Epävarmuustekijöitä

Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä epäaktiivisempi olen ollut seuranetsinnän suhteen. Olen paininut tenttikirjojen kanssa, järjestänyt opiskelijatapahtumia ja koukuttunut Netflix-sarjoihin. Samaan aikaan olen kirjautunut yhä harvemmin deittisivustoille, jättänyt blogipostaukset vähemmälle ja vastannut yhä huonommin saamiini viesteihin, mikä suoraan sanoen vähän hävettääkin. Minä kun olen aina vannonut vastaavani lähestulkoon kaikille, mutta nyt on tunnustettava, että viime aikoina olen alkanut lipsua linjastani. Olen jopa miettinyt, pitäisikö hetkeksi sulkea muutama deittiprofiili ja palata asiaan sitten kun aktiivisuutta ja aloitteellisuutta löytyy taas enemmän. Saattaa olla, että se olisi reilumpaa kaikkia kohtaan.

Yksiselitteistä syytä deittailuhiljaisuuteen on vaikea määritellä. Kiire on tietysti yksi ja osittain päteväkin, mutta ei ainoa sellainen. Luulen, että pohjimmiltaan kaikki johtuu siitä, etten tahdo etsiä uusia tuttavuuksia ennen kuin saan nyt meneillään olevat kuvioni selviksi. 

Viime viikkojen ajankohtaisimmat käänteet liittyvät kolmeen eri herraan.

 

Muutamien viikkojen takaisen bussituttavuuden jälkeen yöseuralaisten saralla on ollut varsin hiljaista - aina viime perjantaihin saakka. Olin tuolloin viettämässä pikkujouluja ja totesin lopulta, ettei ilta toisi enää ihmeempiä tullessaan. Laitoin jo takkia päälle ja olin rappusissa matkalla pois juhlapaikalta, kun vastaan yllättäen astelikin vanha tuttavani Suomenruotsalaisherra. 

Kuten olen blogissani aikaisemmin kertonut, tapailimme pari vuotta sitten hetken aikaa, minkä lisäksi välimme lämpenivät hieman yllättäen eräillä jatkoilla noin vuosi sitten. Senkin jälkeen olemme pysyneet ihan mukavissa väleissä, ja tänä syksynä olen muutamaan otteeseen pohtinut, onko ilmassa vielä jonkinlaista kiinnostusta.

Kaikesta päätellen vastaus on kyllä. Jäimme portaisiin juttelemaan ja Suomenruotsalaisherra kertoi tulleensa katsomaan, millainen meno pikkujouluissa on. Jokin tämän katseessa kertoi heti, että hän ei kuitenkaan jäisi paikalle sen pidemmäksi aikaa, enkä oikeastaan edes ihmetellyt, kun hän kysäisi, odottaisinko vielä hetken, jos hän kävisi pikaisesti moikkaamassa juhlissa olevaa kaveriaan. (Ettei menisi liian helpoksi, paljastettakoon, että kyseinen kaveri on tässä postauksessa vilahtanut jatkoseuralainen. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.)

Norkoilin hetken aikaa ovella ja lähdimme yhtä matkaa kotiin, naapureita kun kuitenkin olemme. Ja ehkä muutenkin. Kuten jo hieman olin aavistellut, kotimatka vei meidät lopulta samaan osoitteeseen. Oli mukavaa ja luontevaa, juttelu kävi helpommin kuin muistinkaan ja seuraavana päivänä huomasin hymyileväni itsekseni. Yön jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä enkä sellaista olettanutkaan. Mitään suurempaa tästä tuskin koskaan tulee, mutta oli hauska nähdä, että pientä kipinää on yhä ilmassa. Ehkä vielä joskus uusiksi tai sitten ei. 

Toinen tapaus on Tinder-tuttavuuteni, jonka kanssa olen keskustellut jo pari kuukautta liki päivittäin. Viime sunnuntaina saimme viimein sovittua tapaamisen samaan kaupunkiin, kun hän nappasi bussin tänne. Jotta viesti ei venyisi mahdottomiin mittoihin, omistan näille treffeille suosiolla oman postauksensa vielä myöhemmin. 

Ja sitten se kolmas tapaus. Tärkein ja jännittävin, jos minulta kysytään. Nimittäin: lähden perjantaina Brittimiehen luokse Saksaan. Perjantaina! Aivan muutaman päivän päästä! En mitenkään malttaisi odottaa. Olen samaan aikaan innostunut ja hermostunut, ihastunut ja peloissani, enkä totta puhuen tiedä lainkaan, mitä edessä on. Syksyn aikana minua on tietyllä tapaa mietityttänyt koko juttu, sillä olen ollut huomaavinani, että Brittimies on vastannut viesteihini hieman harvemmin ja hieman vähemmän innokkaasti kuin parhaimmillaan. Viimeisen parin viikon aikana olemme kuitenkin taas jutelleet päivittäin, ja keskusteluihin on palannut hymyilyttävän henkilökohtainen, lämmin sävy. Ainakin nyt tuntuu, että kaikki on mahdollista, viikonloppuna voi käydä mitä vain. Hyvässä tai huonossa, mutta jonkinlaisia vastauksia minulla varmasti on mukanani, kun palaan taas Suomeen. 

Sen jälkeen on ehkä helpompi suunnitella elämää eteenpäin.

CC-kuvat täältä, täältä ja täältä.