Hiphei ja hurraa! Kaikki loppuelämäni treffit eivät olekaan tuomittuja noudattamaan kaavaa "ihan kivaa, muttei kuitenkaan sen enempää". Jos eiliset siis ylipäätään olivat treffit – en ole asiasta aivan sataprosenttisen varma, mutta 80-prosenttisen ehkä kuitenkin.
Tapasin siis viimein vanhan lukiotuttavani, josta olen viime aikoina kertoillut. Lukiotuttu (tästä eteenpäin isolla alkukirjaimella) oli kutsunut minut mukaansa katsomaan opiskelijateatteria, ja olin tarttunut kutsuun varsin positiivisin odotuksin. En turhaan!
Vaikka taisin jossain vaiheessa väittää, ettei miehen tyyli ole ehkä täsmälleen sitä, mitä unelmamieheltäni toivoisin, teatterin edessä tapasin varsin mukavannäköisen herran, joka oli sonnustautunut kauluspaitaan (jes!), pikkutakkiin (jesjes!) ja tyylikkäisiin silmälaseihin (jesjesjes!). Ei merkkiäkään odottamastani heviäijästä: vaikutelma oli paljon parempi kuin muistinkaan.
Koska odotukseni eivät alun perinkään kohdistuneet ensisijaisesti niinkään ulkonäköön kuin itse tyyppiin, vielä kivempaa oli huomata, että myös juttu luisti. Heti alussa Lukiotuttu nappasi minut tiukkaan halaukseen, ja esitystä odotellessa oli helppo rupatella niitä näitä. Mies vaikutti tuntevan joka toisen muista paikalla olevista opiskelijoista, ja ennen kuin huomasinkaan, myös minut oli esitelty likimain kymmenelle hänen kaverilleen. Positiivista sekin.
Esitys oli visuaalisesti ja musiikillisesti huikea, omassa sarjassaan kenties paras näkemistäni. Teatterin penkillä istuessani huomasin myös jännän ilmiön, jota ei synny ihan kenen tahansa seurassa: olin oudon tietoinen siitä, että juuri Lukiotuttu istui aivan vieressäni. Mitään ei sinänsä tapahtunut, mutta pitkästä aikaa olin aavistelevinani, että kuuluisaa kipinää oli kuin olikin kenties ilmassa.
Esityksen jälkeen mies saatteli minut vielä bussipysäkille, vaikka hänen oma kyytinsä olisi lähtenyt huomattavasti lähempää. Herrasmiehen elkeitä, lisää plussaa! Puheenaiheemme eivät olleet erityisen maata mullistavia, mutta jotenkin juttelu oli helppoa ja luontevaa, ei millään lailla pakotettua eikä kaavamaista. Erotessamme sain toisenkin tiukan halauksen, minkä jälkeen mies kosketti vielä ohimennen käsivarttani, taisipa ehkä antaa pienen pusun otsalle. Kiitimme puolin ja toisin kivasta illasta, sovimme ottavamme uusiksi vielä joskus.
Esityksen jälkeen olemme viestitelleet entistä enemmän – kirjoittelen vastauksia tämänkin postauksen lomassa. Sisälläni on lämmin olo. Bussissa hymyilyttää ihan muuten vain. Untakin olen edellä mainistusta herrasta jo kerennyt nähdä.
Voisiko tässä olla se, mitä olen etsinyt?
Toivottavasti näemme taas pian.
Mäkin kerkesin jo pohtia, että onko nää kaikki treffit aina tossa ihan kivaa -sarjassa, ja mistä sen voi erottaa jos joku onkin potentiaalinen (vai onko kukaan). Mutta kyllä sen vaan erottaa! Toivottavasti tässä nyt voisi olla se! :)
VastaaPoistaLöysin sun blogin! Ja tätä on kiva lukea, kirjoitat hyvin ja sopiva pilke silmäkulmassa kuitenkin rehellisesti ja aidosti :) Tykkään !
VastaaPoistahttp://omanelamansexandthecity.blogspot.fi/
Kuvauksestasi tulee sellainen olo, että kyseessä on todella hyvä tyyppi. Sellainen, joka kohtelisi sua hyvin ja arvostavasti, ja jonka kanssa olisi hauskaa ja luontevaa. Katsele rauhassa, mihin suuntaan homma kehittyy.
VastaaPoista-K.
Moikka! Löysin sun blogin tänään ja luin yhdeltä istumalta kaikki kirjoitukset! Sulla on mahtava tapa kirjoittaa, koukutuin jo ensimmäisistä postauksista. Oon vastikään itsekin eronnut n. kolme kuukautta sitten ja sun blogia lukiessa tuli pitkästä aikaa olo, ettei tää sinkkuna oleminen olekaan niin kauheeta :D Muutamia tyyppejä oon tapaillut ja Tinderiinkin kirjautunut ja sun blogin rohkaisemana harkitsen jopa nettideittisivustolle profiilin tekemistä. Kiitos siis päivänpiristyksestä, jään ehdottomasti odottamaan tulevia postauksia :)
VastaaPoistaSofia: Niinpä! Samaa toivon minäkin! :)
VastaaPoistaMiia: Kiva kuulla, kiitos paljon! :) Täytyypä käydä omaakin blogiasi kurkkaamassa.
K: Hyvä jos muillekin välittyy samanlainen fiilis! Sellainen tuntemus minulla itsellänikin tuosta tyypistä on. Katsotaan nyt, mihin tämä kehittyy, mutta tällä hetkellä odotukset ovat kaikin puolin positiiviset.
Anonyymi: Onpas kiva kuulla, mahtava juttu jos postauksista on iloa ja tukea muillekin! Ei tämä sinkkuelämä tosiaan mikään maailmanloppu ole, ja onneksi nykyään on monta hyvää tapaa törmätä uusiin tyyppeihin netinkin välityksellä. Tsemppiä ja kivaa kevättä!