Ympyrä sulkeutuu

Elämä alkaa hiljalleen palata raiteilleen. Viikonloppu oli varsin hauska ja juhlientäyteinen, mistä saan kiittää erityisesti viikonloppuvisiitille tullutta ystävääni. Pitihän minun vähän näyttää, millainen on tämän kaupungin yö- ja opiskelijaelämä. Illat olivat vauhdikkaita, seuraavat aamut hyvinkin hitaita.

Perjantaina suuntasimme jatkoille, joilla oli useampia tuttaviani. Illan myötä seuraani lyöttäytyi herra, josta olen maininnut ohimennen ennenkin: jokseenkin tuttavallisella asenteella ollut, sinänsä ihan mukava ja hyvännäköinen mies, joka kuitenkin osoittautui varatuksi. Sitä hän on yhä edelleen, mutta käytöksestä asiaa ei aivan heti uskoisi. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä lähemmäksi mies tuli. Piti kättä selällä, houkutteli tilaamaan lisää juomaa. Aivan viimeisinä yön tunteina mies sitten otti ja suuteli minua. 

Onneksi ystäväni vietti viikonloppua luonani eikä tilanne voinut edetä yhtään sen pitemmälle. Jatkoehdotteluja ei tullut, ja hyvä niin. En vieläkään oikein tiedä, mitä asiasta ajatella. Alkoholilla oli toki vaikutusta asiaan, mutta en olisi uskonut, että mies menee lähentymisessään niin pitkälle. Hänen flirttaileva asenteensa ei ollut minulle varsinaisesti mikään uutinen, mutta pussailu oli jo liikaa. 

Tavallaan harmillista on se, että epäluotettavaa käytöstä lukuunottamatta pidän miestä varsin mukavana ja hurmaavana tyyppinä. Jos hän ei olisi varattu eikä niin kovin huikentelevaa sorttia, saattaisin vahingossa vaikka ihastua. Tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole ratkaisu mihinkään.  Yritän unohtaa tapahtuneen.

Lauantaina olimme ystäväni kanssa jälleen liikenteessä, tällä kertaa kaveripariskuntani tupareissa ja niiden jatkoilla. Paikalla olivat myös vanhat tutut Sijoittaja ja Vakitapaus - jälkimmäinen avec mukanaan. Mustasukkaisuuden täydellinen puute yllätti minut. En ollut ollenkaan pahoillani, vaikka näin Vakitapauksen toisen naisen kanssa. Oikeastaan pidin tyttöä varsin mukavana ja olin jollakin hassulla tapaa jopa iloinen heidän puolestaan. Tämä jos mikä on selvästi viimeinen osoitus siitä, ettei minun ja Vakitapauksen välillä koskaan ollut mitään elämää suurempaa. Hyvä saada nyt lopulta selvyys tähänkin.

Ilta sujui mukavasti myös siltä osin, että Sijoittajan kanssa pääsimme pitkästä aikaa taas samalle keskustelutasolle. Etenkin jatkoilla päädyimme hengailemaan yhdessä, ja pystyin olemaan oma itseni ja unohtamaan ylimääräisen jännityksen. Sijoittaja oli tyypilliseen tapaansa herrasmies. Veden tuominen pyytämättä on aamuyön tunteina huomattavan kaunis ele. Vielä ennen lähtöään hän tuli erikseen sanomaan minulle hyvästit ja halaamaan. Olin onnellinen.

Illan tunnelmat kiteytyivät hyvin hetkeen, jona Vakitapaus nappasi minut ja Sijoittajan kainaloonsa ja tarjosi meille kolmelle shotit. Hetken aikaa me kolme juhlimme taas keskenämme ihan niin kuin sinä iltana, kun kaikki alkoi ja jatkoin Vakitapauksen luo, vaikka olin oikeastaan haaveillut päätyväni Sijoittajan matkaan. Ei ylimääräistä painetta ja turhia jännitteitä, vain mukavaa yhdessäoloa. Ympyrä sulkeutui. 

Vielä kiinnostava sivuhuomio Tinder-elämästäni: viikonloppuna vastaan tuli eräs entinen deittikumppanini, johon ehdin itse hieman ihastua mutta joka ei kuitenkaan tahtonut jatkaa juttua pidemmälle. Tykkäsin profiilista, ja havaitsin miehenkin painaneen kohdallani sydäntä. Nyt kysymys kuuluu: mitä tästä pitäisi ajatella? Miksi mies painaä tykkäysnappia entiselle deittikumppanille? Olisiko tässä sittenkin vielä potentiaalia? Viime päivinä kumpikaan meistä ei ole aloittanut keskustelua, muttei myöskään poistanut toista match-pareista. Pitäisikö rohkaistua ja kysyä, muistaako hän vielä minut?

CC-kuvat täältä ja täältä.