Pientä säpinää ja turhaa draamaa

Jos jotain olen säädöistäni oppinut niin ainakin tämän: yksi yö johtaa yleensä toiseen. Harvan tutun kanssa olen päätynyt jatkoille niin, etteikö kuvio olisi ennemmin tai myöhemmin kertautunut uudelleen. Viikonloppuna sain siitä taas pienen muistutuksen.

Perjantaina juhlimme ystäväni valmistujaisia. Ilta oli hauska ja tuttuja naamoja riitti. Pikkutunneilla lyöttäydyin yhteen Sijoittajan ja alkusyksyisen yöseuralaiseni kanssa. Keskustelimme niitä näitä, söimme yli jääneitä ruokia, joimme skumppaa. Jossain vaiheessa Sijoittaja ilmoitti lähtevänsä kotiin, enkä löytänyt ilmoituksesta mitään, minkä olisin voinut tulkita kutsuksi. Annoin mennä. Jäimme aiemman seuralaiseni kanssa kahden.

Aika pian päätimme lähteä kotiin – yhtä matkaa, naapureita kun kerran ollaan. Kuinka ollakaan, parkkipaikalla tiemme eivät eronneetkaan. Vaikka olemme pysytelleet ensimmäisen yömme jälkeen varsin neutraaleissa tunnelmissa, en varsinaisesti ihmetellyt asiaa. Sain taas kiitellä itseäni optimistisesta tavastani siistiä kämppäni ennen juhliin lähtöä. 

Yö oli hyvä, eikä miehellä ollut mitään kiirettä kotiinsa vielä seuraavanakaan aamuna. Tunnelma oli yllättävän rento, vaikka toisinkin olisi voinut olla. Satun nimittäin tietämään, että miehellä on aika paljon muitakin virityksiä suuntaan ja toiseen. On vähän liian paljoja toivova friends with benefits -tyttö, jota mies pyörittelee mielensä mukaan, ja on nuoria, ihastuneita fuksityttöjä, joita tämä pyytää treffeille ja joille väittää, että samainen tyttö on jo historiaa. Pelimies, etten sanoisi. Oma onneni on se, etten pohjimmiltani ole mieheen mitenkään sydänjuuriani myöten ihastunut, vaikka tämä melkoisen komea ja mukava onkin. Minulla ei ole pienintäkään halua liittyä perässäroikkujien joukkoon. Otin yön kivana pienenä plussana, mutta en aseta suurempia toiveita jatkolle. 

Toki mieskin tietää, että minulla on ollut säätöä muun muassa tämän hyvän kaverin Suomenruotsalaisherran kanssa. Oli kuulemma pikkujoulujen jälkeen oikein viestitellytkin asiasta ystävälleni Humanistikaverille. Ehkä siksi molemmat osasivat ottaa jutun sellaisena kuin se on: satunnaisena yhteisenä yönä, ei enempää. 

Seuraavana iltana eli eilen tajusin hyvin selkeästi, miksi minun ei missään nimessä ole syytäkään hukata tunteitani kyseiseen herraan. Vuorossa olivat toiset juhlat osittain samalla porukalla, mutta tällä kertaa paikalla oli myös aiemmin mainittu friends with benefits -tyttö. Puolenyön aikaan molemmat katosivat paikalta yhtä aikaa. En ihmetellyt, mutta en pahoittanut myöskään mieltäni sen suuremmin. 

En kuitenkaan ollut oikein juhlatuulella, joten lähdin itsekin kotiin jo ennen yhtä. Eniten harmitti lähinnä se, että aamulla kuulin Sijoittajan ilmestyneen paikalle vielä sen jälkeen. Hänessä jos jossakin roikun kyllä ihan yhtä paljon kuin ennenkin, vaikka tänä syksynä olen uskoakseni onnistunut peittämään asian ja käyttäytymään kiitettävän kaverillisesti.

Tämä kaikki kuulostaa omissa korvissanikin melko tylsältä, tyhjältä ja tuloksettomalta. Mikään ei johda mihinkään. Samaan täysin turhan draaman sarjaan voisin vielä lisätä varatun miekkosen, joka pussaili minua joulukuisilla jatkoilla. Humanistikaveri tiesi kertoa, että tapahtuneen jälkeen tämä on käyttäytynyt hyvin syyllisen ja myöntyvän oloisesti tyttöystäväänsä kohtaan ja välttänyt bileitä, joissa voisi törmätä minuun.

Onhan nämä piirit jo vähän nähty. Onneksi elämässäni tapahtuu kuitenkin muutakin. 

Työkuviot näyttävät paremmilta kuin pitkään aikaan. Olen käynyt loppuvuodesta läpi monivaiheista haastattelua, jonka viimeinen osa on huomenna. Jos kaikki menee hyvin, saan keväälle oman alani töitä, jotka voivat parhaimmillaan poikia hommia pitkälle tulevaisuuteen.

Olen myös törmännyt netissä poikkeuksellisen kivan oloiseen kanadalaismieheen, joka ehdottaa treffejä ensi viikoksi. Tästä enemmän mahdollisen tapaamisen jälkeen, mutta pitkästä aikaa vastassa on tyyppi, joka vaikuttaa profiilinsa ja viestiensä perusteella enemmän kuin "ihan kivalta".

Sormet ristiin!

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä.