Lauantaiöisen suhdesokin jälkeen elämä palailee hiljalleen raiteilleen. Vielä sunnuntaina itku oli herkässä, ja edelleen henki salpautuu hetkeksi, jos erehdyn ajattelemaan Lääkäriä. Jollakin tavalla olotila on kuitenkin ollut enimmäkseen hämäävän normaali. Iloa tai ainakin jonkinlaista tukea ja lohtua suhdekriisin keskellä on tarjonnut monikin asia.
1. Keskusteluseura
Heti kriisiyön jälkeisenä aamuna laitoin viestiä parhaalle miespuoliselle ystävälleni Konsulttikaverille: Mitä teet illalla? Tarvisin ehkä juttuseuraa. Pian kävimme teekupin ääressä läpi, mitä oikeastaan olikaan tapahtunut ja miksi. Kuten aina ennenkin, Konsulttikaveri oli loistavaa keskusteluseuraa. Hän osasi kuunnella ja tukea, kysyä juuri oikeat kysymykset ja asettaa tapahtumat järkeviin mittasuhteisiin. Kuten hän sanoi: pahin on joka tapauksessa nyt ohi. Mikäli juttu päättyy lopullisesti, olen jo ehtinyt varautua siihen ja selvinnyt pahimman pettymyksen yli. Mikäli juttu jatkuu, asiat ovat jälleen hyvin ja pelkoni onkin ollut turha.
Keskustelumme jälkeen olo oli huomattavasti helpottuneempi. Aallonpohja on jo saavutettu, nyt suunta on tavalla tai toisella ylöspäin.
2. Perhe ja ystävät
Jos suhteen on pakko mennä katkolle, joulunaika ei välttämättä ole niin paha ajankohta kuin ensi alkuun kuvittelisi. Omalla kohdallani se tarkoittaa nimittäin reissua kotiseudulle perheen ja vanhimpien ystävieni lähelle. Omassa kämpässäni luvassa olisi varmasti yksinäisyyttä ja unettomia öitä. Tätäkin tekstiä kirjoitan kuitenkin lapsuudenkodissani lemmikkien ja television rauhoittavan taustahälyn ympäröimänä, perheeni keskellä. Tulevien päivien aikana näen myös parhaita ystäviäni, joiden seurassa itkukin kääntyy aina lopulta nauruksi, suru iloksi, tavallinen päivä ikimuistoiseksi. Vaikka yksi ihminen katoaisi elämästä, moni muu pysyy rinnalla.
3. Plan B
Vaikka tämä saattaakin kuulostaa erikoiselta näin pian kaiken jälkeen, viime päivinä minua on tietyllä tavalla lohduttanut myös tieto siitä, että maailmassa on muitakin miehiä. Useampi vanha tuttu on kysellyt viime päivinä kuulumisia, ja jälkikäteen huomasin, että samana yönä kun Lääkäri kertoi eksäongelmistaan, ensimmäinen nettideittikumppanini Rokkipoju oli taas kokeillut kepillä jäätä ja laittanut booty call -viestin, joka ei jättänyt paljoakaan arvailun varaan. Tässä vaiheessa olen tietenkin vain tauolla, enkä aio kehitellä mitään ylimääräistä ennen kuin tiedän varmuudella, mikä minun ja Lääkärin jatkostatus on. Sen kuitenkin tiedän, että jos yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa – ellei muuta niin ainakin yöllisiä visiittejä varten. Lohtu se on laihakin lohtu.
4. Terve järki
Kun muu pettää, voin koettaa vedota sydämen sijaan järkeeni. Se sanoo näin: kaikesta huolimatta emme kuitenkaan ole tapailleet kuin puolitoista kuukautta. Lupauksia ei ole tehty, hammasharjoja ei ole vaihdettu, suhdestatusta ei ole muutettu. Mitä lyhyempi suhde, sitä nopeampi toipuminen. En ole rakastunut sydänjuuriani myöten, en edes ihastunut kunnolla ennen kuin vasta aivan hiljattain. Emme ole mikään rakkautta ensi silmäyksellä -pari, emme automaattinen match made in heaven. Kyllä siitä yli pääsee, jos tarpeen on – vaikka tahdon yhä antaa suhteelle mahdollisuuden, jos sellaisen vielä saan.
5. Erobiisit
Jos mikään ei auta, on parasta antaa surulle tilaa, velloa siinä hetki ja antaa sen sitten mennä ohi. Sopivan haikean ja itsesäälin täyteisen fiiliksen luomisessa auttaa tietysti asiaankuuluva nyyhkymusiikki. Sen ei tarvitse olla erityisen katu-uskottavaa tai tuoretta – pääasia on, että se herättää fiiliksiä juuri itsessä. Kokosin pienen Youtube-linkitetyn listan niistä kappaleista, jotka syystä tai toisesta puhuttelevat nyt minua. (Tekisin toistettavan Spotify-listan, mutta se ei taida onnistua anonyymisti, joten tähän on tyytyminen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti