torstai 27. helmikuuta 2020

Tinder-tuskailun päätös

Viime kerralla kirjoittaessani mieltäni painoi murhe: minulle oli juuri käynyt ilmi, että ihastukseni Taloustieteilijä oli yhteisestä tapailukeskustelustamme huolimatta päivittänyt Tinder-profiiliaan. Ketähän varten, minä mietin – ja olin tietyllä tavalla asian ytimessä.

En kuitenkaan ihan siten kuin etukäteen kuvittelin.



Kun seuraavan kerran näin miestä, minulle oli selvää, että asiasta olisi keskusteltava. Totta puhuen minun olisi tehnyt mieli ottaa saman tien kuvakaappaus päivitetystä profiilista, lähettää se hänelle saatesanoin "Mitä helvettiä?!" ja odotella konfliktia. Vähintäänkin pitää mykkäkoulua, vähintäänkin viestitellä tylysti ja antaa ymmärtää, että kaikki ei ollut kunnossa.

Onneksi en tehnyt niin. Sen sijaan vastailin viesteihin ihan normaalisti, menin hänen luokseen ja söin hänen hakemansa runebergintortun iloisesti ja arkisesti rupatellen. Olimme jo istahtaneet sohvalle katsomaan turhanpäiväistä tv-ohjelmaa, kun päätin viimein nostaa kissan pöydälle.

Olisi yksi kysymys.

Muistatko, kun puhuimme, ettemme näe muita, kun tapailemme toisiamme? Muistatko, kun sovimme, ettemme selaile Tinderiä ja juttele siellä toisten ihmisten kanssa?

Satuin nimittäin huomaamaan, että olet päivittänyt profiiliasi viimeksi kolme päivää sitten. Haluaisin ymmärtää, että miksi. Ja kenen vuoksi. 

Mies tajusi välittömästi, mistä puhun. Hänen kunniakseen on jälleen sanottava: hän ei yrittänyt kiistää, ei väistää, ei valehdella eikä esittää tietämätöntä. Sen sijaan hän kertoi suoraan, mitä oli tapahtunut.

Edellisenä perjantaina hän oli ollut kaverinsa kanssa oluella. Kaveri oli kertonut, että oli törmänyt Tinderissä Taloustieteilijän tuoreeseen eksään.

Uteliaisuus oli voittanut.

Mies oli mennyt selailemaan, miltä eksän profiili näytti. Siinä samalla hän oli tullut miettineeksi myös, miltä hänen oma profiilinsa vaikuttaa, vaihtanut pari riviä tekstiä. Näyttääkseen eksälle, mitä menetti, minä tulkitsin, vaikka mies ei niin suoraan sanonutkaan.

Hiton ärsyttävää. 

Jos ihan tarkkoja ollaan, tässähän nimittäin kävi niin, että miehen eksäänsä kohtaan tuntema kiinnostus asteli varsin surutta minulle annettujen lupausten yli.

Ja sitten taas toisaalta: aika inhimillistä. 

Kyllä minäkin ehkä pitkän suhteen jälkeen haluaisin tietää, miltä eksäni profiili näyttäisi. Totta kai haluaisin, että oma kuvailutekstini olisi kunnossa, toisi esiin parhaat puoleni, jos sattuisin itse tulemaan eksän näytöllä vastaan.



Fiilikseni oli kaikin tavoin ristiriitainen. Kaikki olisi edelleen voinut kääntyä varsin ikäväksi yhteentörmäykseksi, ellemme me molemmat olisi toimineet siten kuin toimimme.

Minä kerroin, että Tinder-päivitysten tekeminen soti yhdessä sopimaamme vastaan, satutti minua, sai minulle pahan mielen. Mies ymmärsi, osoitti olemuksellaan ottavansa tunteeni tosissaan.

Hän kertoi, että oli itse jo useampaan kertaan miettinyt koko Tinderin poistamista. Ja nyt olisi aika tehdä se.

Sanoin vielä, etten halua, että hän poistaa Tinderin vain koska kokee, että minä vaadin niin. Hän vakuutti, ettei syy ole se. Että päätös on hänen omansa.

Keskustelu, joka etukäteen vaikutti omassa mielessäni kaiken pohdiskelun ja murehtimisen jälkeen jo lähes varmalta tuholta, sujui lopulta ilman kyyneliä, ilman surua ja suuttumusta. Se, kuinka kypsästi ja suoraan pystyimme lopulta puhumaan, melkein yllätti minut.

Lopputulos?

Tinderit on nyt haudattu puolin ja toisin. Kaikki meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan.



Vain muutamia viikkoja myöhemmin koko Tinder-huoli tuntuu jo aika pieneltä ja kaukaiselta. Tapahtuneen jälkeen olemme ottaneet taas jo niin monta askelta eteenpäin, että taakse ei ole tullut pahemmin katseltua.

Vaikka on edelleen liian aikaista puhua seurustelusta, olo on seesteisen lämmin. Sisälläni on outoa vakautta ja varmuutta tästä suhteesta, uskoa siihen että se todella voisi kantaa pidemmällekin.

Juuri tällä hetkellä olen kauhean onnellinen tästä miehestä, tästä suhteesta, elämästäni tässä ja nyt.


Kuvat: Unsplash

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti