Silläkin uhalla, että menetän kaikenlaisen moraalisen uskottavuuteni
ja kunnioitukseni, nyt on tunnustettava jotain: lähdin perjantaina
varatun miehen matkaan. En vahingossa enkä tietämättäni, vaikka
mielelläni niin väittäisinkin. Kyseessä on sama mies,
joka on vilahtanut blogissa jo muutaman kerran. Hauska, mukava,
hyvännäköinen tyyppi – jolla on toisessa kaupungissa asuva tyttöystävä,
on ilmeisesti ollut jo monta vuotta.
Miten tähän
päädyttiin? Jo ensimmäisellä tapaamisellamme reilu vuosi sitten sain
sellaisen käsityksen, että mies on minusta kiinnostunut. Näin kirjoitin
blogiini joulukuussa 2013: "Samalla
tutustuin toiseenkiin tyyppiin, jonka kanssa juttelu sujui vähintäänkin
mukavasti. Illan kuluessa pyörimme jatkuvasti yhdessä, tanssimme,
juttelimme, nauroimme. Kiinnostavan oloinen tapaus, ihan
hyvännäköinenkin. Vastoin parempaa tietoa olisin ehkä väittänyt, että
hän yritti aivan selvästi iskeä minua."
Tuolloin
"parempi tieto" kertoi, että herra olisi ollut kihloissa asti, mutta
tästä en ole edelleenkään saanut varmuutta. Varattu joka tapauksessa,
sen tietävät kaikki.
Ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen olin pian varattu myös itse aina syksyyn asti, enkä muista, että olisimme tällöin olleet kovinkaan paljon tekemisissä. Syksyn kuluessa olemme kuitenkin vaihtaneet silloin tällöin muutamia sanoja lämpimään sävyyn ja mies on toisinaan kiikuttanut käteeni drinkin ihan pyytämättä ja yllättäen. Joulukuussa tilanne kulminoitui muutamiin jatkopusuihin, minkä jälkeen mies ilmeisesti pyrki hieman välttämään vauhdikkaita juhlia samassa paikassa kanssani. Nyt ymmärrän hyvin, minkä vuoksi.
Perjantaina
olimme jälleen tutussa paikassa juhlimassa, tunnelma oli katossa ja
kummatkin meistä kovasti menotuulella. Jonkinlaista kemiaa välillämme
oli, siitä ei pääse mihinkään: pyörimme koko illan yhdessä, enkä voi
väittää, ettenkö olisi huomannut, että miehen elkeet olivat selvästi
lähentyvää sorttia. Jossain vaiheessa sain taas muutaman pusun ja melko
yksiselitteisiä ehdotuksia siitä, että voisin jatkaa iltaa hänen
luokseen.
En lähtenyt siltä seisomalta, viivyttelin
vastaustani. Ehdotukset kuitenkin toistuivat ja mies tuntui olevan
niiden suhteen tosissaan. Neljän aikaan myönnyin; hyppäsimme samaan
taksiin. Mies maksoi.
Perillä olin totta puhuen vähän
liian väsynyt ja vähän liian humalassa, jotta yöstä olisi voinut tulla
erityisen ikimuistoista. Aamu sujui ihan mukavissa tunnelmissa, ei
mitään suurempia jäätymisiä. Kävellessäni bussipysäkille minulla oli
oudon huoleton olo. Tuntui siltä, että nyt pitäisi katua, enkä silti
oikein osannut.
Luulen, että mies on hoitanut sitä
puolta minunkin edestäni. Eilen vuorossa olivat vielä toisetkin juhlat,
jonne itse ilmestyin vasta jatkoille, ja siinä vaiheessa mies oli jo
kadonnut paikalta. Ehkä parempi niin.
Vähän
tässä pitää kuitenkin pysähtyä miettimään. Teinkö väärin? Jollakin
mittarilla ihan varmasti kyllä. En tosiaankaan tahtoisi olla
tyttöystävän kengissä enkä tietenkään haluaisi, että joku muu lähtisi
oman poikaystäväni luokse yötä viettämään.
Toisaalta en
millään tavoin tunne naista, vaikka olenkin hänet joskus ohimennen
nähnyt. Kavereiden miehiin en missään nimessä koskisi, mutta tässä
tapauksessa minulla ei ollut mitään erityistä sidettä tyttöön.
Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että niin kauan kuin petetty ei ole
kolmannen osapuolen ystävä, vika ja vastuu on viime kädessä täysin
pettäjän harteilla. Varattu osapuoli on se, joka on rikkonut lupauksensa ja pettänyt luottamuksen, hän eikä kukaan muu.
Tässä
tapauksessa oli täysin selvää, että mies oli meistä se aloitteellinen
toimija. Jos tyttö en olisi ollut minä, se olisi luultavasti ollut joku
toinen. Moni muukin on huomannut, että kyseisellä herralla on juhlissa
usein iskumoodi käynnissä, vaikken olekaan kuullut, että juttu olisi
muiden kanssa ihan näin pitkälle mennyt.
En ole
ratkaisustani mitenkään ylpeä, mutta en välttämättä myöskään kadu tai
toimisi toisin, vaikka mahdollisuus tulisi. Vähän surullista, mutta
sinkkuna oppii tarttumaan tilaisuuteen lähteä mukavan miehen matkaan
silloin kun sellainen tulee kohdalle. Olen valmis menemään melko
pitkälle, että aina ei tarvitsisi herätä yksin.
Tällaiseenkin se toisinaan johtaa.
CC-kuvat täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti