Eräs tiistai-iltainen keskustelu:
Minä: What's going on? I really don't know what I've done to deserve this kind of silence and indifference from you lately but I feel like something's changed. :( If you're just not interested in seeing me anymore, it would be fairer to say it directly.
Jenkkitutkija: I'm really sorry :'( You deserve better than me.
M: I really wouldn't want to think that way but I just don't understand why you're acting so differently. Has something happened, have I done something wrong? It's alright to change mind but some kind of explanation would help. I'm really lost and confused.
J: You haven't done anything wrong, I really like you
J: I just have a lot of problems
M: Well I really like you too and I just wish you could've told me about all that. I would have wanted to help if I could. But if those problems really make you feel like you don't want to see me anymore there is not much I can do of course.
J: I'm afraid I will never get to see you again.
J: When I say you deserve better than me, it's because you deserve someone who doesn't want to spend most of his time alone.
M: I wish it wasn't true. And I really don't think some other kind of person would be any "better" than you. But if you're feeling this whole thing isn't the right thing for you right now I'll try to understand and respect that.
J: I feel it's better this conversation was in person, and not text messages
M: Me too. I just didn't know if you would have agreed to see
J: Of course I would
M: I kind of had the conversation on mind already on Friday but couldn't express myself too well. Sorry, it never was my intention to handle these things by messaging. If you still want to talk in person we can do that of course
J: I would
M: Tomorrow?
J: Tomorrow I'm helping a friend
J: I can meet on Thursday
M: Okay, Thursday then
***
Otapa tuostakin nyt sitten selvää. You deserve better than me, kuinka yllättävää. En oikein osaa sanoa, yrittääkö mies vain olla kohtelias vai onko kyse oikeastikin siitä, että pohjimmaiset ongelmat piilevät hänen omassa elämässään. Niin tai näin, tuskinpa tämä tästä varsinaisesti iloksi kääntyy.
Yöunet taitavat jäädä lyhyiksi vielä parin yön ajaksi. Torstaina keskustellaan.
Huoh :( Onpa ikävä että ne sun fiilikset oli totta. Jännä kuulla mikä sitten loppujen lopuksi oli syy. Toivottavasti tapaaminen menee hyvin. Ja kiva että ylipäänsä halusi jutella livenä, eli selvästikään et ole ihan merkityksetön hänelle.
VastaaPoista:(
VastaaPoistaTsemppiä! Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, tosin sillä erotuksella että sukupuolet menee toisinpäin ja taustalla on pitempi tapailusuhde, joka etenee hitaasti ja jota joku voisi kutsua ihmeellisen pitkäksi. Viime aikoina alkanut tuntumaan siltä että minä olen se joka laittaa viestiä ja ehdottaa näkemistä. Sinun tavoin yritin kysellä viestitse missä mennään, mutta sain vastauksen että puhuisi mielummin kasvotusten. Sovittiin että puhutaan kun palaa reissulta mutta nyt sitä tapaamista ei meinaa järjestyäkään...
Anonyymi 1: Joo, kyllähän tuo tilanne tuon keskustelun pohjalta aika auki vielä jäi. Oli kuitenkin ehdottomasti hyvä keskustella, ja kuten sittemmin kävi ilmi, ei tämä juttu ihan samantekevä tosiaan toisellekaan osapuolelle ollut.
VastaaPoistaAnonyymi 2: Harmillista kuulla, aika hankalalta (ja samankaltaiselta) kuulostaa kyllä omakin tilanteesi. Omien kokemuksieni mukana pelkkä tapailuvaihe ei voi kestää loputtomiin – jos juttu ei syvenny sen pidemmälle muutamien kuukausien kuluessa, ennemmin tai myöhemmin on vain käytävä vakavampi keskustelu ja päätettävä, mennäänkö yhdessä eteenpäin vai jääkö juttu sitten kuitenkin lopulta siihen. Hyvä, että olet yrittänyt saada asiaa selville ja tosi kurja, jos toinen ei haluakaan oikein käydä asioita läpi. Jos kaikki tuntuu vähän vaikeammalta kuin pitäisi, yleensä selvitettävää tosiaan olisi, mutta toivottavasti asiat järjestyvät vielä. Mukavaa syksyä kaikesta huolimatta ja kovasti tsemppiä!