Blogi on viime aikoina ollut hiljainen. 
Samoin oma elämäni. Pari edellistä viikkoa ovat koostuneet lähinnä 
opiskelusta, Orange Is the New Black -sarjasta, kokouksista sekä 
juhlista, joista olen päätynyt kotiin poikkeuksetta yksin. 
En ole jaksanut erityisemmin nettideittailla, en tutustua uusiin ihmisiin, en käydä treffeillä.
Jotain suurta on silti tapahtunut. 
Tämän
 syksyn aikana olen tajunnut, että elämässäni on tällä hetkellä yksi 
ainoa mies, jota en saa pois mielestäni. Yksi ainut ihminen, jonka 
lähettämät viestit saavat vatsan täyteen perhosia, jonka sanat kääntävät
 suupielet ylöspäin ja mielen mylläkälle. En tiedä, onko jutussa aitoa 
potentiaalia enkä oikeastaan edes sitä, onko toinen osapuoli tosissaan 
kiinnostunut minusta. Olen kuitenkin hiljalleen ymmärtänyt, että se ei selviä kuin yhdellä tapaa. 
Varasin tänään lentoliput Saksaan. 
Alle kuukauden päästä vietän viikonlopun Brittimiehen luona. Perjantaista maanantaihin, neljä päivää ja kolme kokonaista yötä. 
En tiedä, miten päin olla. Tämä on joko todella huono tai todella hyvä idea, ei mitään siltä väliltä.
On
 täysin mahdollista, että perillä huomaankin, ettei meillä 
todellisuudessa ole mitään juteltavaa tai että Brittimies on jo ehtinyt 
ihastua johonkin toiseen. Saatan joutua viettämään yöni vieraspatjalla 
ja katsoa kuinka Brittimies yrittää minun huomaamattani näpytellä 
illalla viestiä jollekin aivan toiselle tytölle. Mistäpä minä tiedän. 
Olemme viettäneet aikaa yhdessä ehkä kahdeksan tuntia ikinä, emme sen 
enempää. Emme ole kertaakaan käyneet avointa keskustelua omista 
tunteistamme, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä Brittimiehen 
parisuhde-elämässä on syksyn aikana tapahtunut. Tässä valossa reissu 
tuntuu oikeastaan aivan järjettömältä. 
Ja
 silti toisaalta. Entä jos? En melkein uskalla sanoa sitä ääneen, mutta 
tietysti toivon, että tässä on jotain enemmän. Että tällaisella 
järjettömällä reissulla on syynsä. En minä aivan kenen tahansa perässä 
ympäri Eurooppaa lentelisi.
Mitä
 viikonlopusta seuraa, sitä en vielä osaa mitenkään miettiä. Tällä 
hetkellä tiedän vain sen, että en osaa jatkaa elämääni enkä rakastua 
tosissani kehenkään, ennen kuin selvitän, mitä minun ja Brittimiehen 
välillä on.
"Please
 book the flights and give me something to look forward to. It seems 
surreal that you will actually come here but it seems like you will be 
:)", Brittimies vastasi aiemmin päivällä. 
 
 
Olen iloinen puolestasi, rakas ystävä <3 Mene ja kokeile! Jos saat siipeesi (mitä en usko), voit perustella reissuasi Eurooppaan sillä, että kaipasit katkoa hektisestä elämästäsi ja päätit mennä tutustumaan historiallisestikin kiinnostavaan Saksaan. Lupaan nyökytellä taustajoukoissa: "Kyllä, niin se teki!"
VastaaPoista-T
Voi kiitos, T! <3 Hih, onpa ihanaa kuulla, "historiallisestikjn kiinnostava Saksa" saa mut väkisinkin nauramaan. :D Hyvä tietää, että ystävät on tukena tässäkin! Nyt kyllä jännittää. Taisin näistä suunnitelmista mainitakin, mutta tuntuu ihan hurjalta että tämä tapahtuu ihan oikeasti. Jos ei muuta niin nautin sitten joulumarkkinoista ja Glühweinista, vaikka tässä vaiheessa en kyllä usko että seurakaan voi aivan huonoa olla.
VastaaPoistaErittäin hyvä blogi! Hauskaa luettavaa.
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! :) Nyt päivittäminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta eiköhän tahti taas jossain vaiheessa vähän tiivisty.
VastaaPoista