Rasti seinään: olen pitkästä aikaa käynyt jälleen treffeillä! Suomi24:n kautta, kuinkas muutenkaan.
Kivan oloinen teekkarismies laittoi pari viikkoa sitten viestiä, ja pitkän profiilitekstin luettuani vakuutuin yhdellä silmäyksellä siitä, että miehessä olivat kaikki perusasiat kunnossa. Fiksuja ajatuksia, suunta elämälle, halu löytää se oikea ja vakiintua. Jo toisessa viestissään hän pyysi minua treffeille, ja suostuin saman tien: miksipäs ei, ei se tämän kummemmaksi viestejä lähettelemällä muuttuisi.
Tapasimme mukavassa nepalilaisravintolassa. Miehellä oli perusteekkarin olemus, jos näin voi sanoa: kohtalaisen hoikka ja lyhyt, silmälasipäinen, ehkä aavistuksen varautunut mutta kuitenkin ihan keskustelukykyinen mies. Änkytti hieman, mikä väkisinkin kiinnitti huomioni aluksi, mutta joko totuin siihen tai sitten jännitys väheni treffien myötä, sillä loppupuolella en enää noteeranut asiaa.
Syödessamme keskustelu liikkui melko yleisellä tasolla: mitenkäs töissä, kuinkas dippatyö, onkos suunnitelmia kesäksi. Vähän työhaastattelumainen kysymys–vastaus-meininki, totta puhuen. Ruuan jälkeen mies ehdotti vielä yksiä, enkä ollut erityisen vaikea taivuteltava. Siirryimme läheiseen olutravintolaan.
Siellä huomasin jälleen asian, jonka olen toki todennut jo aikaisemmin: treffit sujuvat parhaiten viihtyisässä pubissa. Johtuuko se sitten siitä, että pöydät ovat pienempiä ja ihmiset lähempänä toisiaan vai ihan vain oluen vaikutuksesta – en tiedä. Joka tapauksessa keskustelumme taso kohosi heti pubiin saavuttuamme. Löysin itsestäni varsin puheliaan vaihteen ja huomasin juttelevani niitä näitä perheestäni, tulevaisuudensuunnitelmistani ja poliittisista ajatuksistani. Harmi kyllä mies ei tuntunut antavan itsestään ihan niin paljon: samalla kun kertoilin sattumuksia omasta elämästäni, hän lähinnä kommentoi niitä sen sijaan että olisi aidosti avautunut myös itsestään. Ihan mukavaa keskustelua, mutta en tuntenut, että olisin saanut siitä mitään sen erityisempää.
Lähtöä tehdessämme mies ilmoitti, että tapaisi mielellään uudelleenkin. Mutisin jotain myöntyväisen suuntaista, vaikka tosiasiassa olin jo tässä vaiheessa tehnyt tutun johtopäätöksen: ei sen suurempaa kipinää. Se vain on kovin vaikea ilmaista suoraan itse tilanteessa.
Treffien jälkeen mies yritti viritellä keskustelua useampanakin iltana WhatsApp-viestein. Harmi kyllä hieman hämmentävin sellaisin. Tavatessamme mies oli vaikuttanut ihan mukavalta ja ystävälliseltä, mutta viestien sisältö oli yllättävän passiivis-aggressiivinen. "Töissä menee taas myöhään. Tekis mieli haistattaa vitut ja lähteä, mutta en kuitenkaan kehtaa", mies päätti informoida minua eräänä iltana. Öö... ok? Kaipa hän yritti vain luoda puheenaiheen, mutta jos ensimmäisessä kymmenessä viestissä mainitsee sanat "tissit", "haistattaa vitut" ja "kusettaa" eikä kertaakaan vaivaudu kysymään minulta itseltäni mitään, vaikutelma ei välttämättä ole kaikista paras, kun ottaa huomioon, että olemme kuitenkin tavanneet vain kerran.
Kun mies tiedusteli, haluaisinko nähdä ensi viikolla ja ilmoitti samaan hengenvetoon, mitkä päivät sopisivat hänelle parhaiten, oli pakko laittaa stoppi ja ilmoittaa ystävällisesti, että oli mukavaa tavata, mutta tällä kertaa en oikein näe yhteistä tulevaisuutta. Ihan mukavasti mies sen otti, toivotteli vielä hyvää jatkoa.
Tällaisia treffejä on takana jo melko monta – tapaamisessa ei ollut mitään varsinaisesti uutta ja yllättävää. Hyvä kuitenkin välillä tavata uusia ihmisiä ja jos ei muuta niin ainakin muistaa, millaista tyyppiä tosiaan onkaan etsimässä ja millaista ei. Eihän sitä tiedä, ellei edes yritä.
Suhtaudun tähän pieneen pettymykseen varsin huolettomasti, sillä huomenna edessä ovat seuraavat treffit, jos niitä edelleenkään voi treffeiksi kutsua. Edellisessä postauksessa mainitsemani lukiotuttavani on edelleen laitellut viestiä ilahduttavan usein: olemme jutelleet käytännössä joka päivä, ja ihmissuhdetutkani sanoo, että vaikka viestien sävy on neutraalin ystävällinen, jotain tässä kuitenkin on meneillään. Katsotaan, pitääkö uumoiluni paikkansa! Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että tässä tyypissä voisin nähdä enemmänkin kuin peruskivan perusteekkarin.
Nyt lähden äänestämään ja vaalikahveille, ja samaa suosittelen muillekin täysi-ikäisille, jotka eivät vielä ole oikeuttaan käyttäneet. Illalla vaalivalvojaiset, huomenna potentiaaliset treffit – mielenkiintoinen lopetus viikolle ja aloitus seuraavalle. Raporttia luvassa myöhemmin!
Kuvat täältä ja täältä.
Tapasimme mukavassa nepalilaisravintolassa. Miehellä oli perusteekkarin olemus, jos näin voi sanoa: kohtalaisen hoikka ja lyhyt, silmälasipäinen, ehkä aavistuksen varautunut mutta kuitenkin ihan keskustelukykyinen mies. Änkytti hieman, mikä väkisinkin kiinnitti huomioni aluksi, mutta joko totuin siihen tai sitten jännitys väheni treffien myötä, sillä loppupuolella en enää noteeranut asiaa.
Syödessamme keskustelu liikkui melko yleisellä tasolla: mitenkäs töissä, kuinkas dippatyö, onkos suunnitelmia kesäksi. Vähän työhaastattelumainen kysymys–vastaus-meininki, totta puhuen. Ruuan jälkeen mies ehdotti vielä yksiä, enkä ollut erityisen vaikea taivuteltava. Siirryimme läheiseen olutravintolaan.
Siellä huomasin jälleen asian, jonka olen toki todennut jo aikaisemmin: treffit sujuvat parhaiten viihtyisässä pubissa. Johtuuko se sitten siitä, että pöydät ovat pienempiä ja ihmiset lähempänä toisiaan vai ihan vain oluen vaikutuksesta – en tiedä. Joka tapauksessa keskustelumme taso kohosi heti pubiin saavuttuamme. Löysin itsestäni varsin puheliaan vaihteen ja huomasin juttelevani niitä näitä perheestäni, tulevaisuudensuunnitelmistani ja poliittisista ajatuksistani. Harmi kyllä mies ei tuntunut antavan itsestään ihan niin paljon: samalla kun kertoilin sattumuksia omasta elämästäni, hän lähinnä kommentoi niitä sen sijaan että olisi aidosti avautunut myös itsestään. Ihan mukavaa keskustelua, mutta en tuntenut, että olisin saanut siitä mitään sen erityisempää.
Lähtöä tehdessämme mies ilmoitti, että tapaisi mielellään uudelleenkin. Mutisin jotain myöntyväisen suuntaista, vaikka tosiasiassa olin jo tässä vaiheessa tehnyt tutun johtopäätöksen: ei sen suurempaa kipinää. Se vain on kovin vaikea ilmaista suoraan itse tilanteessa.
Treffien jälkeen mies yritti viritellä keskustelua useampanakin iltana WhatsApp-viestein. Harmi kyllä hieman hämmentävin sellaisin. Tavatessamme mies oli vaikuttanut ihan mukavalta ja ystävälliseltä, mutta viestien sisältö oli yllättävän passiivis-aggressiivinen. "Töissä menee taas myöhään. Tekis mieli haistattaa vitut ja lähteä, mutta en kuitenkaan kehtaa", mies päätti informoida minua eräänä iltana. Öö... ok? Kaipa hän yritti vain luoda puheenaiheen, mutta jos ensimmäisessä kymmenessä viestissä mainitsee sanat "tissit", "haistattaa vitut" ja "kusettaa" eikä kertaakaan vaivaudu kysymään minulta itseltäni mitään, vaikutelma ei välttämättä ole kaikista paras, kun ottaa huomioon, että olemme kuitenkin tavanneet vain kerran.
Kun mies tiedusteli, haluaisinko nähdä ensi viikolla ja ilmoitti samaan hengenvetoon, mitkä päivät sopisivat hänelle parhaiten, oli pakko laittaa stoppi ja ilmoittaa ystävällisesti, että oli mukavaa tavata, mutta tällä kertaa en oikein näe yhteistä tulevaisuutta. Ihan mukavasti mies sen otti, toivotteli vielä hyvää jatkoa.
Tällaisia treffejä on takana jo melko monta – tapaamisessa ei ollut mitään varsinaisesti uutta ja yllättävää. Hyvä kuitenkin välillä tavata uusia ihmisiä ja jos ei muuta niin ainakin muistaa, millaista tyyppiä tosiaan onkaan etsimässä ja millaista ei. Eihän sitä tiedä, ellei edes yritä.
Suhtaudun tähän pieneen pettymykseen varsin huolettomasti, sillä huomenna edessä ovat seuraavat treffit, jos niitä edelleenkään voi treffeiksi kutsua. Edellisessä postauksessa mainitsemani lukiotuttavani on edelleen laitellut viestiä ilahduttavan usein: olemme jutelleet käytännössä joka päivä, ja ihmissuhdetutkani sanoo, että vaikka viestien sävy on neutraalin ystävällinen, jotain tässä kuitenkin on meneillään. Katsotaan, pitääkö uumoiluni paikkansa! Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että tässä tyypissä voisin nähdä enemmänkin kuin peruskivan perusteekkarin.
Nyt lähden äänestämään ja vaalikahveille, ja samaa suosittelen muillekin täysi-ikäisille, jotka eivät vielä ole oikeuttaan käyttäneet. Illalla vaalivalvojaiset, huomenna potentiaaliset treffit – mielenkiintoinen lopetus viikolle ja aloitus seuraavalle. Raporttia luvassa myöhemmin!
Kuvat täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti