on tällä viikolla riittänyt. Kolme tapaamista ja kolme eri miestä, joista kaksi olen oikeastaan tavannut jo aiemminkin.

36. deittini: Samanhenkinen kauppatieteilijä

Mainitsin jo aiemmin kahvittelusuunnitelmistani tiistaille, ja ne toteutuivat aivan kuten uumoilinkin. Taisin aiemmin kutsua tyyppiä teekkariksi, mutta kivassa lähikuppilassa tavatessamme muistin, että kauppatieteilijähän hän olikin. Ja varsin mukava sellainen! Juttu kulki ja yhteistä löytyi niin opiskelukokemuksistamme kuin liikuntatottumuksistamme (tai toisaalta niiden puutteesta: olimme yhtä mieltä siitä, että sali ei ole meidän juttumme). Mies oli keskimääräistä selvästi sosiaalisempi, sopivasti avoin ja puhelias, kaikin puolin tasapainoisen ja fiksun oloinen. Jollakin tavalla minun tyyppiäni, mikä ei ole asia, jota sanoisin kovinkaan monesta treffikumppanistani.

Mies paljastui innokkaaksi viiniharrastajaksi ja lupasi pitää minulle ensi viikolla lyhyen johdatuksen aiheeseen. Toiset treffit siis sovittuna! Fiilis on positiivisen odottava. Vielä on vaikea vannoa enempää, mutta ensimmäisten treffien perusteella tässä on mies, josta voisin kuvitella kiinnostuvani vaikka pitemmälläkin tähtäimellä, jos kaikki osuu kohdalleen.

37. deittini: Suomenruotsalainen puolituttu

Ehkä joku voisi katsoa pahalla taipumustani käydä treffeillä useiden ihmisten kanssa lyhyen ajan sisällä, mutta kuten sanottua, olin tullut lupautuneeksi ulos myös jo entuudestaan kaveripiirini kautta tuntemani suomenruotsalaismiehen kanssa. Tapasimme torstaina: kuljeskelimme pitkin keskustaa, kävimme valokuvanäyttelyssä, nautimme illasta jossa oli vielä pieni ripaus loppukesän valoa ja lämpöä. Tilasimme salaatit ja istuimme terassille, keskustelu kulki suhteellisen sujuvasti ruuanlaitossa ja mökkeilyssä. Myöhemmin popsimme vielä ulkoilmaletut.

Mitähän sanoisin? Oli mukavaa tutustua, hauska oppia tuntemaan vähän paremminkin tuttu tyyppi, jonka kanssa en kuitenkaan aikaisemmin ollut juuri jutellut. Suurempaa sielujen sympatiaa en silti löytänyt: päällimmäiset tunteeni olivat kaverilliset, ja sellaisiksi ne taitavat jäädäkin. Emme ole olleet yhteydessä torstain jälkeen, vaikka perjantaina törmäsimmekin kaveriporukan tapahtumassa. Vaihdoimme pari sanaa, mutta ulkopuolinen ei olisi osannut mitenkään päätellä, että olimme edellisenä iltana olleet treffeillä. Toivon kovasti, että molempien fiilikset ovat samat: ei suurta romanssia, mutta ehkäpä vähän aktiivisempi keskustelukontakti tulevissa kohtaamisissa.

23. deittini: Valloittava nappisilmä

Kolmas deittikumppani oli sama herra, jonka tunnen alun perin lukiosta, tapasin muutaman kerran viime kesän lopussa ja ehdin nimetä Nappisilmäksi ennen tämän lähtöä vaihtoon. Vaikka miehen viestittelytyyli on edelleen hieman levoton, livenä jutut kohtasivat ihan niin kuin aikaisemminkin. Kävimme baarissa kaksilla ja toisessa yksillä, keskustelimme kuluneesta vuodesta ja päädyimme melko syvälliseen pohdintaan suomalaisen yhteiskunnan, median ja globaalin turvallisuuden tilanteesta. Keskustelun lomassa en voinut olla huomaamatta, että mies oli edelleenkin omissa silmissäni hurjan hyvännäköinen. Enkä sitä, että hän edelleenkin poltti tupakkaa aivan liikaa omaan makuuni.

Kolmien juomien jälkeen väsy vei voiton: halasimme ja lähdimme omille teillemme. Nyt olen yrittänyt miettiä, mitä haluaisin tapahtuvan seuraavaksi vai haluaisinko mitään. Veisinkö miehen juhlista kotiini? Ehdottomasti. Näenkö hänessä vastuullinen perheenisä -ainesta? Paha sanoa. Kiinnostava tapaus, mutta en ole aivan varma, osaanko kuvitella meille yhteistä tulevaisuutta – tai osaako välttämättä hänkään. Mitään halausta suurempaahan välillämme ei edelleenkään ole tapahtunut.

Tällä hetkellä aloitan joka tapauksessa uuden viikon hyvällä mielellä, viininmaistelua odotellen. Katsotaan, miten käy!

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä.